Satu Koskimies ja Vilja-Tuulia Huotarinen ovat rakastaneet Montgomeryn Runotyttö-kirjoja pienestä pitäen. Nyt he kirjoittivat teoksille jatko-osan Emilia Kent - Runotytön tarina jatkuu.
Satu Koskimies ja Vilja-Tuulia Huotarinen ovat rakastaneet Montgomeryn Runotyttö-kirjoja pienestä pitäen. Nyt he kirjoittivat teoksille jatko-osan Emilia Kent - Runotytön tarina jatkuu.

Kuinka sujuu Montgomeryn Runotyttö-sarjan Emilialta avioelämä? Se paljastuu teosten suomalaisessa jatko-osassa Emilia Kent – Runotytön tarina jatkuu (WSOY).

Kun Runotyttö-trilogiansa puhki lukenut fani kuulee, että tarinalle on teossa suomalainen jatko-osa, ensireaktio on kauhu: miten joku uskaltaa tarttua kaikkein pyhimpään? Eivät kai Satu Koskimies ja Vilja-Tuulia Huotarinen aio tehdä Emilia-sankarittarelle samaa katalaa temppua kuin Alexandra Ripley aikanaan teki Tuulen viemää -klassikolle kammottavalla Scarlett-kalkkunallaan?

Luojan kiitos eivät. Emilia Kent – Runotytön tarina jatkuu (WSOY) on niin tyylipuhdas, kieleltään ja hengeltään alkuteoksille uskollinen romaani, että tekijän paikalla voisi yhtä hyvin lukea Lucy Maud Montgomery. Uusi sukupolvi tuskin edes huomaa, että teosten välillä on kulunut lähes sata vuotta.

Uutuuskirja sai alkunsa ystävyydestä ja fanifiktiosta. Koskimies ja Huotarinen kertovat kymmenen vuoden aikana puhuneensa paljon Emiliasta ja siitä, kuinka paljon Runotytöt heille kussakin ikävaiheessa merkitsivät. Jossain vaiheessa alkoi itää myös ajatus siitä, mitä tapahtui happy endin jälkeen.

Runotyttöjen tekijänoikeudet rauenneet

Tekijänoikeuksista ei sinänsä tarvinnut huolehtia: alkuperäiset Runotyttö-kirjat (Pieni runotyttö, Runotyttö maineen polulla ja Runotyttö etsii tähteään) julkaistiin vuosina 1923–27, joten kustantamon mukaan tekijänoikeudet olivat rauenneet.

Sen sijaan kirjoittajat kertovat miettineensä paljonkin sitä, mitä Montgomery itse tuumaisi suomalaisfanien jatko-osasta.

– Toivomme tietysti kovasti, että hän suhtautuisi kirjaan suopeasti ja pitäisi siitä, mitä olemme Emilialle tehneet. Kunnioitus Montgomeryn työtä kohtaan oli teoksessamme lähtökohtana, Koskimies sanoo.

”Toivomme kovasti, että Montgomery pitäisi siitä, mitä olemme Emilialle tehneet.”

Alkuperäisessä trilogiassa kirjailija Emilia Starr ja taidemaalari Teddy Kent saivat monien vaiheiden jälkeen vihdoin toisensa, mutta millaiseksi muotoutuisi taiteilijaparin avioelämä? Voiko 1900-luvun alun kotirouva yhä kuvitella luovansa omaa kirjailijanuraa – ja haluaako hän edes?

Entä mitä tapahtui Emilian exälle, ristiriitaiselle ja synkkämieliselle Dean Priestille?

– Viimemainitusta hahmosta kävimme ehkä eniten keskusteluja Sadun kanssa. Itse opin nyt kirjoittamisen myötä ymmärtämään Deaniakin entistä paremmin, Huotarinen kertoo.

Mitä tapahtuu aviovuoteessa?

Kirjasarjan henkeä kunnioittaen Emilian tarinaa ei ole modernisoitu liiaksi. Pienistä vihjeistä voidaan esimerkiksi aavistella, ettei Emilian ja Teddyn aviovuode ole aivan kylmä, mutta yksityiskohdat jäävät lukijan mielikuvituksen varaan.

Tekijät ovat muutenkin pyrkineet olemaan uskollisia menneen maailman tyylille ja tapakulttuurille. Joitakin tahallisen moderneja, feministisiäkin silmäniskuja kirjassa silti nähdään. Niistä huomaa, että paitsi naisen, myös miehen paikka perheessä on sadassa vuodessa aika lailla muuttunut. Onneksi.

Viimein! Downton Abbey -faneja hemmotellaan sarjaan perustuvalla elokuvalla.

Downton Abbey -sarjaan pohjautuvasta elokuvasta on kohkattu suosikkisarjan päättymisestä asti, ja jo vuosi sitten elokuvasta puhuttiin täytenä totena.

Tänään myös tuotantoyhtiö on vahvistanut, että elokuvan kuvaukset todella alkavat tänä kesänä. Downton Abbeyn sosiaalisen median kanavissa julkaistiin tänään kutsu palata takaisin Downton Abbeyn maalaiskartanoon – elokuvateattereissa.

Deadline-sivusto uutisoi, että sarjan alkuperäiset näyttelijät, muun muassa Maggie Smith, Michelle Dockery ja Hugh Bonneville, ovat mukana elokuvassa. Käsikirjoituksen on tehnyt sarjan luoja Julian Fellowes. Elokuvan ohjaa sarjan pilottijakson ohjannut Brian Percival.

Elokuvan tarina ja julkaisupäivä ovat vielä toistaiseksi arvoituksia.

Nyt on tarjolla tuhti annos The Rockin kesäistä kasaritoimintaa kiinalaisittain.

Aina niin poikamaisesti innostuvan Dwayne ”The Rock” Johnsonin tähdittämä Skyscraper on täysiverinen kasarileffa niin hyvässä kuin pahassakin. Näin vanhentuneita ja suoraan sanottuna hölmöjä elokuvia ei oikeastaan edes enää tehdä Hollywoodissa, vaan nytkin suurimman osuuden tuotannosta on pulittanut kiinalaisstudio Legendary Entertainment, jonka taas omistaa Kiinan elokuvasalit omistava Wanda. Täten Skyscraper tapahtuu pääosin Hongkongissa, futuristisessa tietokoneella luodussa 220-kerroksissa pilvenpiirtäjässä.

Kiinalaisuus näkyy myös roolituksessa. Mukana ovat kiinalainen teknomiljardööri (Chin Han), hongkongilaiset poliisit sekä kiinalainen mafia ja sen päähahmo, nuori ja tappava kaunotar Xia (Hannah Quinlivan). Pahiksina nähdään lähinnä valkoisia näyttelijöitä, joiden pomona toimii tanskalainen, brittiaksentilla mumiseva Roland Møller. Liekö tässä pieni knoppi kolonialismille, sillä Hongkong oli Britannian hallinnassa vuoteen 1997 saakka?

The Rockille ei ole kirjoitettu edes huonoja one-linereita. Rohkeasti vain huumoria peliin, niin osaset loksahtaisivat paremmin kohdilleen.

The Rock on entinen sotilas Will Sawyer, joka on palkattu suorittamaan turvatarkastus uuteen jättipilvenpiirtäjään, jotta se voidaan avata tuleville asukkaille. Sawyerin perheen jäsenet ovat sattumoisin ensimmäiset asukkaat talossa. Pian kaikki menee tietenkin pieleen, kun pahikset sytyttävät pilvenpiirtäjän tuleen. The Rockin täytyy pelastaa vaimonsa Sarah (pitkästä aikaa isommassa roolissa nähtävä Neve Campbell) sekä kaksi lastaan konnilta ja uhkaavasti leviävältä tulipalolta. On myös hieno nähdä, että Campbellille on keksitty aktiivista tekemistä, eikä hän ole vain hädänalainen neito.

Skyscraper on kuin yhdistäisi ensimmäisen Die Hardin katastrofiklassikko Liekehtivään torniin, joiden joukkoon heitetään bonukseksi kohtauksia lähivuosien toimintahiteistä. Lopputulokseksi saadaan tavanomainen, mutta hyvin tehty ja melko viihdyttäväkin rymistely. Onneksi The Rockin järkälemäinen karisma jaksaa kannatella typeriä ja ennalta-arvattavia juonenkäänteitä ryöstöviljelevä elokuva räjähtävään loppuunsa saakka.

Pahimmat risut Skyscraper saa liiallisesta vakavamielisyydestään. Kasaritoimintaleffat olivat hauskoja. Nyt The Rockille ei ole kirjoitettu edes huonoja one-linereita. Rohkeasti vain huumoria peliin, niin osaset loksahtaisivat paremmin kohdilleen.

Skyscraper ***