Tv-sarjan suomalaisnimi Sinkkuelämää ei enää aikoihin kuvannut sen sisältöä.

Pari vuotta sitten ilmestyneen elokuvan jatko-osalla ei ole myöskään mitään tekemistä alkuperäisnimen Sex and the City kanssa. Elokuvassa on hyvin vähän seksiä, ja New York vaihtuu Lähi-idän aavikoihin. 

Carrie (Sarah Jessica Parker) pelkää kaksivuotisen avioliittonsa rutinoitumista, Charlotte (Kristin Davis) painii äitiyden haasteiden kanssa, Miranda (Cynthia Nixon) potee kriisiä työssään ja Samantha (Kim Cattrall) – no, Samantha saa sheikiltä kutsun luksuslomalle Abu Dhabiin. 

Ylipitkä elokuva sisältää luvattoman paljon lomakohteen huokailevaa ihailua. Viihde-elokuvassa vilahtaa kuitenkin vakavampiakin aiheita. Hotellin palvelijoiden kautta paljastetaan ylellisyydelle välttämättömät luokkaerot, kun taas matka islamilaiseen kulttuuriin antaa hyvän syyn käsitellä naisten asemaa. Teemat jäävät puolitiehen. Universaalia sisaruutta pönkitetään muun muassa pöhköllä kohtauksella, jossa paikalliset naiset palvovat samaa länsimaisen muodin jumalaa kuin Carrie ja kumppanit. Tämän sortin feminismiin ei kaikilla ole varaa.

Sex and the City – Sinkkuelämää 2

Ohjaus: Michael Patrick King. Ensi-ilta 2.6.

Tähdet: * * ½

Me Naiset valitsi naisten kirjallisuuden keskeiset klassikot. Onko 50 Shades of Gray ja Tiina saa suukon luettu?

Saitko 100/100 Kirjojen Suomen Pätemistestistä? Tietysti, mutta luuletko olevasi kovakin naisten kirjallisuuden tuntija? Veikkaatko, että olet lukenut oleellisimmat tyttökirjat, chick lit -helmet ja naisten suosikkiromaanit vuosien varrelta?

Testaa suurehkosta Me Naisten tyttökirjallisuuspätemistestistä, montako 90 merkkiteoksesta olet lukenut!

 

Me Naisten elokuvakriitikko Martta Kaukonen ei muista, milloin hän olisi ollut yhtä vaikuttunut mistään elokuvasta. Loving Vincent on mestariteos!

Oletko nähnyt jo riittävän monta omahyväistä pönötyselämäkertaa klassikkotaiteilijoista? Nyt on tarjolla jotakin aivan uutta. Dorota Kobielan ja Hugh Welchmanin ohjaama puolalainen Vincent van Gogh -elämäkerta Loving Vincent on ensimmäinen täysin käsinmaalattu kokopitkä elokuva.

Leffa on koostettu yli 65 000 öljyvärimaalauksesta, jotka ovat saaneet inspiraationsa alankomaalaisen taidemaalarin töistä. Vincent van Goghin mestariteoksista lähes 130, kuten Tähtikirkas yö, herää eloon, sillä animaatio sijoittuu niiden maisemiin. Myös elokuvan henkilöt ovat tuttuja taiteilijan maalauksista.

Hahmot on toteutettu rotoskooppaamalla eli maalaamalla ne oikeiden näyttelijöiden (mukana muiden muassa Saoirse Ronan) päälle. Käsikirjoituksen pohjana puolestaan on käytetty van Goghin kirjeitä.

Tekikö Vincent itsemurhan, niin kuin kuolintodistuksessa todetaan, vai oliko kuolinsyy sittenkin murha?

Juonikaan ei noudattele taiteilijaelämäkertojen tuhanteen kertaan veivattua kaavaa. Sen sijaan kyseessä on Agatha Christien klassiset dekkarit mieleen tuova salapoliisitarina. Postimestarin poika Armand Roulin yrittää selvittää, mihin taiteilija kuoli. Tekikö mielenterveysongelmista kärsivä Vincent itsemurhan, niin kuin kuolintodistuksessa todetaan, vai oliko kuolinsyy sittenkin murha?

En muista, milloin olisin viimeksi ollut näin vaikuttunut mistään elokuvasta. Aivan kuin koko elokuvataide olisi myllätty kertarysäyksellä aivan uuteen uskoon.

Sana ”mestariteos” ei tunnu tässä yhteydessä lainkaan liioitellulta. Yli 150 taiteilijan maalaama animaatio häkellyttää. Voi vain kuvitella, millaista työtä jokaista yksityiskohtaa myöten viimeistelty jälki on heiltä vaatinut. Aikaa se vei lähes seitsemän vuotta. 

Loving Vincent  *****