”En muistele yläasteen opettajiani pahalla eikä minulla ole erityisesti mitään pinaattikeittoa vastaan, koulumaailmaan sijoittuvan hittisarjan tehnyt Tuomas Toivainen kertoo.
”En muistele yläasteen opettajiani pahalla eikä minulla ole erityisesti mitään pinaattikeittoa vastaan, koulumaailmaan sijoittuvan hittisarjan tehnyt Tuomas Toivainen kertoo.

Rovaniemeläinen Tuomas Toivainen on monilahjakkuus, jonka animaatiosarja Hullu hullumpi yläaste naurattaa kaikenikäisiä.

Minkäköhän takia kukaan ei tee tästä komediaa, Tuomas Toivainen, 17, muistaa miettineensä muutama vuosi sitten rovaniemeläisellä yläasteella.

Vaikka koulussa ei tapahtunut mitään järisyttävän kamalaa ja opettajat olivat pääosin mukavia, Tuomas tarkkaili touhua huvittuneena.

– Ehkä katselin asioita vähän eri perspektiivistä ja ajattelin omilla aivoillani. En ollut varsinaisesti taidenörtti, vaan luovin eri ryhmien välillä, Tuomas muistelee.

Hittisarja syntyy

Kun tuli aika tehdä yläasteen päättötyö, Tuomas keksi tehdä animaation yläasteestaan ja sen opettajista. Se oli esiaste animaatiosarjasta Hullu hullumpi yläaste, joka on elokuun aikana noussut Yle Areenan hitiksi.

Kahdeksanosainen animaatiosarja naurattaa kaikenikäisiä. Sitä katsoessa ei voi olla ajattelematta, että jotkin asiat eivät koulussa muutu vuosikymmenienkään aikana.

Liikuntatunnit ovat edelleen piinaa kaikille muille paitsi muutamalle urheiluhullulle, inhokkiruoka pinaattikeitto ei ole poistunut ruokalistoilta eivätkä oppilaat edelleenkään tiedä, mitä opettajat oikeasti opehuoneessa tekevät.

– Halusin kirjoittaa tarinoihin monta tasoa, jotta eri-ikäiset pystyisivät samastumaan siihen, en pelkästään paskapieruhuumoria 13-vuotiaille. Mutta toki myös pieruhuumoria on mukana, Tuomas kertoo.

 


 

Hämmästyttävintä on, että Tuomas on tehnyt sarjan alusta loppuun lähes yksin. Apunaan hänellä on ollut neljä ääninäyttelijää ja miksaaja. Tuomas itse vastaa käsikirjoituksesta, ohjauksesta, animoinnista, editoinnista, äänitehosteista, musiikista, tunnusgrafiikasta, tunnusfontista sekä noin kymmenestä ääniroolista!

– Kesällä ei oikein ollut aikaa millekään muulle. Tein sarjaa samoilla silmillä vuorokauden ympäri. Olisi kiva vaihteeksi elää myös omaa elämää, lukion kuvataidelinjalla toista vuotta opiskeleva nuori mies tunnustaa.

Monilahjakas lapsi

Tuomas oli taiteellinen jo pienenä.

Tarhassa muut lapset kerääntyivät Tuomaksen ympärille, kun poika piirsi Aku Ankkoja, ja pyysivät valmiita töitä itselleen muistoiksi.

Piirtäminen sai kuitenkin tylyn päätöksen, kun tarhatäti kielsi poikaa piirtämästä vedoten siihen, että Tuomaksen show sotkee päiväkodin jokapäiväisiä rytmejä.

Myöhemmin Tuomas on ehtinyt harrastaa muun muassa teatteria, pianonsoittoa, laulua, videoeditointia ja säveltämistä. Kahtena kesänä hän on näytellyt kesäteatterissa.

Mikä monilahjakkaasta nuoresta miehestä tulee isona?

– Tykkään suunnitella maailmoja, leikkiä Spedeä ja Walt Disneya. En usko, että minusta tulee mikään yhden lajin ammattilainen, koska käsikirjoittaminen, säveltäminen ja näytteleminen kiinnostavat yhtä paljon.

Mitä muuttaisit koulussa, jos saisit muuttaa mitä tahansa?

– Uskon, että nuoret pysyvät aina yhtä laiskoina ja passiivisina. Eivät he tee innovatiivisia ehdotuksia koulunsa muuttamiseksi. Mutta 13-vuotiaalle itselleni sanoisin: Anna mennä. Älä stressaa turhaan, mikään isoltakaan tuntuva ongelma ei ole ikuinen.

Lue lisää:

Menestyselokuvan ääninäyttelijä sai työstään vain 744 euroa

The Last Jedissä nainen ei ole naiselle susi, vaan ystävä.

”Taistele sitä orjan asua vastaan!” Näin Carrie Fisher evästi tuoretta Star Wars -näyttelijää Daisy Ridleytä Interview-lehden haastattelussa vuonna 2015. Fisher viittasi elokuvan Jedin paluu kohtaukseen, jossa Hutt Jabba orjuuttaa Fisherin näyttelemän Leian ja pakottaa tämän pukeutumaan pikkupikkubikiniin.

Fisherin neuvosta on otettu vaari. Uudesta Star Wars -trilogiasta ei voi puhua samana päivänä kuin 1970- ja 1980-luvun taiteessa tehdystä alkuperäisestä trilogiasta.

Sukupuoliroolit saivat kyytiä jo J.J. Abramsin vuonna 2015 ohjaamassa uuden trilogian ensimmäisessä osassa The Force Awakens. Huomenna ensi-iltansa saavan kakkososan, The Last Jedin, ohjaajan Rian Johnsonin näkemys on jopa feministisempi. Nyt luutuneita rooleja tuuletetaan puhurilla.

Siinä missä Leia esitettiin Jedin paluussa vastoin Fisherin omaa tahtoa seksiobjektina, uudessa trilogiassa näyttelevän Ridleyn hahmo, jedisoturi Rey, on aktiivinen toimija – sankari niin kuin elokuvan muutkin naiset.

Mutta Fisherkin sai kostonsa – viime hetkellä, sillä hän kuoli viime vuonna ja rooli jäi hänen viimeisekseen. Leiasta on vanhetessaan tullut kapinaa johtava kenraali. Vanhaa naista kunnioittavat nuoret kunditkin. Häntä ei esitetä hömelönä höppänänä, joka kuuluisi jo hautaan, toisin kuin vanhat naishahmot monissa elokuvissa – siis niissä harvoissa, joissa ylipäänsä on hahmoina vanhoja naisia.

Leian uusi hiustyylikin sopii paremmin naiselle kuin hahmon ikoninen kampaus, pikkutyttöjen suosimat lettirinkelit.

Naisten sankaruuttakin enemmän lämmittää se, miten naisiin suhtaudutaan, ja ennen kaikkea, miten he suhtautuvat toisiinsa. Nainen ei ole naiselle susi, vaan ystävä. He eivät puukota toisiaan selkään, vaan tekevät yhteistyötä. Leian ja hänen vara-amiraalinsa Holdon (Laura Dern) ystävyyssuhdetta kuvataan koskettavasti.

Elokuvan juoni jatkaa siitä, mihin The Force Awakens jäi. Arkkityyppinen hyvän ja pahan taistelu jatkuu. Ensimmäinen ritarikunta ja Uusi tasavalta ovat edelleen sodassa keskenään.

Kapinaliiton entiset jäsenet ovat muodostaneet Vastarinta-nimisen järjestön, jota johtaa Leia. Vastapuolella taistelee hänen ja Han Solon poika Ben, joka pahan voimille antauduttuaan omaksui nimen Kylo Ren (Adam Driver). Vastarinta on murtumassa, joten Rey yrittää suostutella erakoitunutta Luke Skywalkeria (Mark Hamill) apuun.

Star Wars: The Last Jedi

ENSI-ILTA 13.12. ****

Me Naisten testiryhmä arvosteli uusimman SingStar-pelin. 

Vaikka ei erityisemmin välittäisi konsolipeleistä, laulupelit ovat varma viihdyttäjä. Karaokea pelimuodossa kotona!

PlayStation lanseerasi vastikään laulupelien klassikon uusimman version, SingStar Celebrationin. Konsepti on tuttu edellisistä versioista, mutta  peli on nyt osa PlayStationin PlayLink-pelisarjaa, jonka ideana on yhteinen hauskanpito perheen tai ystävien kesken matalalla kynnyksellä. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että erillisiä mikrofoneja ei enää tarvita, vaan mikrofonina voi käyttää omaa älypuhelintaan.

Mikrofonisovellus ladataan älypuhelimeen, ja laitteet yhdistetään keskenään. Helppoa, sitten vain laulamaan! Pelissä voi olla mukana yhtä aikaa kaksi puhelinmikrofonia, joten jos haluaa laulaa isommalla porukalla, puhelimia pitää kierrättää ryhmän kesken. Sitä varten pelissä on olemassa enintään kahdeksan pelaajan biletila. Muut vaihtoehdot ovat perinteiset yksinlaulu ja kahden pelaajan battle.

Puhelimeen laulaminen tuntuu aluksi urpolta, mutta sinänsä eroa entiseen ei ole. Pisteitä ropisee. Hieman kyllä mietityttää, voiko puhelimen mikrofonin laatu tai jokin muu elementti vaikuttaa siihen, kuka saa eniten pisteitä. Onko tämä tekniikkalaji muutenkin kuin laulun osalta?

Puhelimeen laulaminen tuntuu aluksi urpolta.

Pelissä tulee mukana vaatimattomat 30 kappaletta, jotka edustavat enimmäkseen uudempaa pop-tuotantoa. Jos ei ole kuunnellut viime vuosien radiohittejä tai on muuten vain nostalgiannälkäinen, joutuu nopeasti ostamaan SingStore-kaupasta lisää kappaleita lauleltavaksi. Sillä kun kerran aloittaa, ei tee ihan heti mieli lopettaa lauleskelua.

Tekniset ominaisuudet: 4/5

Biisivalikoima: 2/5

Hauskuus: 5/5

SingStar Celebration PS4:lle, 19,90 €.