Korealaisohjaajan mestariteoksessa The Handmaiden on ripaus kaikkea: jännitystä, pukudraamaa ja erotiikkaa. Ja mikä parasta, katsoja ei osaa edes arvata, kuka huijaa ja ketä.

Mestarihuijari “kreivi Fujiwara” (Ha Jung-woo) on iskenyt silmänsä varakkaaseen nuoreen perijättäreen Hidekoon (Kim Min-hee). Valekreivin apuna on vauraudesta haaveileva köyhä taskuvarastyttö Sook-Heen (Kim Tae-ri), kun hän yrittää huijata Hidekon rakastamaan itseään. Kun rakkaus sinetöidään avioliitolla, Fujiwara aikoo viedä morsiamensa omaisuuden ja passittaa tämän mielisairaalaan. Huijausoperaatiota vaikeuttaa Hidekon kirjakeräilijäsetä Kouzuki (Jin-woong Jo), joka pitää nuorta perijää kuin vankinaan ja pakottaa lukemaan perverssejä klassikkoteoksia vierailleen.

Keskeltä tarinaa löytyy ansa, joka on viritetty katsojan päänmenoksi.

The Handmaiden on korealaisen mestariohjaajan Park Chan-wookin käsialaa. Hän on tunnettu muun muassa kostotrilogiasta Sympathy for Mr. Vengeance, Oldboy ja Lady Vengeance. Leffa pohjautuu brittikirjailija Sarah Watersin Silmänkääntäjä-romaaniin, joka kertoo 1860-luvun viktoriaanisesta Englannista, mutta Park Chan-wook on päivittänyt elokuvassaan tarinan 1930-luvun Koreaan.

The Handmaiden on mestarillinen jännitysnäytelmä, jossa katsoja ei osaa edes arvata, kuka huijaa ja ketä. Keskeltä tarinaa löytyy ansa, joka on viritetty katsojan päänmenoksi. Se vetää maton kaikkien luulojen alta.

Elokuvan hienostunut erotiikka saa punan poskille, sillä se on paljon parempaa kuin viime vuosien suosikissa Fifty Shades of Greyssa. Ja vaikka väkivalta on ohjaajan elokuvista tuttua, tässä sitä ei juuri nähdä. The Handmaidenia voisikin kuvailla eroottiseksi pukudraaman ja jännitysnäytelmän kauniiksi liitoksi.

Katso traileri:
 

The Handmaiden

****

Ensi-ilta 19.5.

Ranskalaiskomediassa C’est la vie! – Häät ranskalaiseen tapaan seurataan häitä hääsuunnittelijan näkökulmasta.

Hääsuunnittelijan elämä ei ole herkkua, mikäli Olivier Nakachen ja Eric Toledanon ohjaamaan ranskalaiseen romanttiseen komediaan C’est la vie! – Häät ranskalaiseen tapaan on uskominen. Samaa aihetta käsitteli vuonna 2001 Jennifer Lopezin tähdittämä elokuva Häät mielessä. Tällä kertaa hääsuunnittelijana kärsii eläkeikää lähestyvä Max (Jean-Pierre Bacri).

Maxin tehtävänä on järjestää häät 1600-luvulla rakennettuun loisteliaaseen linnaan. Elokuva seuraa hänen viime hetken ponnistelujaan hääpäivän aamusta aina myöhään yöhön. Toisin kuin tosi-tv-sarjoissa, morsian ei ole muuttunut häitä valmistellessaan hirviöksi, vaan sulhanen. Rasittavan sulhon lisäksi Maxin on kestäminen epäpäteviä palkollisiaan, jotka ovat muun koheltamisensa ohella aiheuttaa vieraille ruokamyrkytyksen ja ampua heitä ilotulitusraketeilla.

Huumoria ammennetaan ranskalaisesta temperamentista. Tunteet käyvät kuumina, henkilöt sanailevat kilpaa toistensa kanssa ja ärräpäät lentävät. Siis samanlaista kohkaamista ja meuhkaamista, johon suurin osa ranskalaisista komedioista nykyisin luottaa. Elokuvan pelastavat kaksi lopussa nähtävää juhlakohtausta. Niissä on aitoa romantiikan lumoa ja magiaa.

C’est la vie! – Häät ranskalaiseen tapaan ***

Matt Damon ja Kristen Wiig kutistuvat lilliputeiksi uutuusdraamassa Downsizing.

Väestönkasvun hillitsemiseen ei ole keksitty keinoa. Ohjaaja-käsikirjoittaja Alexander Payne tarjoilee uutuusdraamassaan Downsizing varsin radikaalin ratkaisun: kutistetaan ihmiskunta peukaloisiksi. Mini-ihmiset kuluttavat vähemmän luonnon resursseja, joten ilmastonmuutoskin saadaan hallintaan. Riittävätkö moiset perustelut vakuuttamaan muut kuin ituhipit? Mites olisi tämä: peukaloliisojen ja peukalolassejen elämä on niin edullista, että jokaisella lilliputilla on varaa luksuselämään. No niin, johan kuulostaa paremmalta! Ei siis ihme, että perusjamppa Paul (Matt Damon) ja hänen vaimonsa Audreykin (Kristen Wiig) päättävät aloittaa uuden elämän pikkiriikkisinä.

Downsizingin alkuasetelma on kuin suoraan 1950-luvun scifikauhuelokuvista. Paynen tyylilaji on kuitenkin satiiri. Ihmisiä kiinnostaa enemmän mässäillä ja mälläillä kuin uhrautua pyyteettömästi luonnon puolesta. Pian käy ilmi, että pikkuistenkin yhteiskuntaakin pyörittävät nälkäpalkalla kituvat siirtolaissiivoojat, jotka on kutistettu vastoin tahtoaan valkoisia palvelemaan.

Satiiri toimii, mutta aivan yhtäkkiä Payne lisää hurjasti kierroksia. Alkaa psykedeelinen ja paatoksellinen trippi, jonka aikana Paul vierailee bergeniläisessä ekoyhteisössä. Haahuilua, batiikkipaitoja ja rummutusta. Kultti vai utopia? Joka tapauksessa turhan kulunutta kuvastoa eikä oivalluksista ole tietoakaan. 

Downsizing **