Kuninkaallisviihde on kuin makkara: kuuluu kesään sopivina pätkinä.
Kuninkaallisviihde on kuin makkara: kuuluu kesään sopivina pätkinä.

Janoatpa sitten kuumia juoruja tai olet lähinnä kiinnostunut hovihistoriasta, tässä sinulle kesäluettavaa.

Pannaanko Diana pussiin? kirjakaupan myyjä kysyy.

Kyllä kiitos! Tunnen tarvetta piilotella prinsessapokkaria, sillä rojalistilla ei ole helppoa nykyaikana. Hankalahan se on puolustaa syntyperään perustuvia etuoikeuksia ja vero­varoin ylläpidettyä ylellistä
hovia. Rahvas ansaitsee vastineeksi vähintäänkin viihdettä, josta myös me tasavaltalaiset voimme nautiskella salaa helle- ja sadepäivinä.

Prinsessat ovat grillimakkaran lailla kesään kuuluva guilty pleasure, salainen pahe. Mökkihuussin seinällä haprastuvat Sarah Fergusonin häät heinäkuulta 1986. Muistiin ovat syöpyneet myös kuvat, joissa teksasilainen liikemies imeskelee herttuattaren varpaita.

Sammio on ehtymätön: ­kirjoja ja elokuvia puskee iloksemme kuin sieniä sateella.

Jos janoat kuumia juoruja

Luulisi, että Dianasta on kerrottu jo ihan kaikki jalkasyylistä alkaen, mutta aina vain pukkaa uutta laituriluettavaa. Kate Snellin Diana – Prinsessan viimeinen rakkaus juoruilee Dianan viimeisistä, tasapainottomista elinvuosista ja sala­suhteesta pakistanilaiseen ­sydänkirurgiin. Valkokangas­versiossa Naomi Watts imitoi säntillisesti maailman seuratuinta naista. Varsinaiset jymypaljastukset neuroottisesta ­sydänten prinsessasta ­teki tosin Tina Brown Dianan tarina -kirjassaan jo 2007.

Jos hovihistoria kiehtoo

Sarah Bradfordin Diana – Tuntematon prinsessa haluaa olla vähän fiksumpi teos, joka kertoo myös Britannian yläluokasta. Kuninkaalliskirjat käyvätkin käsilihastreenistä, koska ihmissuhdedraama höystetään usein politiikalla ja hovi­historialla. Halutessaan nuo osuudet voi harppoa ja keskittyä kiehtoviin valokuvaliitteisiin.

Grace – Monacon ruhtinatar -pokkarissa on 647 sivua ahmittavaa siitä, kuinka Monacon ja Ranskan verokriisi syvensi nuoren ruhtinattaren avioahdinkoa. Elo­kuvan pääosassa itkeskelee Nicole Kidman.

Me Naiset valitsi naisten kirjallisuuden keskeiset klassikot. Onko 50 Shades of Gray ja Tiina saa suukon luettu?

Saitko 100/100 Kirjojen Suomen Pätemistestistä? Tietysti, mutta luuletko olevasi kovakin naisten kirjallisuuden tuntija? Veikkaatko, että olet lukenut oleellisimmat tyttökirjat, chick lit -helmet ja naisten suosikkiromaanit vuosien varrelta?

Testaa suurehkosta Me Naisten tyttökirjallisuuspätemistestistä, montako 90 merkkiteoksesta olet lukenut!

 

Me Naisten elokuvakriitikko Martta Kaukonen ei muista, milloin hän olisi ollut yhtä vaikuttunut mistään elokuvasta. Loving Vincent on mestariteos!

Oletko nähnyt jo riittävän monta omahyväistä pönötyselämäkertaa klassikkotaiteilijoista? Nyt on tarjolla jotakin aivan uutta. Dorota Kobielan ja Hugh Welchmanin ohjaama puolalainen Vincent van Gogh -elämäkerta Loving Vincent on ensimmäinen täysin käsinmaalattu kokopitkä elokuva.

Leffa on koostettu yli 65 000 öljyvärimaalauksesta, jotka ovat saaneet inspiraationsa alankomaalaisen taidemaalarin töistä. Vincent van Goghin mestariteoksista lähes 130, kuten Tähtikirkas yö, herää eloon, sillä animaatio sijoittuu niiden maisemiin. Myös elokuvan henkilöt ovat tuttuja taiteilijan maalauksista.

Hahmot on toteutettu rotoskooppaamalla eli maalaamalla ne oikeiden näyttelijöiden (mukana muiden muassa Saoirse Ronan) päälle. Käsikirjoituksen pohjana puolestaan on käytetty van Goghin kirjeitä.

Tekikö Vincent itsemurhan, niin kuin kuolintodistuksessa todetaan, vai oliko kuolinsyy sittenkin murha?

Juonikaan ei noudattele taiteilijaelämäkertojen tuhanteen kertaan veivattua kaavaa. Sen sijaan kyseessä on Agatha Christien klassiset dekkarit mieleen tuova salapoliisitarina. Postimestarin poika Armand Roulin yrittää selvittää, mihin taiteilija kuoli. Tekikö mielenterveysongelmista kärsivä Vincent itsemurhan, niin kuin kuolintodistuksessa todetaan, vai oliko kuolinsyy sittenkin murha?

En muista, milloin olisin viimeksi ollut näin vaikuttunut mistään elokuvasta. Aivan kuin koko elokuvataide olisi myllätty kertarysäyksellä aivan uuteen uskoon.

Sana ”mestariteos” ei tunnu tässä yhteydessä lainkaan liioitellulta. Yli 150 taiteilijan maalaama animaatio häkellyttää. Voi vain kuvitella, millaista työtä jokaista yksityiskohtaa myöten viimeistelty jälki on heiltä vaatinut. Aikaa se vei lähes seitsemän vuotta. 

Loving Vincent  *****