Kuninkaallisviihde on kuin makkara: kuuluu kesään sopivina pätkinä.
Kuninkaallisviihde on kuin makkara: kuuluu kesään sopivina pätkinä.

Janoatpa sitten kuumia juoruja tai olet lähinnä kiinnostunut hovihistoriasta, tässä sinulle kesäluettavaa.

Pannaanko Diana pussiin? kirjakaupan myyjä kysyy.

Kyllä kiitos! Tunnen tarvetta piilotella prinsessapokkaria, sillä rojalistilla ei ole helppoa nykyaikana. Hankalahan se on puolustaa syntyperään perustuvia etuoikeuksia ja vero­varoin ylläpidettyä ylellistä
hovia. Rahvas ansaitsee vastineeksi vähintäänkin viihdettä, josta myös me tasavaltalaiset voimme nautiskella salaa helle- ja sadepäivinä.

Prinsessat ovat grillimakkaran lailla kesään kuuluva guilty pleasure, salainen pahe. Mökkihuussin seinällä haprastuvat Sarah Fergusonin häät heinäkuulta 1986. Muistiin ovat syöpyneet myös kuvat, joissa teksasilainen liikemies imeskelee herttuattaren varpaita.

Sammio on ehtymätön: ­kirjoja ja elokuvia puskee iloksemme kuin sieniä sateella.

Jos janoat kuumia juoruja

Luulisi, että Dianasta on kerrottu jo ihan kaikki jalkasyylistä alkaen, mutta aina vain pukkaa uutta laituriluettavaa. Kate Snellin Diana – Prinsessan viimeinen rakkaus juoruilee Dianan viimeisistä, tasapainottomista elinvuosista ja sala­suhteesta pakistanilaiseen ­sydänkirurgiin. Valkokangas­versiossa Naomi Watts imitoi säntillisesti maailman seuratuinta naista. Varsinaiset jymypaljastukset neuroottisesta ­sydänten prinsessasta ­teki tosin Tina Brown Dianan tarina -kirjassaan jo 2007.

Jos hovihistoria kiehtoo

Sarah Bradfordin Diana – Tuntematon prinsessa haluaa olla vähän fiksumpi teos, joka kertoo myös Britannian yläluokasta. Kuninkaalliskirjat käyvätkin käsilihastreenistä, koska ihmissuhdedraama höystetään usein politiikalla ja hovi­historialla. Halutessaan nuo osuudet voi harppoa ja keskittyä kiehtoviin valokuvaliitteisiin.

Grace – Monacon ruhtinatar -pokkarissa on 647 sivua ahmittavaa siitä, kuinka Monacon ja Ranskan verokriisi syvensi nuoren ruhtinattaren avioahdinkoa. Elo­kuvan pääosassa itkeskelee Nicole Kidman.

Uutuusdraamaa Mitä meistä puhutaan ei voi suositella herkille katsojille. 

Norjalainen 16-vuotias Nisha (loistava Maria Mozdah) elää tavallista teinitytön elämää. Hänen maahanmuuttajavanhempansa sen sijaan haluavat elää uudessa kotimaassaan aivan samalla tavalla kuin Pakistanissa. Kun Nishan isä Mirza (Adil Hussain) saa tietää, että hänen tyttärensä seurustelee kantanorjalaisen pojan kanssa, seuraukset ovat kohtalokkaat. Mirza kidnappaa Nishan ja vie tytön väkisin Pakistaniin sukulaistensa hoteisiin opettelemaan kunnon naisen elämää.

Norjalaisen Iram Haqin draaman Mitä meistä puhutaan uskomattoman julma tarina perustuu ohjaajan omiin kokemuksiin. Hän oli 14-vuotias, kun hänen isänsä kidnappasi hänet ja vei hänet Pakistaniin, jossa hän joutui elämään vasten tahtoaan puolitoista vuotta.

Kauhistuttaa arvaillakin, mikä on suoraa lainaa Haqin omasta elämästä.

Nishan kokemukset tiivistyvät yhteen sanaan: naisviha. Tytöllä ei ole elokuvassa ihmisarvoa eikä ihmisoikeuksia. Isä puolustaa barbaarista käytöstään sillä, että hän suojelee perheen ja suvun mainetta. Vain sillä on väliä, ”mitä meistä puhutaan”. Kunniaväkivaltakin on siis aivan oikeutettua.

Ohjaaja kuvaa Nishan kohtaloa vähäeleisesti sortumatta mässäilyyn. Tapahtumat ovat niin järkyttäviä, ettei elokuvaa voi suositella herkälle katsojalle. Kauhistuttaa arvaillakin, mikä on suoraa lainaa Haqin omasta elämästä. Samalla katsoja tuntee kiitollisuutta siitä, että ohjaaja on uskaltanut kertoa kokemuksistaan välittämättä siitä, miten hänen sukunsa elokuvaan reagoi. Haq on kertonut tehneensä sovinnon isänsä kanssa ennen tämän kuolemaa. 

Mitä meistä puhutaan ****1/2

 

Ortodoksijuutalaisyhteisö ei suvaitse naisparia draamassa Tottelemattomuus.

Ronit (Rachel Weisz) rakastui teini-ikäisenä bestikseensä Estiin (Rachel McAdams). Lontoon ahdasmielinen ortodoksijuutalaisyhteisö ei hyväksynyt tyttöjen rakkautta. Ronit häädettiin lapsuudenkodistaan.

Parikymmentä vuotta myöhemmin Ronit asuu New Yorkissa ja on luonut menestyvän uran valokuvaajana. Hän päättää palata kotiin rabbi-isänsä hautajaisiin. Siellä Ronitia odottaa Esti, joka ei ole unohtanut häntä, vaikka onkin mennyt naimisiin heidän yhteisen lapsuudenystävänsä Dovidin (Alessandro Nivola) kanssa. Kolmiodraama on vääjäämätön.

Chileläinen ohjaaja Sebastián Lelio löi itsensä läpi transnaisesta kertovalla draamallaan Fantastinen nainen, joka voitti tänä vuonna parhaan vieraskielisen elokuvan Oscar-palkinnon. Hänen uutuusdraamansa Tottelemattomuus perustuu Naomi Aldermanin toistaiseksi suomentamattomaan romaaniin.

Siinä missä Fantastisen naisen päähenkilö Marina törmäsi yhä uudelleen ihmisten ennakkoluuloihin sukupuoli-identiteettinsä takia, Ronitia ja Estiä vainotaan heidän seksuaali-identiteettinsä takia.

Ortodoksijuutalaisuuden vanhakantaisuus voi aluksi tuntua kovin etäiseltä. Evankelis-luterilaisen kirkon kanta lesbo- ja homopareihin ei ole sen suvaitsevaisempi. 

Tottelemattomuus  ****