Tekoälynainen ja hänen ylivertaiseen ihanuuteensa rakastuvat miehet. Uutuusleffa Ex Machina tarjoaa kelpo viihdettä.

Tylsästi nimetty teköälyleffa on tylsähkö näkökulmansakin suhteen: mikä on, kun kaksilahkeisten pitää väen vängällä luoda hurjan nätti robottineito ja langeta siihen oikopäätä? Vai onko se juuri tarkoituskin? Onhan norminaisia välillä hankala hallita.

Mutta on tekonaisiakin. Sen huomaavat Alex Garlandin tieteisdraaman luojanero Nathan (Oscar Isaac) ja koehenkilö Caleb (Domhnall Gleeson), kun äärieristetyssä retriitissä psykologinen testaus teköäly Avan (ballerinamainen Alicia Vikander) kanssa ylittää humaanin käsityskyvyn.

Esikoisensa ohjannut, Beach-romaanista tuttu Garland loisti käsikirjoituksillaan elokuvissa 28 päivää myöhemmin ja Sunshine. Nyt juuri käsikirjoitus kaipaisi lisää lihaa keinonivelten ympärille.

Garlandin painotus on filosofisessa keskustelussa, mikä toimii visuaalisesti näyttävässä erämaaonkalossa mainiosti, mutta mukaan ympätyt naiskehonosien revittelyt ja ennakkoon arvattavat yllätykset tuntuvat tympeiltä.

Viihdearvoltaan elokuva on silti kelpo, ja jääpä muutama suuri, ihmiskunnan tulevaisuutta koskeva robottikysymys mieleen pyörimään. Ainakin sen jälkeen, kun pääsee eroon sen pyörityksestä, että tapahtuiko valkokankaalla jotakin hyvin feminististä vai sittenkin erittäin sovinistista?

Katso traileri:

Ex Machina

***

Lue myös:

Käyvätkö tekoälyleffat toteen? Koneen sanotaan läpäisseen ihmistestin

Stephen Hawking varoittaa tekoälystä

Uutuusdraamaa Mitä meistä puhutaan ei voi suositella herkille katsojille. 

Norjalainen 16-vuotias Nisha (loistava Maria Mozdah) elää tavallista teinitytön elämää. Hänen maahanmuuttajavanhempansa sen sijaan haluavat elää uudessa kotimaassaan aivan samalla tavalla kuin Pakistanissa. Kun Nishan isä Mirza (Adil Hussain) saa tietää, että hänen tyttärensä seurustelee kantanorjalaisen pojan kanssa, seuraukset ovat kohtalokkaat. Mirza kidnappaa Nishan ja vie tytön väkisin Pakistaniin sukulaistensa hoteisiin opettelemaan kunnon naisen elämää.

Norjalaisen Iram Haqin draaman Mitä meistä puhutaan uskomattoman julma tarina perustuu ohjaajan omiin kokemuksiin. Hän oli 14-vuotias, kun hänen isänsä kidnappasi hänet ja vei hänet Pakistaniin, jossa hän joutui elämään vasten tahtoaan puolitoista vuotta.

Kauhistuttaa arvaillakin, mikä on suoraa lainaa Haqin omasta elämästä.

Nishan kokemukset tiivistyvät yhteen sanaan: naisviha. Tytöllä ei ole elokuvassa ihmisarvoa eikä ihmisoikeuksia. Isä puolustaa barbaarista käytöstään sillä, että hän suojelee perheen ja suvun mainetta. Vain sillä on väliä, ”mitä meistä puhutaan”. Kunniaväkivaltakin on siis aivan oikeutettua.

Ohjaaja kuvaa Nishan kohtaloa vähäeleisesti sortumatta mässäilyyn. Tapahtumat ovat niin järkyttäviä, ettei elokuvaa voi suositella herkälle katsojalle. Kauhistuttaa arvaillakin, mikä on suoraa lainaa Haqin omasta elämästä. Samalla katsoja tuntee kiitollisuutta siitä, että ohjaaja on uskaltanut kertoa kokemuksistaan välittämättä siitä, miten hänen sukunsa elokuvaan reagoi. Haq on kertonut tehneensä sovinnon isänsä kanssa ennen tämän kuolemaa. 

Mitä meistä puhutaan ****1/2

 

Ortodoksijuutalaisyhteisö ei suvaitse naisparia draamassa Tottelemattomuus.

Ronit (Rachel Weisz) rakastui teini-ikäisenä bestikseensä Estiin (Rachel McAdams). Lontoon ahdasmielinen ortodoksijuutalaisyhteisö ei hyväksynyt tyttöjen rakkautta. Ronit häädettiin lapsuudenkodistaan.

Parikymmentä vuotta myöhemmin Ronit asuu New Yorkissa ja on luonut menestyvän uran valokuvaajana. Hän päättää palata kotiin rabbi-isänsä hautajaisiin. Siellä Ronitia odottaa Esti, joka ei ole unohtanut häntä, vaikka onkin mennyt naimisiin heidän yhteisen lapsuudenystävänsä Dovidin (Alessandro Nivola) kanssa. Kolmiodraama on vääjäämätön.

Chileläinen ohjaaja Sebastián Lelio löi itsensä läpi transnaisesta kertovalla draamallaan Fantastinen nainen, joka voitti tänä vuonna parhaan vieraskielisen elokuvan Oscar-palkinnon. Hänen uutuusdraamansa Tottelemattomuus perustuu Naomi Aldermanin toistaiseksi suomentamattomaan romaaniin.

Siinä missä Fantastisen naisen päähenkilö Marina törmäsi yhä uudelleen ihmisten ennakkoluuloihin sukupuoli-identiteettinsä takia, Ronitia ja Estiä vainotaan heidän seksuaali-identiteettinsä takia.

Ortodoksijuutalaisuuden vanhakantaisuus voi aluksi tuntua kovin etäiseltä. Evankelis-luterilaisen kirkon kanta lesbo- ja homopareihin ei ole sen suvaitsevaisempi. 

Tottelemattomuus  ****