Michael Keaton on jo lupautunut Beetlejuicen jatko-osaan – kunhan ohjaaja Tim Burtonkin innostuu. Hyvältä näyttää! Kuva: Reuters
Michael Keaton on jo lupautunut Beetlejuicen jatko-osaan – kunhan ohjaaja Tim Burtonkin innostuu. Hyvältä näyttää! Kuva: Reuters

Ohjaaja Tim Burton on vannonut, ettei Beetlejuicen jatko-osaa tehdä ilman Michael Keatonia. Onneksi näyttelijä on suostunut!

Ohjaaja Tim Burton kertoi IGN-sivuston haastattelussa, että hän on pantannut jo pitkään pöytälaatikossa kasariklassikko Beetlejuicen jatko-osaa. Elokuvaa ei kuitenkaan tehdä ilman sen tärkeintä näyttelijää: Michael Keatonia, 63.

– On vain yksi Beetlejuice, Michael. Käsikirjoitus on olemassa, ja haluaisin tehdä hänen kanssaan taas töitä. Uskon, että se on mahdollista, Burton pohtii.

– Kaipaan hahmoa. Siinä on jotain puhdistavaa ja mahtavaa, hän jatkoi.

Michael Keaton näyttelee 26 vuotta sitten eli vuonna 1988 ilmestyneessä kauhukomediassa elokuvan nimikkohahmoa, härskiä kuollutta ammattimanaajaa, joka rakastuu Winona Ryderin näyttelemään goottityttöön.

Keaton sanoi jo viime vuonna olevansa kiinnostunut mahdollisesta jatko-osasta. Myös Winona on vihjaillut, että jos jatko-osa tulee, hän on kiinnostunut. Voiko tästä päätellä, että Beetlejuice 2 on lähivuosina totta?

Tim Burtonin uusin elokuva Big Eyes kertoo yhdysvaltalaisesta taidemaalarista Margaret Keanesta. Suomessa se nähdään maaliskuussa 2015.

Lue myös:

Pretty Woman -elokuvan loppu onkin huijausta! Näin tarinan oli tarkoitus päättyä

Kökködinot tulevat taas – Jurassic Worldin traileri julki

Uutuusdraamaa Mitä meistä puhutaan ei voi suositella herkille katsojille. 

Norjalainen 16-vuotias Nisha (loistava Maria Mozdah) elää tavallista teinitytön elämää. Hänen maahanmuuttajavanhempansa sen sijaan haluavat elää uudessa kotimaassaan aivan samalla tavalla kuin Pakistanissa. Kun Nishan isä Mirza (Adil Hussain) saa tietää, että hänen tyttärensä seurustelee kantanorjalaisen pojan kanssa, seuraukset ovat kohtalokkaat. Mirza kidnappaa Nishan ja vie tytön väkisin Pakistaniin sukulaistensa hoteisiin opettelemaan kunnon naisen elämää.

Norjalaisen Iram Haqin draaman Mitä meistä puhutaan uskomattoman julma tarina perustuu ohjaajan omiin kokemuksiin. Hän oli 14-vuotias, kun hänen isänsä kidnappasi hänet ja vei hänet Pakistaniin, jossa hän joutui elämään vasten tahtoaan puolitoista vuotta.

Kauhistuttaa arvaillakin, mikä on suoraa lainaa Haqin omasta elämästä.

Nishan kokemukset tiivistyvät yhteen sanaan: naisviha. Tytöllä ei ole elokuvassa ihmisarvoa eikä ihmisoikeuksia. Isä puolustaa barbaarista käytöstään sillä, että hän suojelee perheen ja suvun mainetta. Vain sillä on väliä, ”mitä meistä puhutaan”. Kunniaväkivaltakin on siis aivan oikeutettua.

Ohjaaja kuvaa Nishan kohtaloa vähäeleisesti sortumatta mässäilyyn. Tapahtumat ovat niin järkyttäviä, ettei elokuvaa voi suositella herkälle katsojalle. Kauhistuttaa arvaillakin, mikä on suoraa lainaa Haqin omasta elämästä. Samalla katsoja tuntee kiitollisuutta siitä, että ohjaaja on uskaltanut kertoa kokemuksistaan välittämättä siitä, miten hänen sukunsa elokuvaan reagoi. Haq on kertonut tehneensä sovinnon isänsä kanssa ennen tämän kuolemaa. 

Mitä meistä puhutaan ****1/2

 

Ortodoksijuutalaisyhteisö ei suvaitse naisparia draamassa Tottelemattomuus.

Ronit (Rachel Weisz) rakastui teini-ikäisenä bestikseensä Estiin (Rachel McAdams). Lontoon ahdasmielinen ortodoksijuutalaisyhteisö ei hyväksynyt tyttöjen rakkautta. Ronit häädettiin lapsuudenkodistaan.

Parikymmentä vuotta myöhemmin Ronit asuu New Yorkissa ja on luonut menestyvän uran valokuvaajana. Hän päättää palata kotiin rabbi-isänsä hautajaisiin. Siellä Ronitia odottaa Esti, joka ei ole unohtanut häntä, vaikka onkin mennyt naimisiin heidän yhteisen lapsuudenystävänsä Dovidin (Alessandro Nivola) kanssa. Kolmiodraama on vääjäämätön.

Chileläinen ohjaaja Sebastián Lelio löi itsensä läpi transnaisesta kertovalla draamallaan Fantastinen nainen, joka voitti tänä vuonna parhaan vieraskielisen elokuvan Oscar-palkinnon. Hänen uutuusdraamansa Tottelemattomuus perustuu Naomi Aldermanin toistaiseksi suomentamattomaan romaaniin.

Siinä missä Fantastisen naisen päähenkilö Marina törmäsi yhä uudelleen ihmisten ennakkoluuloihin sukupuoli-identiteettinsä takia, Ronitia ja Estiä vainotaan heidän seksuaali-identiteettinsä takia.

Ortodoksijuutalaisuuden vanhakantaisuus voi aluksi tuntua kovin etäiseltä. Evankelis-luterilaisen kirkon kanta lesbo- ja homopareihin ei ole sen suvaitsevaisempi. 

Tottelemattomuus  ****