Jos Arttu Wiskarin Sirpa-hittibiisi ei kerro Artun kaverin Teemu Selänteen Sirpa-vaimosta, niin kenestä sitten?

Tänä vuonna ilmestynyt Sirpaleet on Arttu Wiskarin paras levy. Levyn tunnetuin kappale, Sirpa, on saanut kuuntelijat vertaamaan Arttua Gösta Sundqvistiin, tuohon sanoittamisen mestariin, Leevi and the Leavings -legendaan.

Arttu on jo kertonut, että Sirpa ei ole saanut vaikutteita Sirpa Selänteestä, vaikka hän tunteekin Sirpan ystävänsä Teemu Selänteen kautta. Kenestä se sitten kertoo?

– Sirpa on ehkä sellainen kaunis suomalainen pottunenäinen nainen, laulaja pohtii Radio Aallon videolla.

Artun mukaan jokainen löytää elämästään oman Sirpan, koska nimen saaneita naisia on Suomessa niin paljon.

Toinen iltapäivälehdistä kirjoitti pariskunnasta, joka oli jättänyt kaupungin hälinät ja päättänyt hoitaa sieluaan sillä, että muuttaa landelle, hankkii työpaikat sieltä ja ostaa remontoitavan rintamamiestalon. Suhteellisen alkumetreillä homma oli mennyt käteen. Talosta oli löytynyt homevaurio, eikä kukaan pikkukylästä ollut saanut töitä, kun paikallinen tehdas oli lakkautettu, Arttu kertoo.

Tämä tarina on toiminut kappaleen esikuvana. Entäs Sirpan mäyräkoira, josta kappaleessa lauletaan? Se on kappaleentekijän Janne Rintalan omasta elämästä.

– Biisi sai viimeisen silauksen, kun Janne oli yksi aamu päästänyt koiransa kuselle aamutakissa, mennyt patsastelemaan kämppänsä terassille ja funtsannut, että kauankohan se pärjäisi luonnossa.

Näin kappaleen kertosäkeessä lauletaan:

Missä voisimme vielä säästää, voiko mäyräkoiran luontoon päästää?
Kun lokakuussa öisin pakastaa.
Maan antimia täällä syödään, pullorahat pitkävetoon lyödään.
Kaikki meni, silti Sirpa vielä rakastaa.

Kuuntele kappale Artun kotisivuilla.

Video: Radio Aalto

Lue myös:

Sirpa Selänne sai kuulla ensimmäisenä Arttu Wiskarin Sirpa-hitin: "Kuuntelimme sen poski poskea vasten"

Arttu Wiskari on arjet koti-isänä: "Katsomme kalsarit jalassa Muumeja"

Arttu Wiskari isyydestä: "Koko ajan huono omatunto"

Me Naisten elokuvakriitikko Martta Kaukonen ei muista, milloin hän olisi ollut yhtä vaikuttunut mistään elokuvasta. Loving Vincent on mestariteos!

Oletko nähnyt jo riittävän monta omahyväistä pönötyselämäkertaa klassikkotaiteilijoista? Nyt on tarjolla jotakin aivan uutta. Dorota Kobielan ja Hugh Welchmanin ohjaama puolalainen Vincent van Gogh -elämäkerta Loving Vincent on ensimmäinen täysin käsinmaalattu kokopitkä elokuva.

Leffa on koostettu yli 65 000 öljyvärimaalauksesta, jotka ovat saaneet inspiraationsa alankomaalaisen taidemaalarin töistä. Vincent van Goghin mestariteoksista lähes 130, kuten Tähtikirkas yö, herää eloon, sillä animaatio sijoittuu niiden maisemiin. Myös elokuvan henkilöt ovat tuttuja taiteilijan maalauksista.

Hahmot on toteutettu rotoskooppaamalla eli maalaamalla ne oikeiden näyttelijöiden (mukana muiden muassa Saoirse Ronan) päälle. Käsikirjoituksen pohjana puolestaan on käytetty van Goghin kirjeitä.

Tekikö Vincent itsemurhan, niin kuin kuolintodistuksessa todetaan, vai oliko kuolinsyy sittenkin murha?

Juonikaan ei noudattele taiteilijaelämäkertojen tuhanteen kertaan veivattua kaavaa. Sen sijaan kyseessä on Agatha Christien klassiset dekkarit mieleen tuova salapoliisitarina. Postimestarin poika Armand Roulin yrittää selvittää, mihin taiteilija kuoli. Tekikö mielenterveysongelmista kärsivä Vincent itsemurhan, niin kuin kuolintodistuksessa todetaan, vai oliko kuolinsyy sittenkin murha?

En muista, milloin olisin viimeksi ollut näin vaikuttunut mistään elokuvasta. Aivan kuin koko elokuvataide olisi myllätty kertarysäyksellä aivan uuteen uskoon.

Sana ”mestariteos” ei tunnu tässä yhteydessä lainkaan liioitellulta. Yli 150 taiteilijan maalaama animaatio häkellyttää. Voi vain kuvitella, millaista työtä jokaista yksityiskohtaa myöten viimeistelty jälki on heiltä vaatinut. Aikaa se vei lähes seitsemän vuotta. 

Loving Vincent  *****

 

Saiko Neumann sydämesi pamppailemaan? Hoilotitko kovaan ääneen Eppujen suurimpia hittejä?

 

 

Tässä musavisassa selviää kuka muistaa –  ja kuuli –  suurimpien Suomi-hittien sanat oikein.

Lisää biisien lyriikoita ja rokkitarinoita voi lukea tänä syksynä ilmestyneistä kirjoista:

Eppu Normaali: Kaikki sanat (Siltala), Salla Nazarenko: Neumann –  Dingo-kipparin käsikirja (Into), Timo Kalevi Forss: Gösta Sundqvist – Leevi and the Leavingsin dynamo ja Dave Lindholm: Sanat (Johnny Kniga)