Ali Jahangiri yrittää neuvotella seurueelleen taksikyytiä Ateenassa. Kuva: Hamy Ramezan
Ali Jahangiri yrittää neuvotella seurueelleen taksikyytiä Ateenassa. Kuva: Hamy Ramezan

Koomikko Ali Jahangiri saapui pakolaisena Suomeen 25 vuotta sitten. Tuoreessa, hienossa dokumentissa Tuntematon pakolainen hän tekee matkan uudestaan Eurooppaan saapuvien pakolaisten kanssa.

Ohjaaja Hamy Ramezanin ja sinun dokumenttielokuva Tuntematon pakolainen sai maailmanensi-iltansa torstaina Tampereen elokuvajuhlissa. Miten leffan idea syntyi?

Viime elokuussa juttelimme työkavereideni kanssa pakolaistilanteesta ja heitin läpällä, että eikö olisi naurettavaa, jos lähtisin Suomesta ja yrittäisin tulla tänne uudestaan takaisin pakolaisena. Uutiskuvissa näkyy yleensä vaan massaa, mutta me halusimme päästä lähemmäksi ihmisiä.

Tuottajamme innostui ideasta, haimme leffalle rahoitusta ja jo marraskuussa olimme kuvaamassa sitä.

Kuljet leffassa Turkista veneillä saapuvien pakolaisten kanssa Kreikan Lesboksen saarelta halki Euroopan. Et ole selostaja etkä perinteinen toimittajakaan. Olisiko kanssakulkija sinulle oikea titteli?

Ainoa asia, jonka osaan, on toimia sosiaalisena kameleonttina. Koska tutustun nopeasti ihmisiin, tehtävänäni oli löytää hyviä juttuja kerrottavaksi.

Yksi elokuvan tärkeimmistä kohtauksista on loppukohtaus, jossa pieni pakolaispoika tuijottaa minuuttitolkulla täysin rävähtämättä kameraan. Se selkeytti meille tekijöille leffan tyylin: annetaan kameran puhua.

Millaisia kohtauksia kamera sitten tallensi?

Yhtenä kuvauspäivänä meistä ohjaajan kanssa tuntui, ettemme olleet saaneet oikein mitään hyvää materiaalia talteen. Katselimme vesihanan alla sukkia peseviä tyttöjä, ja Hamy alkoi kuvata, koska hänen mielestään siinä oli jotain mielenkiintoista. Meidän molempien äidinkieli on farsi, ja koska tytöt puhuivat arabiaa, emme ymmärtäneet siitä juuri mitään.

Vasta kun olimme palanneet Suomeen Hamylle selvisi, mitä hän oli tallentanut nauhalle: iloisen oloiset tytöt puhuivat äideistään, jotka olivat kuolleet pommituksissa!

Poika Mytilinin satamassa odottaa laivaa Ateenaan. Kuva: Hamy Ramezan
Poika Mytilinin satamassa odottaa laivaa Ateenaan. Kuva: Hamy Ramezan

Tähän asti työtäsi on ollut muiden naurattaminen. Mutta leffaa tehdessä taisi huumori loppua koomikoltakin?

Ei loppunut. Kaikki, mitä teen, perustuu komiikkaan. Mielestäni Tuntematon pakolainen on tragikoominen elokuva. Olen siinä läsnä koomikkona, joka yrittää lievittää turhautumistaan ja saa ehkä ympärillään olevat ihmiset nauramaan; vitsailen pakolaisten kanssa muun muassa heidän lenkkareistaan ja kansalaisuuksistaan.

Täällä Suomessa me näemme pakolaisten tilanteen surullisena, mutta niille ihmisille Euroopan puolelle pääseminen on yksi elämän iloisimpia hetkiä. He ovat selvinneet meren ylityksestä ja ovat hengissä! Opin reissulla sen, että ymmärrän nyt, mistä ihmiset iloitsevat, vaikka se olisi itselle absurdia. Ne ilon hetket olivat aitoja.

Olet itse saapunut kymmenenvuotiaana pakolaisena Iranista Suomeen. Toiko leffanteko mieleesi muistoja siitä?

Koen että meillä on jotain yhteistä, mutta olen silti vähän ulkopuolinen heidän tilanteessaan. Tiedän, mitä tyypit käyvät läpi, mutta se ei enää ole se, mikä minä olen. Tarinani on täysin eri kuin monen nyt yksin matkustavan pakolaisen, koska minä tulin Suomeen vanhempieni kanssa ja suorempaa reittiä.

Tunnistan itseni erityisesti pakolaislapsista. Usein ajatellaan, että pakolaisten elämä on pelkkää kurjuutta, mutta kun katselin lapsia, muistin, että minullakin oli noin hauskaa! Mutta tunnistin myös jotain tuttua aikuisten ilmeistä, saman ahdistuksen olen aistinut omissa vanhemmissani.   

Ymmärrätkö mistä johtuu suomalaisten pakolaisia kohtaan tuntema pelko?

No jos miettii ihmistä, jonka lähin kosketus muuhun kulttuuriin on ollut kyläkauppias, niin eihän se ole mikään ihme. Hänelle pakolaiset ovat massaa jossain rajoilla eikä kukaan tiedä, keitä he ovat. Yleisesti olen kuitenkin sitä mieltä, että jos YLE:n turvattomuusiltaan ei saada puhumaan muita kuin rajat kiinni –tyyppejä, niin Suomessa liioitellaan rankasti sitä, miten paljon ihmiset muka pelkäävät. Eiköhän ole ihan selvää, että nämä ihmiset käyttävät tilaisuutta hyväkseen saadakseen julkisuutta muille ajatuksilleen.

Saksassa on yli miljoona pakolaista ja Kreikkaan heitä saapuu päivittäin tuhansia. Näissä maissa ollaan jo turtuneita tilanteeseen eikä se herätä suuria tunteita. Lesboksen saarelle saapuu Turkista kaikista eniten pakolaisia, mutta rannalla oli vain kaksi virkaatekevää poliisia. Siellä ajatellaan, että hehän ovat pakolaisia, eivät rikollisia!

Hamy Ramezanin Tuntematon pakolainen kilpailee Tampereen elokuvajuhlilla parhaan kotimaisen elokuvan palkinnosta. Elokuvan maailmanensi-ilta oli Tampereella 10.3.

Tuntematon pakolainen esitetään TV1:llä 21.3. ja 26.3.

Aiempaa avoimempia, rohkeampia ja niin kovin kunnollisia. Nykynuoret ovat ehdottomasti mainettaan parempia.

Kiittämättömiä laiskiaisia, nilkat paljaana liian kireissä verkkareissa viipottajia, Helsinki-Vantaan lentokentän nurkissa lorviskelijoita. Röyhkeitä rääväsuita, jotka eivät osaa arvostaa opettajiaan. Kaiken lisäksi he viettävät ihan liikaa aikaa sosiaalisessa mediassa, ja tuppaavat olemaan kumppaninvalinnassakin kammottavan kranttuja.

Älkääkä edes mainitko heidän meininkiään työelämästä. He ovat patalaiskoja ja ”saikuttavat”, jos vähän harmittaa tai tuntuu siltä, ettei huvita. Tai siis jos he nyt edes päätyvät ikinä työelämään. Suurin osa heistä syrjäytyy tai jää esimerkiksi ideologisesti työttömiksi.

Sellaisia ne nykynuoret maineensa mukaan ovat. Todellisuus on kuitenkin toinen.

The Economist -lehti kirjoittaa tuoreessa artikkelissaan, että huonosta maineestaan huolimatta nykynuoret ovat itse asiassa perin loistavia tyyppejä. Emme voisi olla enempää samaa mieltä!

Siksi listasimme syyt, joiden takia nykynuoret ovat oikein mainiota porukkaa – ehkä jopa mainiompaa kuin edelliset sukupolvet:

1. He uskaltavat puhua aroistakin asioista…

Mielenterveyden ongelmat, seksi ja seksuaalisuus, itsetunto-ongelmat ja ulkonäköpaineet. Nykynuoret ovat kasvaneet maailmaan, jossa näistä asioista voidaan puhua suoraan.

Viime kesänä loppuneen Skam-sarjan moni aikuiskatsoja hämmästyi siitä, miten avarakatseisia ja suorasanaisia sarjan teini-ikäiset olivat. Sarjassa esimerkiksi mielenterveysongelmiin ja seksuaalisuuden etsimiseen suhteuduttiin lempeän mutkattomasti.

”Enää psyykkinen häiriö ei ole hävettävä vaan siihen voi hakea apua.”

– Sarja valoi uskoa siihen, että maailma on menossa parempaan suuntaan. Monet nuoret osaavat suhtautua vaikeisiin asioihin paljon tasapainoisemmin kuin ennen osattiin, totesimme jo tuolloin.

Myös monet nuorten suosikkivloggaajat ovat tunnettuja siitä, että he kertovat oman elämänsä haasteista, mielenterveyden kanssa kamppailusta tai esimerkiksi menkoista suorasanaisesti seuraajilleen. Yksi heistä on Maiju ”Mansikkka” Voutilainen, 21.

Maiju on nimetty vuoden 2017 Hyvän mielen lähettilääksi, koska hän on puhunut julkisesti mielenterveysongelmista, joista moni edelleen häpeän pelossa vaikeaa.

– On hienoa, jos joku on esimerkkini myötä rohkaistunut puhumaan ongelmistaan ja hakemaan apua, Maiju kertoi Me Naisille viime vuoden lopulla. Lue hänen haastattelunsa tästä:


2. …ja he uskaltavat hakea apua.

Masennusdiagnoosit ovat yleistyneet nuorten keskuudessa. Asiantuntijoiden mukaan tämä ei kuitenkaan välttämättä ole merkki siitä, että nuorisomme kärsii entistä enemmän. Se saattaa olla päinvastoin merkki siitä, että vihdoin he uskaltavat hakea apua.

– Palveluista puhutaan nuorten keskuudessa ja terveydenhoitajat osaavat ohjata nuoria niiden pariin. Selvästi myös psyykkisten häiriöiden leimallisuus on muuttunut. Enää psyykkinen häiriö ei ole hävettävä vaan siihen voi hakea apua, professori Eila Laukkanen totesi Ylen haastattelussa.

3. He ovat kovin kunnollisia.

Tilastojen mukaan suomalainen nuori on kiistatta raittiimpi, lainkuuliaisempi ja vähemmän väkivaltainen kuin koskaan aiemmin. Nuorisobarometrin mukaan moni luottaa myös kivenkovaa perinteisiin pohjoismaisiin arvoihin, kuten työhön ja perheeseen.

Ja vaikka nuorisolaisia pidetään perinteiden rappioittajina, todellisuudessa moni on varsin konservatiivinen.

– Yli 20 vuoden aikana on tapahtunut hyvin vähän muutoksia siinä, miten tärkeänä nuoret pitävät perhettä, työtä, hyvää toimeentuloa, isänmaallisuutta ja jopa asevelvollisuutta, tutkija Sami Myllyniemi kertoi Me Naisille vuosi sitten.

”Hyvin pienet, näkyvät joukot vääristävät julkista keskustelua siitä, että nuoret olisivat jotenkin yleisesti julkisuustyrkkyjä.”

Ja vaikka jotkut pilkkaavat nuorten haaveilevan ainoastaan julkkiksen ammatista ja törppöilevän pää pilvissä, moni on oikeasti ihan päinvastaista, jalat maassa -tyyppiä.

– Hyvin pienet, näkyvät joukot vääristävät julkista keskustelua siitä, että nuoret olisivat jotenkin yleisesti julkisuustyrkkyjä. Julkisuudesta haaveilee noin prosentti tutkitusta joukosta, jossa on miljoona 15–29-vuotiasta, tutkija Myllyniemi kertoi.

4. Heillä on taskussaan ihan loistavia kikkoja…

Saitko puhelun tuntemattomasta numerosta? Teinien kikka auttaa! Oululainen Minna, 16, kertoi taannoin Me Naisille kikasta, jolla tuntemattoman soittajan identiteetti selviää hetkellä.

– Kun joku on soittanut tuntemattomasta kännykkänumerosta, voi sen numeron tallentaa puhelimeen ja mennä sen jälkeen Whatsappiin katsomaan, kuka soittaja on. Silloin ei tarvitse maksaa kalliiden numeropalveluiden maksuja.

Lue kikasta enemmän tästä: 


5. …ja he lähtevät rohkeasti yrittämään.

Työelämä muuttuu jatkuvasti pirstaleisemmaksi, ja ennustusten mukaan tulevaisuudessa yhä useampi meistä tekee jotain muuta kuin tasaista palkkatyötä.

Siinä missä keski-ikäistä palkansaajaa tulevaisuudenkuva kauhistuttaa, nuoriso osaa suhtautua siihen rennosti. Onhan heitä peloteltu työelämän murroksesta jo lapsesta saakka.

Siinä missä keski-ikäistä palkansaajaa työelämän tulevaisuudenkuva kauhistuttaa, nuoriso osaa suhtautua siihen rennosti.

Moni nuori myös vaatii työnantajaltaan yhä enemmän. Yksi heistä on Netta Lehtonen, 27, jota haastattelimme viime vuonna.

– Olen kohdannut töissä tilanteita, joissa ideani eivät ole saaneet juuri ollenkaan palautetta tai kiitosta. Se tuntui todella turhauttavalta ja sai minut vaihtamaan työpaikkaa ja myöhemmin perustamaan oman yrityksen, hän totesi.

6. He välittävät tulevaisuudesta.

Luuletko, että nuorisolaiset törsäävät kaikki rahansa pelkkään materiaan, eivätkä pysty miettimään elämäänsä yhtä somevideota pidemmälle? Väärässä olet. Kansainvälisten tutkimusten ja kyselyiden mukaan Z-sukupolvi on edellistä sukupolvea kiinnostuneempi säästämään ja pitämään huolta ympäristöstä.

Tutkimusten mukaan nykynuorilla on myös aiempia sukupolvia paremmat yhteiskunnalliset tiedot ja taidot. Vaikka politiikka ei välttämättä erityisemmin kiinnostaisi, yhä useampi haluaa vaikuttaa ympäröivään maailmaan yksilötasolla esimerkiksi somessa.

7. He käyttävät kieltäkin kekseliäästi.

Viime vuosina on päivitelty runsaasti sitä, kuinka nuoret eivät osaa enää suomen kieltä. Todellisuudessa he osaavat ihan uudenlaista suomea, johon yhdistävät kansainvälistä termistöä perin luovastikin!

Tsekkaa tästä, kuinka hyvin tunnet nuorten ihan uudenlaisen sanaston:


8. He osaavat puolustaa itseään…

Aikuisväestön näkökulmasta nuorista on houkuttelevaa puhua omana, yhtenäisenä joukkona, jota yhdistää tietyt ongelmat ja piirteet. Todellisuudessa jokainen nuori on oma yksilönsä.

– Nuorista puhuminen yhtenäisenä joukkona on ihan yhtä hassua kuin aikuisista puhuminen yhtenä massana, sanoi tutkija Sami Myllyniemikin.

Vaikka vanhempien sukupolvien on välillä vaikea ymmärtää tätä, onneksi nuoret itse ymmärtävät – ja myös pitävät puoliaan.

Tämä on näkynyt esimerkiksi seksuaalista häirintää käsittelevässä #metoo-keskustelussa, jonka aikana moni vanhemman sukupolven edustaja on huomannut, että itselle vaikealta tuntuvat keskustelunaiheet ovat nuorille varsin arkipäiväisiä juttuja.

9. …ja luottavat omaan tyyliinsä.

Rehellinen palaute teini-ikäiseltä jokaiselle oman elämänsä Pirkko Arstilalle: ”Ihan sama, mitä mieltä olet minun pyllyverkkareistani. Jos näytän niissä omasta mielestäni hyvältä, totta hitossa käytän niitä.”

Ranskalaiskomediassa C’est la vie! – Häät ranskalaiseen tapaan seurataan häitä hääsuunnittelijan näkökulmasta.

Hääsuunnittelijan elämä ei ole herkkua, mikäli Olivier Nakachen ja Eric Toledanon ohjaamaan ranskalaiseen romanttiseen komediaan C’est la vie! – Häät ranskalaiseen tapaan on uskominen. Samaa aihetta käsitteli vuonna 2001 Jennifer Lopezin tähdittämä elokuva Häät mielessä. Tällä kertaa hääsuunnittelijana kärsii eläkeikää lähestyvä Max (Jean-Pierre Bacri).

Maxin tehtävänä on järjestää häät 1600-luvulla rakennettuun loisteliaaseen linnaan. Elokuva seuraa hänen viime hetken ponnistelujaan hääpäivän aamusta aina myöhään yöhön. Toisin kuin tosi-tv-sarjoissa, morsian ei ole muuttunut häitä valmistellessaan hirviöksi, vaan sulhanen. Rasittavan sulhon lisäksi Maxin on kestäminen epäpäteviä palkollisiaan, jotka ovat muun koheltamisensa ohella aiheuttaa vieraille ruokamyrkytyksen ja ampua heitä ilotulitusraketeilla.

Huumoria ammennetaan ranskalaisesta temperamentista. Tunteet käyvät kuumina, henkilöt sanailevat kilpaa toistensa kanssa ja ärräpäät lentävät. Siis samanlaista kohkaamista ja meuhkaamista, johon suurin osa ranskalaisista komedioista nykyisin luottaa. Elokuvan pelastavat kaksi lopussa nähtävää juhlakohtausta. Niissä on aitoa romantiikan lumoa ja magiaa.

C’est la vie! – Häät ranskalaiseen tapaan ***