Sofia Torvalds. Kuva: Schildts & Söderströms / Kasper Gustavsson
Sofia Torvalds. Kuva: Schildts & Söderströms / Kasper Gustavsson

Toimittaja-kirjailija Sofia Torvalds tutustui sukunsa naisiin ja huomasi, miten asenteet ja tavat siirtyvät sukupolvien ketjussa.

Joitakin vuosia sitten toimittaja-kirjailija Sofia Torvalds oli juttukeikalla vanhainkodissa. Hän tapasi siellä sattumalta iäkkään naisen, joka paljastui hänen sukulaisekseen.

Torvaldsin isoäidin isoäiti Fanny oli aikoinaan skandaalimaisesti hylännyt ensimmäisen aviomiehensä ja kaksi pientä lastaan uuden rakkauden tähden. Nainen vanhainkodissa oli jälkeläinen tästä ensimmäisestä epäonnisesta liitosta, Torvalds jälkimmäisestä ”rakkausliitosta”.

– Nainen suhtautui minuun kitkerästi, vaikka emme tunteneet toisiamme. Olin ihmeissäni: kuinka joku saattoi vielä 2000-luvulla olla myrtynyt 1800-luvulla tapahtuneista asioista?

”Jätämme tietämättämme jälkipolville pieniä haavoja ja arpia, jotka voivat märkiä vielä pitkään.”

Kohtaaminen jäi vaivaamaan Torvaldsia. Hän alkoi pohtia, millaisia vaikutuksia valinnoillamme on jälkipolville. Kuinka paljon kannamme mukanamme aiempien sukupolvien kokemuksia, tragedioita, asenteita ja tapoja?

– Jätämme tietämättämme jälkipolville pieniä haavoja ja arpia, jotka voivat märkiä vielä pitkään.

Torvalds alkoi etsiä vastauksia kysymyksiinsä sukunsa naisten elämäntarinoista. Vaikka romaani Luoksein jää (Schildts & Söderströms) kertoo Torvaldsin omasta suvusta, se pohtii myös yleisesti äitiyttä ja sitä, millaista tuhoa erilaiset hylkäämisen kokemukset voivat saada aikaan.

Torvalds kertoo, että heidän suvussaan on ollut paljon muun muassa masennusta, ahdistusta, alkoholismia – ja niitä avioeroja.

– Olen itsekin eronnut, suvussani jo viidennessä polvessa. Mikä kulkee geeneissä ja mikä on opittua? Annammeko liian helposti periksi?

Mitä esiäidit miettivät?

Torvalds on pyöritellyt samaa teemaa jo ensimmäisessä kirjassaan Pakko laihtua. Kun Torvaldsin tytär sairastui syömishäiriöön, hän joutui pohtimaan, oliko itse tehnyt jotakin väärin.

Torvalds ei kuitenkaan etsi syyllisiä vaan yrittää ymmärtää esiäitiensä ratkaisuja; äitiys ei ole ollut koskaan mutkatonta.

”Vaikka rakastan lapsiani yli kaiken, välillä haluan kiihkeästi pois heidän luotaan.”

– Kirjoittaminen oli samalla tutkimusmatka itseen ja omaan äitiyteen. Tuntuu, että nyt ymmärrän itseäni paremmin. Miksi en jaksa aina olla läsnä lapsilleni? Vaikka rakastan heitä yli kaiken, välillä haluan kiihkeästi pois heidän luotaan.

Sukupolvien ketju on mahdollista katkaista, kun huomaa toistavansa esiäitiensä virheitä.

– Minulle on esimerkiksi ollut tärkeää kertoa lapsilleni mahdollisimman usein, kuinka paljon heitä rakastan. Aiemmat sukupolvet ovat luottaneet, että lapset tietävät sen sanomattakin. Mutta kun eivät he välttämättä ole tienneet.

Tilaa Me Naisten uutiskirje, saat parhaat juttumme sähköpostiisi joka arkipäivä. 

Vuosi 2017 toi mukanaan paljon hyvää – tai noh, ainakin se toi Suomen kieleen paljon uusia sanoja. Testaa, kuinka monta myös Kielitoimiston sanakirjaan tänä vuonna poimituista sanoista sinä tunnista!

 

The Last Jedissä nainen ei ole naiselle susi, vaan ystävä.

”Taistele sitä orjan asua vastaan!” Näin Carrie Fisher evästi tuoretta Star Wars -näyttelijää Daisy Ridleytä Interview-lehden haastattelussa vuonna 2015. Fisher viittasi elokuvan Jedin paluu kohtaukseen, jossa Hutt Jabba orjuuttaa Fisherin näyttelemän Leian ja pakottaa tämän pukeutumaan pikkupikkubikiniin.

Fisherin neuvosta on otettu vaari. Uudesta Star Wars -trilogiasta ei voi puhua samana päivänä kuin 1970- ja 1980-luvun taiteessa tehdystä alkuperäisestä trilogiasta.

Sukupuoliroolit saivat kyytiä jo J.J. Abramsin vuonna 2015 ohjaamassa uuden trilogian ensimmäisessä osassa The Force Awakens. Huomenna ensi-iltansa saavan kakkososan, The Last Jedin, ohjaajan Rian Johnsonin näkemys on jopa feministisempi. Nyt luutuneita rooleja tuuletetaan puhurilla.

Siinä missä Leia esitettiin Jedin paluussa vastoin Fisherin omaa tahtoa seksiobjektina, uudessa trilogiassa näyttelevän Ridleyn hahmo, jedisoturi Rey, on aktiivinen toimija – sankari niin kuin elokuvan muutkin naiset.

Mutta Fisherkin sai kostonsa – viime hetkellä, sillä hän kuoli viime vuonna ja rooli jäi hänen viimeisekseen. Leiasta on vanhetessaan tullut kapinaa johtava kenraali. Vanhaa naista kunnioittavat nuoret kunditkin. Häntä ei esitetä hömelönä höppänänä, joka kuuluisi jo hautaan, toisin kuin vanhat naishahmot monissa elokuvissa – siis niissä harvoissa, joissa ylipäänsä on hahmoina vanhoja naisia.

Leian uusi hiustyylikin sopii paremmin naiselle kuin hahmon ikoninen kampaus, pikkutyttöjen suosimat lettirinkelit.

Naisten sankaruuttakin enemmän lämmittää se, miten naisiin suhtaudutaan, ja ennen kaikkea, miten he suhtautuvat toisiinsa. Nainen ei ole naiselle susi, vaan ystävä. He eivät puukota toisiaan selkään, vaan tekevät yhteistyötä. Leian ja hänen vara-amiraalinsa Holdon (Laura Dern) ystävyyssuhdetta kuvataan koskettavasti.

Elokuvan juoni jatkaa siitä, mihin The Force Awakens jäi. Arkkityyppinen hyvän ja pahan taistelu jatkuu. Ensimmäinen ritarikunta ja Uusi tasavalta ovat edelleen sodassa keskenään.

Kapinaliiton entiset jäsenet ovat muodostaneet Vastarinta-nimisen järjestön, jota johtaa Leia. Vastapuolella taistelee hänen ja Han Solon poika Ben, joka pahan voimille antauduttuaan omaksui nimen Kylo Ren (Adam Driver). Vastarinta on murtumassa, joten Rey yrittää suostutella erakoitunutta Luke Skywalkeria (Mark Hamill) apuun.

Star Wars: The Last Jedi

ENSI-ILTA 13.12. ****