Marjut Maristo (vas.) ja Amanda Pilke esittävät lestadiolaistyttöjä, joita Helsinki houkuttelee.
Marjut Maristo (vas.) ja Amanda Pilke esittävät lestadiolaistyttöjä, joita Helsinki houkuttelee.

Lestadiolaistytöt päätyvät paheen poluilla Dome Karukosken nuorisokuvauksessa.

Tyttö sinä olet tähti ja Tummien perhosten koti olivat hallittuja nuorisoelokuvia. Myös Dome Karukosken kolmas pitkä elokuva, Kielletty hedelmä, käsittelee nuoruutta ja siirtymää aikuisuuteen.

Raakel (Marjut Maristo) ja Maria (Amanda Pilke) ovat vanhoillislestadiolaisten perheiden teinejä Pohjois-Pohjanmaalta. Marialla on kova kytö kaupunkiin isosiskon perään.

Uskonjohtajat taivuttavat aitouskovana pidetyn Raakelin hakemaan parhaan ystävänsä takaisin laumaan, mutta Helsingin meno houkuttaa: räväkkä Maria harjoittelee bilettämistä, Raakel eksyy elokuviin ja kohtaa kivan pojan.

Kielletyn hedelmän lähtökohtana on vanhoillislestadiolaisen elämäntavan ja nykyajan törmäys, mutta teemat voi nähdä laajemminkin. Nuoria kapinallisia on maailma pullollaan.

Karukoski osaa kuvata teinejä ja Marjut Maristo loistaa eteerisenä Raakelina, mutta käsikirjoituksen rutiininomaisuus häiritsee. Muutamista juonikoukuista huolimatta elokuva junnaa ajoittain paikallaan.

ELOKUVA-ARVIO

Kielletty hedelmä
Ohjaus: Dome Karukoski
Tähdet: ***

Me Naiset valitsi naisten kirjallisuuden keskeiset klassikot. Onko 50 Shades of Gray ja Tiina saa suukon luettu?

Saitko 100/100 Kirjojen Suomen Pätemistestistä? Tietysti, mutta luuletko olevasi kovakin naisten kirjallisuuden tuntija? Veikkaatko, että olet lukenut oleellisimmat tyttökirjat, chick lit -helmet ja naisten suosikkiromaanit vuosien varrelta?

Testaa suurehkosta Me Naisten tyttökirjallisuuspätemistestistä, montako 90 merkkiteoksesta olet lukenut!

 

Me Naisten elokuvakriitikko Martta Kaukonen ei muista, milloin hän olisi ollut yhtä vaikuttunut mistään elokuvasta. Loving Vincent on mestariteos!

Oletko nähnyt jo riittävän monta omahyväistä pönötyselämäkertaa klassikkotaiteilijoista? Nyt on tarjolla jotakin aivan uutta. Dorota Kobielan ja Hugh Welchmanin ohjaama puolalainen Vincent van Gogh -elämäkerta Loving Vincent on ensimmäinen täysin käsinmaalattu kokopitkä elokuva.

Leffa on koostettu yli 65 000 öljyvärimaalauksesta, jotka ovat saaneet inspiraationsa alankomaalaisen taidemaalarin töistä. Vincent van Goghin mestariteoksista lähes 130, kuten Tähtikirkas yö, herää eloon, sillä animaatio sijoittuu niiden maisemiin. Myös elokuvan henkilöt ovat tuttuja taiteilijan maalauksista.

Hahmot on toteutettu rotoskooppaamalla eli maalaamalla ne oikeiden näyttelijöiden (mukana muiden muassa Saoirse Ronan) päälle. Käsikirjoituksen pohjana puolestaan on käytetty van Goghin kirjeitä.

Tekikö Vincent itsemurhan, niin kuin kuolintodistuksessa todetaan, vai oliko kuolinsyy sittenkin murha?

Juonikaan ei noudattele taiteilijaelämäkertojen tuhanteen kertaan veivattua kaavaa. Sen sijaan kyseessä on Agatha Christien klassiset dekkarit mieleen tuova salapoliisitarina. Postimestarin poika Armand Roulin yrittää selvittää, mihin taiteilija kuoli. Tekikö mielenterveysongelmista kärsivä Vincent itsemurhan, niin kuin kuolintodistuksessa todetaan, vai oliko kuolinsyy sittenkin murha?

En muista, milloin olisin viimeksi ollut näin vaikuttunut mistään elokuvasta. Aivan kuin koko elokuvataide olisi myllätty kertarysäyksellä aivan uuteen uskoon.

Sana ”mestariteos” ei tunnu tässä yhteydessä lainkaan liioitellulta. Yli 150 taiteilijan maalaama animaatio häkellyttää. Voi vain kuvitella, millaista työtä jokaista yksityiskohtaa myöten viimeistelty jälki on heiltä vaatinut. Aikaa se vei lähes seitsemän vuotta. 

Loving Vincent  *****