Anna Paavilainen (vas.), Minka Kuustonen (kesk.) ja Iina Kuustonen.
Anna Paavilainen (vas.), Minka Kuustonen (kesk.) ja Iina Kuustonen.

Kesäkaverit-elokuvassa muijat ovat reloja ja villejä, kundit kuumia, dialogi nasevaa ja ystävyys ikuista.

Iiris (Anna Paavilainen), Karoliina­ (Iina Kuustonen) ja Eeva (Minka Kuustonen) pestautuvat pullatytöiksi hankolaiseen kesäkahvilaan. Iiris  ja Karoliina ovat parhaita kavereita­, jotka kaksvitosina kiikkuvat tulevaisuuden päätösten epävakaassa heilurissa. Uusi tuttavuus Eeva yrittää päntätä pääsykokeisiin, mutta kamukeskeinen kesä tuntuu kuumottavammalta.

Kesäkaverit on myös PMMP:n biisin nimi. Elokuva onkin vähän niin kuin PMMP: muijat ovat reloja ja villejä, kundit kuumia, dialogi nasevaa ja ystävyys ikuista.

Juuli Niemen käsikirjoittamassa ja isosisko Inari Niemen ohjaamassa leffassa virkistävintä on kuitenkin aito positiivisuus. Elämänmakua ja -janoa esiintyy traagisissakin mitoissa, mutta mikään ankeilutarina Kesäkaverit ei missään nimessä ole.

Iina Kuustonen tekee perusvakaan ikiteiniroolin, mutta Anna Paavilaisen Iiriksessä ja Minka Kuustosen härössä Eevassa on särmää. Iiriksen ja kesädiego Jussin (Lauri Tilkanen) lomaromanssissa on myös aitoa kemiaa toisin kuin Karoliinan ja Tommyn (Sampo Sarkola) salasäädössä.

Hanko on hiekkaisen kaunis elokuvakaupunki ja osuva tausta juonelliselle välitilalle: tytöt eivät tiedä, mitä kesän jälkeen tapahtuu. Alkaako aikuisiksi vai ei?

Talvi tuo tullessaan viileän autiuden Hangon kesähuviloihin. Samalla­ nuorten naisten valinnat vaikeutuvat. Elämä valuu ohi, ellei päätöksiä tee. Mutta ennen niitä vähän kakkuja ja mekkoja – ja vaikkapa bileet!

Kesäkaverit

★★★

Ensi-ilta 1.8.

Lue myös:

Näyttelijäsisarukset Minka ja Iina Kuustonen: "Välillämme ei ole ikinä ollut kateutta"

Uutuusdraamaa Mitä meistä puhutaan ei voi suositella herkille katsojille. 

Norjalainen 16-vuotias Nisha (loistava Maria Mozdah) elää tavallista teinitytön elämää. Hänen maahanmuuttajavanhempansa sen sijaan haluavat elää uudessa kotimaassaan aivan samalla tavalla kuin Pakistanissa. Kun Nishan isä Mirza (Adil Hussain) saa tietää, että hänen tyttärensä seurustelee kantanorjalaisen pojan kanssa, seuraukset ovat kohtalokkaat. Mirza kidnappaa Nishan ja vie tytön väkisin Pakistaniin sukulaistensa hoteisiin opettelemaan kunnon naisen elämää.

Norjalaisen Iram Haqin draaman Mitä meistä puhutaan uskomattoman julma tarina perustuu ohjaajan omiin kokemuksiin. Hän oli 14-vuotias, kun hänen isänsä kidnappasi hänet ja vei hänet Pakistaniin, jossa hän joutui elämään vasten tahtoaan puolitoista vuotta.

Kauhistuttaa arvaillakin, mikä on suoraa lainaa Haqin omasta elämästä.

Nishan kokemukset tiivistyvät yhteen sanaan: naisviha. Tytöllä ei ole elokuvassa ihmisarvoa eikä ihmisoikeuksia. Isä puolustaa barbaarista käytöstään sillä, että hän suojelee perheen ja suvun mainetta. Vain sillä on väliä, ”mitä meistä puhutaan”. Kunniaväkivaltakin on siis aivan oikeutettua.

Ohjaaja kuvaa Nishan kohtaloa vähäeleisesti sortumatta mässäilyyn. Tapahtumat ovat niin järkyttäviä, ettei elokuvaa voi suositella herkälle katsojalle. Kauhistuttaa arvaillakin, mikä on suoraa lainaa Haqin omasta elämästä. Samalla katsoja tuntee kiitollisuutta siitä, että ohjaaja on uskaltanut kertoa kokemuksistaan välittämättä siitä, miten hänen sukunsa elokuvaan reagoi. Haq on kertonut tehneensä sovinnon isänsä kanssa ennen tämän kuolemaa. 

Mitä meistä puhutaan ****1/2

 

Ortodoksijuutalaisyhteisö ei suvaitse naisparia draamassa Tottelemattomuus.

Ronit (Rachel Weisz) rakastui teini-ikäisenä bestikseensä Estiin (Rachel McAdams). Lontoon ahdasmielinen ortodoksijuutalaisyhteisö ei hyväksynyt tyttöjen rakkautta. Ronit häädettiin lapsuudenkodistaan.

Parikymmentä vuotta myöhemmin Ronit asuu New Yorkissa ja on luonut menestyvän uran valokuvaajana. Hän päättää palata kotiin rabbi-isänsä hautajaisiin. Siellä Ronitia odottaa Esti, joka ei ole unohtanut häntä, vaikka onkin mennyt naimisiin heidän yhteisen lapsuudenystävänsä Dovidin (Alessandro Nivola) kanssa. Kolmiodraama on vääjäämätön.

Chileläinen ohjaaja Sebastián Lelio löi itsensä läpi transnaisesta kertovalla draamallaan Fantastinen nainen, joka voitti tänä vuonna parhaan vieraskielisen elokuvan Oscar-palkinnon. Hänen uutuusdraamansa Tottelemattomuus perustuu Naomi Aldermanin toistaiseksi suomentamattomaan romaaniin.

Siinä missä Fantastisen naisen päähenkilö Marina törmäsi yhä uudelleen ihmisten ennakkoluuloihin sukupuoli-identiteettinsä takia, Ronitia ja Estiä vainotaan heidän seksuaali-identiteettinsä takia.

Ortodoksijuutalaisuuden vanhakantaisuus voi aluksi tuntua kovin etäiseltä. Evankelis-luterilaisen kirkon kanta lesbo- ja homopareihin ei ole sen suvaitsevaisempi. 

Tottelemattomuus  ****