Tiina Laitila Kälvemarkin ajankohtainen romaani Seitsemäs kevät olisi sopinut Finlandia-ehdokkaaksi. Kuva: WSOY
Tiina Laitila Kälvemarkin ajankohtainen romaani Seitsemäs kevät olisi sopinut Finlandia-ehdokkaaksi. Kuva: WSOY

Eipä käy kateeksi Finlandia-palkinnon valitsevaa Elisabeth Rehniä. Edessä on pitkä matka.

Kaunokirjallisuuden Finlandia-raati julkisti tänään kuusi palkintoehdokkaana olevaa teosta. Lista on laadullisesti korkeatasoinen, mutta ei todellakaan viihdyttävä.

Mukana on oululaisen Hanna Haurun Jääkansi (Like) ja Cristina Sandun esikoisteos Valas nimeltä Goliat (Otava), mutta muuten tarjolla on hyvin miehinen kattaus. 

Juha Hurmeen Niemi (Teos), Tommi Liimatan Autarktis (Like), Miki Liukkosen O (WSOY), Jaakko Yli-Juonikaan Jatkosota-extra (Siltala) ovat kaikki kunnianhimoisia teoksia. Arvostettujen taiteentekijöiden romaaneissa uudistetaan kirjallista rakennetta, mutta lukijaansa ne eivät päästä helpolla. 

30 000 euron arvoisen palkinnon voittajan valitsee ministeri Elisabeth Rehn, 82. Hänellä on edessään rankka tehtävä, ihan jo sivumääräisesti. Finlandia-palkinto jaetaan 29.11.

Sääli, että kuudesta kirjasta vain kaksi on naisten kirjoittamia. Olisi niitä hyviä ollut tänäkin vuonna tyrkyllä!

Me Naisten Finlandia-varjolistalla olisivat ainakin nämä mahtavat teokset:

Selja Ahava: Ennen kuin mieheni katoaa (Gummerus)

Johanna HolmströmSielujen saari (Otava)

Anni Kytömäki: Kivitasku (Gummerus)

Tiina Laitila KälvemarkSeitsemäs kevät (WSOY)

Heidi KöngäsSandra (Otava)

Rosa LiksomEverstinna (Like)

Konservatiivinen seksikomedia – kuulostaa, eh, ei kovin hauskalta.

Ystävykset (Leslie Mann, John Cena ja Ike Barinholtz) tekevät kaikkensa, että heidän tytärtensä (Kathryn Newton, Geraldine Viswanathan ja Gideon Adlon) neitsyys säilyy koskemattomana vanhojentanssibileissä.

Pitch Perfect -komediatrilogian käsikirjoittajan Kay Cannonin esikoisohjaus on konservatiivinen seksikomedia, jonka arvomaailma on perua 1950-luvulta.

Onhan näitä nähty: elokuvia, joissa isät haluavat tytärtensä olevan ikuisia pikkutyttöjä. Asetelmaa on sentään hieman päivitetty. Yksi tytöistä on lesbo eikä isä halua hänen harrastavan ryhmäpaineen painostamana heteroseksiä.

Pojat eivät jahtaa tyttöjä, vaan tytöt ovat aktiivisia toimijoita ja päättävät itse, kenen kanssa haluavat sänkyyn.

Käsikirjoittajat ovat myös kirjoittaneet henkilöhahmoille repliikkejä, joissa ilmaistaan kriittisen katsojan ajatuksia. Yksi vanhemmista esimerkiksi huomauttaa, että elämme vuotta 2018, joten heidän asenteensa eivät ole ihan tätä päivää.

Mainosten perusteella luulisi, että elokuva on tehty teini-ikäisille. Vanhempien kyttääminen ja stalkkaaminen tuskin sen ikäisiä naurattaa. Leffa sopii paremmin vanhemmille, jotka voivat nauraa omille peloilleen ja ennakkoluuloilleen, joita elokuvan vanhempien ylilyövä käytös heijastelee.

Blockers **

 

Maria Theresia von Paradisin näköä yritettiin palauttaa muun muassa saksalaisen Franz Mesmerin poppaskonsteilla.

Itävaltalaisen hallintoneuvoksen tytär Maria Theresia von Paradis (1759–1824) menetti näkönsä leikki-ikäisenä. Hänen aristokraattiset vanhempansa turvautuivat milloin minkäkin puoskarin apuun, jotta heidän tyttärensä saisi näkökykynsä takaisin.

Yksi von Paradisia hoitaneista ”asiantuntijoista” oli saksalainen Franz Mesmer. Tohtori oli kehittänyt oman poppaskonstinsa mesmerismin. Hoidon ideana oli ohjailla fluidiumia – Mesmerin ”löytämää” eteeristä ainetta – ihmisen elimistössä. Hoito saavutti niin suuren suosion, että suomen kielessäkin on sana ”mesmeroida”.

Itävaltalainen Barbara Albert on ohjannut näistä tosielämän tapahtumista mielikuvitusta kutittelevan draaman. Valitettavasti elokuva keskittyy vain von Paradisin ja Mesmerin potilassuhteeseen eikä kerro Maria Theresian myöhemmistä vaiheista. Hän loi uran pianistina ja säveltäjänä sekä inspiroi Mozartia säveltämään yhden pianokonsertoistaan.

Elokuva on puvustettu ja lavastettu huolellisesti jokaista yksityiskohtaa myöten. Rokokooajan puvut ja huonekalut saavat huokailemaan ihastuksesta. Nimiroolissa nähtävä Maria Dragus näyttelee niin vakuuttavasti, että luulin hänen olevan oikeastikin sokea. Devid Striesow sen sijaan ei vakuuttanut Mesmerinä. Velho onnistui lumoamaan potilaansa varmasti ennen kaikkea karismallaan. Striesowilta sen sijaan moinen henkinen säteily puuttuu.

Madamoiselle Paradis ***