Kuka voittaa Finlandian? Arvostelimme kaikki ehdolla olevat kirjat.

Toivon varassa

Vuonna 1867 loputon talvi tekee ihmisistä eläimiä: köyhälistö turvautuu epätoivoisiin tekoihin selvitäkseen seuraavaan päivään. Marja lähtee lastensa 
kanssa vaeltamaan kohti Helsinkiä, jonka takana kangastelee Pietari. Toivo on ainoa, joka pitää ruoka-almujen lisäksi hengissä.

140-sivuinen historiallinen romaani Suomen nälkävuosista tuntuu ensi alkuun kummajaiselta, mutta tarina vie mennessään. Aki Ollikaisen esikoisen kauniisti asetellut lauseet tekevät tarinasta sivumääräänsä suuremman ja sen ihmiskohtaloista mieleenpainuvat.

Aki Ollikainen: Nälkävuosi
Siltala
★★★★

Selväpäinen selviytymistarina

Ranskalainen Julie työskentelee sotamuseossa oppaana ja huomaa yhtäkkiä oman elämänsäkin muuttuneen taistelutantereeksi. Ensin aviomies jää kiinni pettämisestä, sitten lapsi sairastuu syöpään.

Jonkun toisen käsittelyssä näistä aiheista syntyisi siirappista lässytystä, mutta Riikka Ala-Harja tekee tarkkanäköistä analyysia erosta, surusta, luopumisesta ja kasvamisesta.

Ala-Harjan romaani on poikinut erikoisen keskustelun toden ja fiktion suhteesta. Mutta mistä muusta kirjailija ammentaisi kuin maailmasta ympärillään? Heinäkuussa ilmestyneessä lehdessämme kirjailija kertoi avioerostaan Normandiassa, mutta ei Maihinnousu silti ole raportti hänen elämästään.
Tunteet sen sijaan ovat tunnistettavia. Tarinassa ei ole yhtään turhaa lausetta, ja jokainen niistä käy sydämeen.

Riikka Ala-Harja: Maihinnousu
Like
★★★★ 

Suuri saaristolaisromaani

Enpä yhtään ihmettelisi, jos Ulla-Lena Lundbergin Jää nappaisi Finlandian. Näin hienoa romaania tulee harvoin vastaan.

Aihe – saaristolaispapin perheen elämä Kökarissa – ei kuulosta välttämättä kovin sähäkältä, mutta tarina vangitsee lukijan jo ensimmäisellä sivulla. 

Salaisuus taitaa olla kielessä. Lundbergin lauseet ja Leena Vallisaaren hieno suomennos vievät mukanaan lempeän päättäväisesti. Koskettavat ihmiskohtalot, luonto, vuodenajat ja meri piirtyvät lukijan silmien eteen kuin suuri, upea maalaus.

Ulla-Lena Lundberg: Jää
Teos & Schildts & Söderströms, suom. Leena Vallisaari
★★★★

Suuri saarnaromaani

Juha Seppälä on toinen varteenotettava Finlandia-voittaja. Mr Smithissä maailmaa katsellaan 1900-luvun alussa Schmidtin ja nykyajassa tämän pojanpojan Smithin silmin.

Isoisän elämän sanelee itänaapuri, pojanpojan maailmassa mennään rahan ehdoilla. Schmidt/Smith-kertojan lisäksi kirja on täynnä muhevia hahmoja: Ex-päätoimittaja Orvo Manninen kamppailee tablettien ja tabloidien kanssa, ja kansankirjailija Erkka Torro tekstiblokkinsa kanssa. Lähiöruusu Briscilla ja raksamies Rane sentään löytävät toisensa yhden kauniin kesän ajaksi.

Seppälä tykittää niin finanssikriisistä kuin kirjallisuudestakin suvereenin saarnamiehen ottein – ja välillä ihmeen kauniisti.

Juha Seppälä: Mr. Smith
WSOY
★★★★ 

HAPOKASTA AIKALAISKUVAUSTA

Portsari Perttu hoitaa sairasta äitiään ja juo yhä useammin viiniä naapurin Pirjon kanssa. Nuori mies saa liian monta kertaa turpiinsa maailmalta ja hakeutuu katkeruudessaan oikeistopopulistiseen puolueeseen. Rasistisen vihan kohteeksi joutuu Tuulia, Pirjon Afrikasta adoptoitu lapsenlapsi.

Pirjo Hassinen ei petä tälläkään kertaa. Kuva nykyhetken Suomesta on monin paikoin osuva ja ravisteleva. Teksti luistaa ja koukuttaa. Henkilökaarti on Hassiselle tyypillisesti kärttyisää ja kyräilevää joukkoa. Riippunee lukijasta, tuntuuko se osuvalta vai pikemminkin rasittavalta. MS

Pirjo Hassinen: Popula
Tammi
★★★

NATSEJA KAAMOKSESSA

Führerin suosio on ailahtelevainen. Sen on saanut kokea murtunut ­Albert Speer, natsiministeri ja Hitlerin uskottu, joka kaahaa Jäämerentietä kohti Petsamoa.

Vuosi on 1943. Ympärillä on kaamos, vankileirejä ja paha aavistus ­tulevasta: uutiset Stalingradista kertovat, että Saksan sotaonni on kääntynyt.

Speer todella kävi Lapissa toisen maailmansodan aikana. Romaanin historialliset raamit on rakennettu huolella, mutta kertomus on fiktiivinen. Päähenkilöitä riuduttaa paitsi sota myös rakkaus.

Heidi Köngäs: Dora, Dora
Otava
★★★

The Last Jedissä nainen ei ole naiselle susi, vaan ystävä.

”Taistele sitä orjan asua vastaan!” Näin Carrie Fisher evästi tuoretta Star Wars -näyttelijää Daisy Ridleytä Interview-lehden haastattelussa vuonna 2015. Fisher viittasi elokuvan Jedin paluu kohtaukseen, jossa Hutt Jabba orjuuttaa Fisherin näyttelemän Leian ja pakottaa tämän pukeutumaan pikkupikkubikiniin.

Fisherin neuvosta on otettu vaari. Uudesta Star Wars -trilogiasta ei voi puhua samana päivänä kuin 1970- ja 1980-luvun taiteessa tehdystä alkuperäisestä trilogiasta.

Sukupuoliroolit saivat kyytiä jo J.J. Abramsin vuonna 2015 ohjaamassa uuden trilogian ensimmäisessä osassa The Force Awakens. Huomenna ensi-iltansa saavan kakkososan, The Last Jedin, ohjaajan Rian Johnsonin näkemys on jopa feministisempi. Nyt luutuneita rooleja tuuletetaan puhurilla.

Siinä missä Leia esitettiin Jedin paluussa vastoin Fisherin omaa tahtoa seksiobjektina, uudessa trilogiassa näyttelevän Ridleyn hahmo, jedisoturi Rey, on aktiivinen toimija – sankari niin kuin elokuvan muutkin naiset.

Mutta Fisherkin sai kostonsa – viime hetkellä, sillä hän kuoli viime vuonna ja rooli jäi hänen viimeisekseen. Leiasta on vanhetessaan tullut kapinaa johtava kenraali. Vanhaa naista kunnioittavat nuoret kunditkin. Häntä ei esitetä hömelönä höppänänä, joka kuuluisi jo hautaan, toisin kuin vanhat naishahmot monissa elokuvissa – siis niissä harvoissa, joissa ylipäänsä on hahmoina vanhoja naisia.

Leian uusi hiustyylikin sopii paremmin naiselle kuin hahmon ikoninen kampaus, pikkutyttöjen suosimat lettirinkelit.

Naisten sankaruuttakin enemmän lämmittää se, miten naisiin suhtaudutaan, ja ennen kaikkea, miten he suhtautuvat toisiinsa. Nainen ei ole naiselle susi, vaan ystävä. He eivät puukota toisiaan selkään, vaan tekevät yhteistyötä. Leian ja hänen vara-amiraalinsa Holdon (Laura Dern) ystävyyssuhdetta kuvataan koskettavasti.

Elokuvan juoni jatkaa siitä, mihin The Force Awakens jäi. Arkkityyppinen hyvän ja pahan taistelu jatkuu. Ensimmäinen ritarikunta ja Uusi tasavalta ovat edelleen sodassa keskenään.

Kapinaliiton entiset jäsenet ovat muodostaneet Vastarinta-nimisen järjestön, jota johtaa Leia. Vastapuolella taistelee hänen ja Han Solon poika Ben, joka pahan voimille antauduttuaan omaksui nimen Kylo Ren (Adam Driver). Vastarinta on murtumassa, joten Rey yrittää suostutella erakoitunutta Luke Skywalkeria (Mark Hamill) apuun.

Star Wars: The Last Jedi

ENSI-ILTA 13.12. ****

Me Naisten testiryhmä arvosteli uusimman SingStar-pelin. 

Vaikka ei erityisemmin välittäisi konsolipeleistä, laulupelit ovat varma viihdyttäjä. Karaokea pelimuodossa kotona!

PlayStation lanseerasi vastikään laulupelien klassikon uusimman version, SingStar Celebrationin. Konsepti on tuttu edellisistä versioista, mutta  peli on nyt osa PlayStationin PlayLink-pelisarjaa, jonka ideana on yhteinen hauskanpito perheen tai ystävien kesken matalalla kynnyksellä. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että erillisiä mikrofoneja ei enää tarvita, vaan mikrofonina voi käyttää omaa älypuhelintaan.

Mikrofonisovellus ladataan älypuhelimeen, ja laitteet yhdistetään keskenään. Helppoa, sitten vain laulamaan! Pelissä voi olla mukana yhtä aikaa kaksi puhelinmikrofonia, joten jos haluaa laulaa isommalla porukalla, puhelimia pitää kierrättää ryhmän kesken. Sitä varten pelissä on olemassa enintään kahdeksan pelaajan biletila. Muut vaihtoehdot ovat perinteiset yksinlaulu ja kahden pelaajan battle.

Puhelimeen laulaminen tuntuu aluksi urpolta, mutta sinänsä eroa entiseen ei ole. Pisteitä ropisee. Hieman kyllä mietityttää, voiko puhelimen mikrofonin laatu tai jokin muu elementti vaikuttaa siihen, kuka saa eniten pisteitä. Onko tämä tekniikkalaji muutenkin kuin laulun osalta?

Puhelimeen laulaminen tuntuu aluksi urpolta.

Pelissä tulee mukana vaatimattomat 30 kappaletta, jotka edustavat enimmäkseen uudempaa pop-tuotantoa. Jos ei ole kuunnellut viime vuosien radiohittejä tai on muuten vain nostalgiannälkäinen, joutuu nopeasti ostamaan SingStore-kaupasta lisää kappaleita lauleltavaksi. Sillä kun kerran aloittaa, ei tee ihan heti mieli lopettaa lauleskelua.

Tekniset ominaisuudet: 4/5

Biisivalikoima: 2/5

Hauskuus: 5/5

SingStar Celebration PS4:lle, 19,90 €.