Jukka Pojan perjantaina julkaistu uusi kappale käsittelee menestystä, ja sitä voi pitää puolustuspuheenvuorona esimerkiksi Cheekille.

Jukka Poika julkaisi perjantaina uuden Isot laivat -kappaleen. Tänä vuonna ilmestyvän albumin toinen sinkkulohkaisu on kannanotto menestymiseen ja menestyvien mollaamiseen.

– Kun joku menestyy, moni pyrkii tavalla tai toisella hyötymään siitä. Joko rakentavasti, niin että antaa itsekin jotain, tai sitten tavalla tai toisella ilman, että tuo pöytään mitään.

Muun muassa Cheek inspiroi Jukka Poikaa tekemään kappaleen.

– Osan tekstistä inspiroi se, miten Cheekillä lähti menemään lujaa. Seurasin silloin aiheen kommentointia ja keskustelua. Ihmiset hakevat yhteistä fiilistä siitä, että jotain toista dissataan. Pissausrinkejä muodostuu helposti, ja dissattava on niiden ulkopuolella. Ringeissä toistellaan, että menestyneestä pitää olla jotain mieltä, että esimerkiksi musiikki on paskaa ja jätkä on kusipää tai sekaisin, Jukka Poika tilittää mutta myöntää harrastavansa samaa itsekin.

– Se on inhimillinen piirre, johon syyllistyn itsekin välillä. Lähden mukaan lietsomaan, mutta tajuan lopulta, ettei siinä ole mitään järkeä.

Viime syksynä Jukka Poika julkaisi ensimmäisen sinkun uudelta levyltä. Crzybailaaja-kappale sai ristiriitaisen vastaanoton, ja osa faneista teilasi kappaleen välittömästi. Jukka Poika sanoo, että myös Crzybailaajan vastaanotto kertoo samasta ilmiöstä kuin Cheekinkin teilaaminen. Crzybailaaja oli hänen mukaansa samanlainen kokeilu kuin vaikkapa juuri ilmestynyt Peto on irti -kappale Antti Tuiskulta.

– Antti Tuisku teki nyt vähän samanlaisen ratkaisun kuin minä Crzybailaajalla. Nyt en halua enää sekoittaa pakkaa, se oli viime vuoden juttu, artisti naureskelee.

Isoissa laivoilla Jukka Poika laulaa muun muassa näin:

Ne haluu syödä ja juoda sun kaa / sun kaviaaria, sun skumppaa / Haluais olla ylhäällä tuolla sun kaa / muttei tuo mitään muuta mukanaan / kuin terävät hampaat ja paljon kaunaa / Ne haluis olla staroja, muttei osaa laulaa / kai ne haluis menestyy, muttei tiedä mitä aloittaa / vois aluks ittensä valloittaa

Kuuntele koko kappale Spotifyssa.

Lue myös:

Jukka Poika esitteli avovaimonsa Teijan

Tauolle jäävä Cheek: ”Kokeilen, miltä tuntuu olla vain Jare”

JVG:n uusi kappale on kunnianosoitus takapuolille – mukana myös Jaajo Linnonmaa

Hänestäkö uusi Jukka Poika?

Uutuusdraamaa Mitä meistä puhutaan ei voi suositella herkille katsojille. 

Norjalainen 16-vuotias Nisha (loistava Maria Mozdah) elää tavallista teinitytön elämää. Hänen maahanmuuttajavanhempansa sen sijaan haluavat elää uudessa kotimaassaan aivan samalla tavalla kuin Pakistanissa. Kun Nishan isä Mirza (Adil Hussain) saa tietää, että hänen tyttärensä seurustelee kantanorjalaisen pojan kanssa, seuraukset ovat kohtalokkaat. Mirza kidnappaa Nishan ja vie tytön väkisin Pakistaniin sukulaistensa hoteisiin opettelemaan kunnon naisen elämää.

Norjalaisen Iram Haqin draaman Mitä meistä puhutaan uskomattoman julma tarina perustuu ohjaajan omiin kokemuksiin. Hän oli 14-vuotias, kun hänen isänsä kidnappasi hänet ja vei hänet Pakistaniin, jossa hän joutui elämään vasten tahtoaan puolitoista vuotta.

Kauhistuttaa arvaillakin, mikä on suoraa lainaa Haqin omasta elämästä.

Nishan kokemukset tiivistyvät yhteen sanaan: naisviha. Tytöllä ei ole elokuvassa ihmisarvoa eikä ihmisoikeuksia. Isä puolustaa barbaarista käytöstään sillä, että hän suojelee perheen ja suvun mainetta. Vain sillä on väliä, ”mitä meistä puhutaan”. Kunniaväkivaltakin on siis aivan oikeutettua.

Ohjaaja kuvaa Nishan kohtaloa vähäeleisesti sortumatta mässäilyyn. Tapahtumat ovat niin järkyttäviä, ettei elokuvaa voi suositella herkälle katsojalle. Kauhistuttaa arvaillakin, mikä on suoraa lainaa Haqin omasta elämästä. Samalla katsoja tuntee kiitollisuutta siitä, että ohjaaja on uskaltanut kertoa kokemuksistaan välittämättä siitä, miten hänen sukunsa elokuvaan reagoi. Haq on kertonut tehneensä sovinnon isänsä kanssa ennen tämän kuolemaa. 

Mitä meistä puhutaan ****1/2

 

Ortodoksijuutalaisyhteisö ei suvaitse naisparia draamassa Tottelemattomuus.

Ronit (Rachel Weisz) rakastui teini-ikäisenä bestikseensä Estiin (Rachel McAdams). Lontoon ahdasmielinen ortodoksijuutalaisyhteisö ei hyväksynyt tyttöjen rakkautta. Ronit häädettiin lapsuudenkodistaan.

Parikymmentä vuotta myöhemmin Ronit asuu New Yorkissa ja on luonut menestyvän uran valokuvaajana. Hän päättää palata kotiin rabbi-isänsä hautajaisiin. Siellä Ronitia odottaa Esti, joka ei ole unohtanut häntä, vaikka onkin mennyt naimisiin heidän yhteisen lapsuudenystävänsä Dovidin (Alessandro Nivola) kanssa. Kolmiodraama on vääjäämätön.

Chileläinen ohjaaja Sebastián Lelio löi itsensä läpi transnaisesta kertovalla draamallaan Fantastinen nainen, joka voitti tänä vuonna parhaan vieraskielisen elokuvan Oscar-palkinnon. Hänen uutuusdraamansa Tottelemattomuus perustuu Naomi Aldermanin toistaiseksi suomentamattomaan romaaniin.

Siinä missä Fantastisen naisen päähenkilö Marina törmäsi yhä uudelleen ihmisten ennakkoluuloihin sukupuoli-identiteettinsä takia, Ronitia ja Estiä vainotaan heidän seksuaali-identiteettinsä takia.

Ortodoksijuutalaisuuden vanhakantaisuus voi aluksi tuntua kovin etäiseltä. Evankelis-luterilaisen kirkon kanta lesbo- ja homopareihin ei ole sen suvaitsevaisempi. 

Tottelemattomuus  ****