Löyhästi Damien Chazellen omiin kokemuksiin perustuva Whiplash on niin jännittävä, että hikoiluttaa. Kuva: Sanoma-arkisto
Löyhästi Damien Chazellen omiin kokemuksiin perustuva Whiplash on niin jännittävä, että hikoiluttaa. Kuva: Sanoma-arkisto

Tänään ensi-iltaan tuleva Whiplash on niin hyvä, että siitä palautuminen todellisuuteen kestää tunteja. Ehkä jopa vuorokauden.

Tiedätkö sen tunteen, kun elokuva loppuu, leffateatterin valot syttyvät ja häkeltynyt ihmisjoukko havahtuu mielikuvitusmaailmasta takaisin todellisuuteen? Välillä elokuva, jonka juuri on nähnyt, on niin hyvä, että arkeen palaaminen ei olekaan niin helppoa. Se pitkittyy. Juuri nähtyä elokuvaa pohtiessa kaikki muu tuntuu turhalta ja sinnittelee kiinni siinä tunteessa, että on todistanut jotain merkittävää.

Viikonlopun ensi-iltaelokuva Whiplash aiheuttaa tällaisia tunteita. Se on niin hyvä, että jos vuodessa katsoisi vain yhden elokuvan, olisi se tämä.

Juoni kuulostaa monen mielestä epäilyttävältä: nuori jazz-rumpali tavoittelee unelmiaan menestyksestä ja saa tiukkaa ohjausta konkarilta. Jos jatsi tai rumpujen soittaminen ei kiinnosta, miksi haluaisi katsoa elokuvan siitä? Mutta Whiplash tekeekin jazz-rumpaleille saman, minkä Black Swan teki baletille: koko genrestä tulee kansantajuinen ja kiinnostava, vaikka siitä ei mitään ymmärtäisikään.

Whiplash on ohjaaja Damien Chazellen, 30, ensimmäinen merkittävä pitkä elokuva, ja se sai useita Oscar-ehdokkuuksia. Monissa listauksissa se pääsi myös vuoden 2014 parhaiden elokuvien top kymppiin. Leffan pääosia näyttelevät aiemmin pienissä rooleissa nähty Miles Teller ja Kylmä rinki -sarjan pirullinen Vernon Schillinger eli J. K. Simmons.

Miles Teller soittaa itse roolinsa vaatimat rumpukohtaukset, mutta ne on kuvattu lyhyinä otoksina ja editoitu näyttäväksi kokonaisuudeksi. Hän sai hommaan usean kuukauden ajan oppia ammattirumpalilta.

Katso elokuvan traileri alla:

Viikko ennen Whiplashia viikonlopun ensi-iltaelokuva oli sankarikultille keskaria näyttävä Birdman. Sekin on yksi vuoden leffatapauksissa ja kaiken rahan väärti. Me Naiset antoi elokuvalle viisi tähteä. Lue arvostelu täällä.

Syksyllä Rakkautta ja anarkiaa -elokuvafestivaaleilla nähty Whiplash tulee ensi-iltaan perjantaina 23.1.

Lue myös:

Näitä elokuvia et ehkä ole nähnyt, mutta sinun pitäisi

Jennifer Aniston joutui taas pettymään – vuoden 2015 Oscar-ehdokkaat

The Last Jedissä nainen ei ole naiselle susi, vaan ystävä.

”Taistele sitä orjan asua vastaan!” Näin Carrie Fisher evästi tuoretta Star Wars -näyttelijää Daisy Ridleytä Interview-lehden haastattelussa vuonna 2015. Fisher viittasi elokuvan Jedin paluu kohtaukseen, jossa Hutt Jabba orjuuttaa Fisherin näyttelemän Leian ja pakottaa tämän pukeutumaan pikkupikkubikiniin.

Fisherin neuvosta on otettu vaari. Uudesta Star Wars -trilogiasta ei voi puhua samana päivänä kuin 1970- ja 1980-luvun taiteessa tehdystä alkuperäisestä trilogiasta.

Sukupuoliroolit saivat kyytiä jo J.J. Abramsin vuonna 2015 ohjaamassa uuden trilogian ensimmäisessä osassa The Force Awakens. Huomenna ensi-iltansa saavan kakkososan, The Last Jedin, ohjaajan Rian Johnsonin näkemys on jopa feministisempi. Nyt luutuneita rooleja tuuletetaan puhurilla.

Siinä missä Leia esitettiin Jedin paluussa vastoin Fisherin omaa tahtoa seksiobjektina, uudessa trilogiassa näyttelevän Ridleyn hahmo, jedisoturi Rey, on aktiivinen toimija – sankari niin kuin elokuvan muutkin naiset.

Mutta Fisherkin sai kostonsa – viime hetkellä, sillä hän kuoli viime vuonna ja rooli jäi hänen viimeisekseen. Leiasta on vanhetessaan tullut kapinaa johtava kenraali. Vanhaa naista kunnioittavat nuoret kunditkin. Häntä ei esitetä hömelönä höppänänä, joka kuuluisi jo hautaan, toisin kuin vanhat naishahmot monissa elokuvissa – siis niissä harvoissa, joissa ylipäänsä on hahmoina vanhoja naisia.

Leian uusi hiustyylikin sopii paremmin naiselle kuin hahmon ikoninen kampaus, pikkutyttöjen suosimat lettirinkelit.

Naisten sankaruuttakin enemmän lämmittää se, miten naisiin suhtaudutaan, ja ennen kaikkea, miten he suhtautuvat toisiinsa. Nainen ei ole naiselle susi, vaan ystävä. He eivät puukota toisiaan selkään, vaan tekevät yhteistyötä. Leian ja hänen vara-amiraalinsa Holdon (Laura Dern) ystävyyssuhdetta kuvataan koskettavasti.

Elokuvan juoni jatkaa siitä, mihin The Force Awakens jäi. Arkkityyppinen hyvän ja pahan taistelu jatkuu. Ensimmäinen ritarikunta ja Uusi tasavalta ovat edelleen sodassa keskenään.

Kapinaliiton entiset jäsenet ovat muodostaneet Vastarinta-nimisen järjestön, jota johtaa Leia. Vastapuolella taistelee hänen ja Han Solon poika Ben, joka pahan voimille antauduttuaan omaksui nimen Kylo Ren (Adam Driver). Vastarinta on murtumassa, joten Rey yrittää suostutella erakoitunutta Luke Skywalkeria (Mark Hamill) apuun.

Star Wars: The Last Jedi

ENSI-ILTA 13.12. ****

Me Naisten testiryhmä arvosteli uusimman SingStar-pelin. 

Vaikka ei erityisemmin välittäisi konsolipeleistä, laulupelit ovat varma viihdyttäjä. Karaokea pelimuodossa kotona!

PlayStation lanseerasi vastikään laulupelien klassikon uusimman version, SingStar Celebrationin. Konsepti on tuttu edellisistä versioista, mutta  peli on nyt osa PlayStationin PlayLink-pelisarjaa, jonka ideana on yhteinen hauskanpito perheen tai ystävien kesken matalalla kynnyksellä. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että erillisiä mikrofoneja ei enää tarvita, vaan mikrofonina voi käyttää omaa älypuhelintaan.

Mikrofonisovellus ladataan älypuhelimeen, ja laitteet yhdistetään keskenään. Helppoa, sitten vain laulamaan! Pelissä voi olla mukana yhtä aikaa kaksi puhelinmikrofonia, joten jos haluaa laulaa isommalla porukalla, puhelimia pitää kierrättää ryhmän kesken. Sitä varten pelissä on olemassa enintään kahdeksan pelaajan biletila. Muut vaihtoehdot ovat perinteiset yksinlaulu ja kahden pelaajan battle.

Puhelimeen laulaminen tuntuu aluksi urpolta, mutta sinänsä eroa entiseen ei ole. Pisteitä ropisee. Hieman kyllä mietityttää, voiko puhelimen mikrofonin laatu tai jokin muu elementti vaikuttaa siihen, kuka saa eniten pisteitä. Onko tämä tekniikkalaji muutenkin kuin laulun osalta?

Puhelimeen laulaminen tuntuu aluksi urpolta.

Pelissä tulee mukana vaatimattomat 30 kappaletta, jotka edustavat enimmäkseen uudempaa pop-tuotantoa. Jos ei ole kuunnellut viime vuosien radiohittejä tai on muuten vain nostalgiannälkäinen, joutuu nopeasti ostamaan SingStore-kaupasta lisää kappaleita lauleltavaksi. Sillä kun kerran aloittaa, ei tee ihan heti mieli lopettaa lauleskelua.

Tekniset ominaisuudet: 4/5

Biisivalikoima: 2/5

Hauskuus: 5/5

SingStar Celebration PS4:lle, 19,90 €.