John Irvingin mielestä toisto on kirjailijalle sallittua.

John Irving piipahti hiljattain Suomessa markkinoimassa uutta romaaniaan. Tällaista sanottavaa 68-vuotiaalla amerikkalaislegendalla oli...

...kirjoittamisesta.
”Kirjoitan kirjani käsin, koska näppäimistöllä naputan nopeammin kuin haluaisin. Sitä paitsi minulla on hyvä käsiala. En tosin tiedä, miten kauan voin jatkaa näin, sillä kärsin nivelrikosta ja sormeni ovat murtuneet painiessa.
Kirjaa aloittaessani minun täytyy ensin tietää, miten se päättyy. Mielessäni on yleensä 2–3 romaania yhtä aikaa. Twister Riveriä pyörittelin päässäni 20 vuotta, pisimpään kaikista.”

...kirjojensa toistuvista teemoista.
”En tajua, miksi ihmetellään, jos kirjailija toistaa samoja aiheita. Toisto merkitsee, että on jotakin sanottavaa. Suosikkikirjailijanikin toistivat itseään: Melville, Dickens, Hardy...
Kirjoissani tapahtuu paljon asioita, joista en pidä. Esimerkiksi lapsen kuolema on toistuva teema. Mutta jos teksti ei vaivaa itseäni, en voi olettaa sen vaikuttavan muihinkaan.”

...uuden romaaninsa taustatyöstä.
”Setäni omisti New Hampshiressä tukkiyrityksen. Näin jo lapsena, miten tuo elämänmuoto oli tulossa päätökseensä. Serkkuni pyörittää yhä tukkifirmaa, ja hänen avullaan löysin hylättyjä tukkilaiskyliä. Ravintolateemaan perehtyminen oli helppoa. Työskentelin ravintoloissa parikymppisenä, ja monet ystäväni ovat kokkeja. Monissa muissa kirjoissani aiheet ovat olleet vaikeampia: urkumusiikkia tai lääketiedettä.
Twisted Riverissä tavallaan pelleilen elämäkerrallisuudella. Annoin Dannylle pinnallisia yhtäläisyyksiä itseni kanssa: koulut, syntymäajan, ammatin. Tärkein eromme on se, että minulla on ollut onnekas elämä mutta hänellä ei.”

...elokuvista ja teatterista.
”En juuri katso elokuvia enkä ole kovin kiinnostunut kirjojeni elokuvasovituksista. Romaanissa samaa hahmoa voi kehitellä 40–50 vuotta, mutta elokuvissa aikasiirtymät eivät onnistu yhtä luontevasti.
Ensirakkauteni on teatteri. Äitini työskenteli teatterissa, ja vietin aikaa kulisseissa jo ennen kuin osasin lukea. Parhaillaan kirjoitan romaania, joka sijoittuu teatterimaailmaan.”

Me Naisten elokuvakriitikko Martta Kaukonen ei muista, milloin hän olisi ollut yhtä vaikuttunut mistään elokuvasta. Loving Vincent on mestariteos!

Oletko nähnyt jo riittävän monta omahyväistä pönötyselämäkertaa klassikkotaiteilijoista? Nyt on tarjolla jotakin aivan uutta. Dorota Kobielan ja Hugh Welchmanin ohjaama puolalainen Vincent van Gogh -elämäkerta Loving Vincent on ensimmäinen täysin käsinmaalattu kokopitkä elokuva.

Leffa on koostettu yli 65 000 öljyvärimaalauksesta, jotka ovat saaneet inspiraationsa alankomaalaisen taidemaalarin töistä. Vincent van Goghin mestariteoksista lähes 130, kuten Tähtikirkas yö, herää eloon, sillä animaatio sijoittuu niiden maisemiin. Myös elokuvan henkilöt ovat tuttuja taiteilijan maalauksista.

Hahmot on toteutettu rotoskooppaamalla eli maalaamalla ne oikeiden näyttelijöiden (mukana muiden muassa Saoirse Ronan) päälle. Käsikirjoituksen pohjana puolestaan on käytetty van Goghin kirjeitä.

Tekikö Vincent itsemurhan, niin kuin kuolintodistuksessa todetaan, vai oliko kuolinsyy sittenkin murha?

Juonikaan ei noudattele taiteilijaelämäkertojen tuhanteen kertaan veivattua kaavaa. Sen sijaan kyseessä on Agatha Christien klassiset dekkarit mieleen tuova salapoliisitarina. Postimestarin poika Armand Roulin yrittää selvittää, mihin taiteilija kuoli. Tekikö mielenterveysongelmista kärsivä Vincent itsemurhan, niin kuin kuolintodistuksessa todetaan, vai oliko kuolinsyy sittenkin murha?

En muista, milloin olisin viimeksi ollut näin vaikuttunut mistään elokuvasta. Aivan kuin koko elokuvataide olisi myllätty kertarysäyksellä aivan uuteen uskoon.

Sana ”mestariteos” ei tunnu tässä yhteydessä lainkaan liioitellulta. Yli 150 taiteilijan maalaama animaatio häkellyttää. Voi vain kuvitella, millaista työtä jokaista yksityiskohtaa myöten viimeistelty jälki on heiltä vaatinut. Aikaa se vei lähes seitsemän vuotta. 

Loving Vincent  *****

 

Saiko Neumann sydämesi pamppailemaan? Hoilotitko kovaan ääneen Eppujen suurimpia hittejä?

 

 

Tässä musavisassa selviää kuka muistaa –  ja kuuli –  suurimpien Suomi-hittien sanat oikein.

Lisää biisien lyriikoita ja rokkitarinoita voi lukea tänä syksynä ilmestyneistä kirjoista:

Eppu Normaali: Kaikki sanat (Siltala), Salla Nazarenko: Neumann –  Dingo-kipparin käsikirja (Into), Timo Kalevi Forss: Gösta Sundqvist – Leevi and the Leavingsin dynamo ja Dave Lindholm: Sanat (Johnny Kniga)