Avomies Jukka Immosen kanssa tehty albumi kuulostaa aluksi hiukan lattealta, mutta tehokuuntelussa sävyt alkavat­ erottua.

Tehdäänpä heti selväksi yksi asia niille, jotka eivät pidä radiohitistä: ju-u-u-uunat ja naiset eivät ole tämän levyn­ kiinnostavinta antia.

Tauolta palaneen Jenni Vartiaisen kappaleet hehkuvat jälleen tummalla pohjavireellä. Avomies Jukka Immosen­ kanssa tehty albumi kuulostaa aluksi hiukan lattealta, mutta tehokuuntelussa sävyt alkavat­ erottua, ja ehta jennivartiaismaailma avautuu yksinkertaisuudestaan huolimatta kauniina Terra on popin selkokieltä kaunein koristein. Ja simppeli pohja on aina tehokas.

Sovituksissa on haettu avaraa ja maailmoja syleilevää mahtipontisuutta, joka flirttailee yhtäältä­ mystisyyden ja toisaalta blockbuster-tyyppisen elokuvapaisuttelun kanssa.

Parhaat kappaleet ovat rytmikkäästi rakkauden kehässä pyörivä Minä sinua vaan, sitoutumisen kynnyksellä ihmettelevä Tyttövuodet, haikea Sivullinen ja Suru on kunniavieras, jonka modernin­ julkisivun takaa pilkottaa häivähdys kansanlauluperintöä.

Heikointa lenkkiä levyllä edustaa osa sanoituksista. Ei näin majesteetillisen­ artistiäänen pitäisi­ joutua käyttämään ilmauksia kuten ’tipaton tammikuu’ tai ’larppaaja’. Juuri kun ehdimme selviytyä Nettiin-sinkun traumasta! Keittiösalapoliisi väittäisi krediittien perusteella, että jäljet johtavat jälleen sanoittaja Teemu Brunilaan. Tästä on kehkeytymässä jo jännä peli: mitähän kauneusvirheitä ensi levylle päätyy?

Lue myös:

Imarteleeko valokuvakirja, Jenni Vartiainen?

Jenni Vartiainen: "Olen huono luottamaan"

Milloin viimeksi, Jenni Vartiainen?

JENNI VARTIAINEN
Terra
Warner Music
★★★★