Kansan lisäksi myös kriitikot tykkäävät J. Karjalaisesta.
Kansan lisäksi myös kriitikot tykkäävät J. Karjalaisesta.

Myös Cheek ja Haloo Helsinki saivat kuusi ehdokkuutta.

Vuoden 2014 Emma-gaalan ehdokkaat on julkaistu. Eniten ehdokkuuksia saivat J. Karjalainen, Haloo Helsinki ja Cheek. Kaikki ovat ehdolla kuudessa kategoriassa. Heidän lisäkseen Jenni Vartiainen ja Juha Tapio ovat ehdolla neljässä kategoriassa.

J. Karjalainen on ehdolla Vuoden yhtye-, albumi-, rockalbumi- ja biisi -kategorioissa. Lisäksi hän on ehdolla kriitikoiden suosiksi ja yleisökategoriassa.

Emma-gaala on Musiikkituottajat ry:n järjestämä gaala, jossa palkitaan musiikkialan ihmisiä. Gaalassa esiintyvät Cheek, Jenni Vartiainen, Redrama, Haloo Helsinki!, Robin ja Isac Elliot.

Emma-gaala  järjestetään Barona-areenalla 7.3.2014.

Kaikki ehdokkaat:

Vuoden naissolisti
Erin
Jenni Vartiainen
Jonna Tervomaa
Sanni
Suvi Teräsniska

Vuoden miessolisti
Anssi Kela
Cheek
Ismo Alanko
Jesse Kaikuranta
Juha Tapio
Robin

Vuoden yhtye
Haloo Helsinki!
J. Karjalainen
Michael Monroe
Pariisin Kevät
Sunrise Avenue

Vuoden albumi
Robin: Boom Kah
J. Karjalainen: Et ole yksin
Cheek: Kuka muu muka
Juha Tapio: Lapislatsulia
Haloo Helsinki!: Maailma on tehty meitä varten
Jenni Vartiainen: Terra

Vuoden tulokas
Isac Elliot
Jannika B
Krista Siegfrieds
Lost Society
Sanni

Vuoden popalbumi
Robin: Boom Kah
Haloo Helsinki!: Maailma on tehty meitä varten
Jenni Vartiainen: Terra
Sunrise Avenue: Unholy Ground
Isac Elliot: Wake Up the World

Vuoden rockalbumi
J. Karjalainen: Et ole yksin
Michael Monroe: Horns & Halos
Ismo Alanko: Maailmanloppun sushibaari
CMX: Seitsentahokas
Tuomari Nurmio: Dumari ja Spuget

Vuoden metallialbumi
Battle Beast: Battle Beast
Amorphis: Circle
Lost Society: Fast Loud Death
Children of Bodom: Halo of Blood
Rytmihäiriö: Todellisuuden mestari

Vuoden hiphop-albumi
Uniikki: #kylänmies
Karri Koira: K.O.I.R.A.
Cheek: Kuka muu muka
Tuuttimörkö: On totta
Raappana: Tuuliajolla

Vuoden iskelmäalbumi
Lauri Tähkä: Hurmaan
Juha Tapio: Lapislatsulia
Jonne Aaron: Onnen vuodet
Suvi Teräsniska: Pohjantuuli
Erin: Sä osaat

Vuoden lastenalbumi
Ipanapa: Ipanapa Räp
Orffit: Kuinka bumerangia heitetään
Tea: Mehudisko
Rölli: Rölli ja Kultainen avain
UMO: Ville & Valle

Vuoden biisi
Sini Sabotage: Levikset repee
(säv. J. Salovaara-DJPP / san. VilleGalle-Sini Sabotage)
Anssi Kela: Levoton tyttö
(säv./san. Anssi Kela)
J. Karjalainen: Mennyt mies
(säv./san. J. Karjalainen)
Isac Elliot: New Way Home
(säv. Joonas Angeria-Alexander Austheim-Ilan Kidron / san. Axel Ehnström-Joonas Angeria-Ilan Kidron)
Cheek: Timantit on ikuisia
(säv. Antti Riihimäki-Jare Tiihonen / san. Jare Tiihonen)
Haloo Helsinki!: Vapaus käteen jää
(säv. Jere Marttila-Rauli Eskolin / san. Elli Haloo)
Stig: Viheltelen
(säv. Stig-Jaakko Salovaara / san. Stig)

Kriitikoiden valinta
Death Hawks: Death Hawks
J. Karjalainen: Et ole yksin
Minä ja Ville Ahonen: Mia
Pimeys: Muut on jo menneet
Risto: II

Vuoden etnoalbumi
Juuri & Juuri: Pelimannit ja Hiljainen haltioituminen
EVA-trio: Ensimmäiset seikkailut
Vidar Skrede Dynamo Band: Happy Monkey
Tsuumi Sound System: Floating Letters
Kirsi Poutanen: Amália Tribute

Vuoden jazzalbumi
Dalindèo: Kallio
Ricky-Tick Big Band & Julkinen Sana: Burnaa
Jukka Eskola Orquesta Bossa: Jukka Eskola Orquesta Bossa
Pulsacion: Sound and Fury
Kahden Miehen Galaksi: Um Jepa

Vuoden klassinen albumi
Lontano/Viulukonsertto/Atmosphéres/San Francisco Polyphony, Benjamin Schmid, RSO, Hannu Lintu: György Ligeti
In Strange Company, Petri Kumela: Crumb, Fagerudd, Kurtág, Tuomela
Aapo Häkkinen, Helsingin Barokkiorkesteri: Cembalokonsertot vol. 2, J.S. Bach
Ismo Eskelinen, kitara: Bach - Eskelinen
Matti Lehtinen: Suomalaisia lauluja

Yleisöäänestys:

Vuoden artisti/yhtye
Amorphis
Anssi Kela
Antti Tuisku
Cheek
CMX
Children of Bodom
Elastinen
Elokuu
Erin
Haloo Helsinki!
HIM
Isac Elliot
Ismo Alanko
J. Karjalainen
Jenni Vartiainen
Jesse Kaikuranta
Jonna Tervomaa
Jonne Aaron
Jontte Valosaari
Juha Tapio
Karri Koira
Kolmas Nainen
Kotiteollisuus
Krista Siegfrids
Lauri Tähkä
Martti Servo & Napander
Michael Monroe
Mikael Gabriel
Pariisin Kevät
PMMP
Reckless Love
Robin
Sanni
Sini Sabotage
Stig
Sunrise Avenue
Suvi Teräsniska
Uniikki
Vesa-Matti Loiri
Von Hertzen Brothers
Viikate

Lue myös:

Tiesitkö tätä J. Karjalaisesta?

Cheek videohaastattelussa: "Anteeksi pyytämisen ei pitäisi olla vaikeaa

Haloo Helsingin Elli: "En välitä, mitä muut minusta ajattelevat"

Me Naisten testiryhmä arvosteli uusimman SingStar-pelin. 

Vaikka ei erityisemmin välittäisi konsolipeleistä, laulupelit ovat varma viihdyttäjä. Karaokea pelimuodossa kotona!

PlayStation lanseerasi vastikään laulupelien klassikon uusimman version, SingStar Celebrationin. Konsepti on tuttu edellisistä versioista, mutta  peli on nyt osa PlayStationin PlayLink-pelisarjaa, jonka ideana on yhteinen hauskanpito perheen tai ystävien kesken matalalla kynnyksellä. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että erillisiä mikrofoneja ei enää tarvita, vaan mikrofonina voi käyttää omaa älypuhelintaan.

Mikrofonisovellus ladataan älypuhelimeen, ja laitteet yhdistetään keskenään. Helppoa, sitten vain laulamaan! Pelissä voi olla mukana yhtä aikaa kaksi puhelinmikrofonia, joten jos haluaa laulaa isommalla porukalla, puhelimia pitää kierrättää ryhmän kesken. Sitä varten pelissä on olemassa enintään kahdeksan pelaajan biletila. Muut vaihtoehdot ovat perinteiset yksinlaulu ja kahden pelaajan battle.

Puhelimeen laulaminen tuntuu aluksi urpolta, mutta sinänsä eroa entiseen ei ole. Pisteitä ropisee. Hieman kyllä mietityttää, voiko puhelimen mikrofonin laatu tai jokin muu elementti vaikuttaa siihen, kuka saa eniten pisteitä. Onko tämä tekniikkalaji muutenkin kuin laulun osalta?

Puhelimeen laulaminen tuntuu aluksi urpolta.

Pelissä tulee mukana vaatimattomat 30 kappaletta, jotka edustavat enimmäkseen uudempaa pop-tuotantoa. Jos ei ole kuunnellut viime vuosien radiohittejä tai on muuten vain nostalgiannälkäinen, joutuu nopeasti ostamaan SingStore-kaupasta lisää kappaleita lauleltavaksi. Sillä kun kerran aloittaa, ei tee ihan heti mieli lopettaa lauleskelua.

Tekniset ominaisuudet: 4/5

Biisivalikoima: 2/5

Hauskuus: 5/5

SingStar Celebration PS4:lle, 19,90 €.

Tänä jouluna ei tarvitse ihmetellä, minkä kirjan kääräisee pakettiin. Näillä vinkeillä ostat oikean kirjan niin romantikolle, nostalgikolle, feministille kuin lukutoukalle. 

Naisasiaa jokatytölle

Feminismikö muka takakireää? Höpöhöpö. Vuoden hauskimmat teokset käsittelevät niin railakkaasti naisen elämää, että niitä sopii kääräistä pakettiin niin parhaalle tyttökaverille kuin kummitytölle. 

Ruotsissa tunnetun Liv Störmquistin sarjakuvia lukiessa ei voi kuin huokailla ja ihmetellä, miten joku voi olla samaan aikaan niin viisas, taitava, hauska ja syvällinen kuin Liv! Aiemmin hän on tutkinut naisen sukupuolielimeen liitettyjä tabuja, uusissa albumeissa hän kyseenalaistaa viiltävän ironiseen tyyliinsä sellaisia länsimaisen kulttuurin totuuksia kuten parisuhde, romanttinen rakkaus, avioliitto ja kapitalismin synnyttämä äärimmäinen rikkaus.

Iltasatuja kapinallisille tytöille -kirja sisältää sadan todellisen tytyön tai naisen tarinan. Upean kuvituksen ovat toteuttaneet 60 kuvittajaa ympäri maailmaa. Meribiologi Sylvia Earlen muotokuva on Geraldine Syn.
Iltasatuja kapinallisille tytöille -kirja sisältää sadan todellisen tytyön tai naisen tarinan. Upean kuvituksen ovat toteuttaneet 60 kuvittajaa ympäri maailmaa. Meribiologi Sylvia Earlen muotokuva on Geraldine Syn.

 

Elena Favillin ja Francesca Cavallon upeasti kuvitetussa teoksessa kerrotaan prinsessasatujen sijaan, miten esimerkiksi Brontën sisaruksista, Michelle Obamasta tai Coco Chanelista kasvoi naisia, jotka muuttivat maailmaa? Tämä satukirja sopii kaikenikäisille. Se hymyilyttää, inspiroi ja muistuttaa siitä, että vaikka paljon on saavutettu, tasa-arvoon on meillä Pohjolassakin vielä pitkä matka.

Pitkien lukuromaanien ystäville

Tänä vuonna on helppo löytää lahjakirja heille, jotka haluavat käpertyä koko joulunpyhiksi peiton alle romaani kainalossa.

Hanya Yanagiharan tuhatsivuinen Pieni elämä alkaa viattomana New Yorkin yliopisto- ja galleriamaailmaan sijoittuvana ystävyyden kuvauksena, mutta kääntyy pian kuristavaksi sairauskertomukseksi. Silti tarinaa ei voi jättää kesken, niin upeasti se on kirjoitettu, niin läheisiksi sen henkilöt käyvät.

Runsaat 700-sivuinen Nathan Hillin Nix kertoo yliopisto-opettajasta, joka haluaa selvittää, miksi äiti hänet aikoinaan hylkäsi. Taiturimainen kerronta kuljettaa lukijan läpi Amerikan lähihistorian aina Norjaan ja takaisin. 

Zadie Smithin Swing Time on niin tarkka kahden tytön ystävyyden kuvaus, että lukijan mieleen palautuu kaikki hylkäämisen ja mustasukkaisuuden tunteet, joita nuorena ystäviään kohtaan tunsi. 

Myös hollantilaisen Herman Kochin Pormestari ja norjalaisen Anne B. Ragden Perintötila ovat vetäviä lukuromaaneja, jotka varmasti ilahduttavat kirjailijoiden faneja. Tuttuun tapaan Kochin romaanin päähenkilönä on jälleen keski-ikäinen, hyväosainen mies – tällä kertaa pormestari - jonka ajatuksille lukija saa hyväntahtoisesti nauraa. Tarinan jännite syntyy, kun pormestari alkaa epäillä vaimoaa pettämisestä.

Ragden tuore suomennos palaa Neshovin sikatilalle. Jokainen Berliinin poppelit -trilogian lukenut haluaa tietää, mitä hullunkuriselle perheelle nykyään kuuluu.

Romantikolle ja kokeilijalle

Rakkaudesta on tänä vuonna kerrottu monta koskettavaa tarinaa. Omaperäisimmät niistä perustuvat osittain kirjailijoiden omiin kokemuksiin: elämä on yllättänyt käänteillä, joista on ollut pakko kirjoittaa, niin uskomattomia tai tärkeitä ne ovat olleet. Traagisten rakkaustarinoiden ystävä tai ikuinen etsijä ahmaisee nämä:

Selja Ahavan Ennen kuin mieheni katoaa -romaani käynnistyy, kun päähenkilön mies kertoo yhtäkkiä haluavansa olla nainen. Kurkkua kuristavassa tarinassa kuvataan, miltä tuntuu, kun mies vähä vähältä katoaa ja tilalle kasvaa vieras nainen.

Entä mitä tapahtuu, kun perheenäiti rakastuukin naiseen? Essi Kummu hyvästelee romaanissaan kaikki elämänsä kaksilahkeiset ja kuvailee samalla hersyvästi, millaista on olla murrosikäisen vanhempi.

Laura Gustafsson halusi kirjoittaa kaikkea häpeää vastaan ja syntyi Pohja: nuoren naisen hurja kasvukertomus syömishäiriöineen, itseinhoineen ja miessekoiluineen. Taidokkaan kirjailijan ironinen ääni lievittää kirjan surua ja rankkuutta.

Elena Ferranten Napoli-sarjan fania voi ilahduttaa kirjailijan itsenäisellä romaanilla Hylkäämisen päivät, joka on hurja tarina jätetyn naisen tuskasta ja psyyken hajoamisesta.  

Menneen maailman lumoa

Seilin saaren menneisyys mielisairaalana on viime aikoina kiehtonut monia taitelijoita. Tänä vuonna sattumalta niin Katja Kallion Yön kantaja kuin Johanna Holmströmin Sielujen saari kertovat saarelle suljetuista hulluista naisista.

Heidi Köngäksen Sandra on hieno sukupolviromaani, jossa kerrotaan, miltä tuntuu, kun sisällissota pyyhkäisee omaan pihaan.  Lähempään historiaan sijoittuu Kjell Westön sukutragedia Riikinkeltainen taivas, joka huokuu Helsinki-nostalgiaa.

Kiinnostavat naisten elämäkerrat ovat harvassa, mutta Hanna-Reetta Schreckin Ellen Thesleffin elämäkerta Minä maalaan kuin jumala on poikkeuksellisen hieno kirja rohkeasta taiteilijasta ja kosmopoliitista.