Eevin (Elsa Saisio) ja Karin (Antti Luusuaniemi) elämä menee uusiksi jättipotin vuoksi. Kuva: Nordisk Film
Eevin (Elsa Saisio) ja Karin (Antti Luusuaniemi) elämä menee uusiksi jättipotin vuoksi. Kuva: Nordisk Film

Anna-Leena Härkösen romaaniin perustuvassa Kaikki oikein -draamakomediassa loton päävoitto sekoittaa elämän.

Moni pohtii joskus, mitä tekisi, jos voittaisi lotossa. Huolimatta siitä, että päävoiton todennäköisyys on yksi noin viidestätoista miljoonasta.

Tällainen harvinainen onnenpotku osuu kosmetologi-Eevin (Elsa Saisio) ja hänen rokkarimiehensä Karin (Antti Luusuaniemi) kohdalle. Kolmekymppiset Eevi ja Kari ovat korostetun tavallisia ja arkisia hahmoja. Rikastuttuaan he lähtevät itselleen vieraisiin paikkoihin kuten taidemyyjäisiin ja gourmet-ravintoloihin, joissa kommellus seuraa toistaan.

Eevi kokee voiton olevan hyvitys hänen kokemastaan koulukiusaamisesta sekä raatamisesta 15 vuotta töissä ilman, että hänellä silti olisi varaa lomamatkoihin ja hienoihin vaatteisiin.

Harmaa arki vaihtuukin samppanjan juontiin luksusasunnossa ja ylelliseen Thaimaan-matkaan. Unelman toteutuminen ei kuitenkaan ihan vastaa kuvitelmia. Raha tuo mukanaan myös ylilyöntejä, eikä identiteetti- ja ihmissuhdekriiseiltäkään vältytä. Eevi ei enää tiedä, yrittävätkö muut ihmiset vain hyötyä hänen rahoistaan vai voiko hän luottaa heihin. Hän joutuu myös miettimään sitä, mitä hän oikeasti haluaa, kun raha ei ole enää este minkään haaveen toteuttamisessa. 

Draamakomedia naurattaa ja koskettaa mainioilla hahmoilla ja elämänmakuisella dialogilla. Ummehtunutta on tosin se, että ainoa tiedostava hahmo, eli turkiksia, lihansyöntiä ja kerskakulutusta kritisoiva Eevin työkaveri, esitetään mahdollisimman rasittavana. Kaikki oikein on turvallista, mutta toimivaa viihdettä.

Kaikki oikein ***

 

Paul Thomas Andersonin pukudraama Phantom Thread on massiivinen järkäle, jossa eläkkeelle jäävä Daniel Day-Lewis nähdään viimeisen kerran valkokankaalla.

Eletään 1950-lukua Lontoossa. Muotisuunnittelija Reynolds Woodcockin (Daniel Day-Lewis) haute couture -muotitalo vaatettaa niin Britannian seurapiirit kuin Euroopan kuninkaalliset. Kuusikymppinen nero asustelee naimattoman sisarensa Cyrilin (Lesley Manville) kanssa muotitalonsa yläkerrassa.

Kaksikon rauha rikkoutuu, kun Reynolds solmii myrkyllisen suhteen tarjoilija Alma Elsoniin (Vicky Krieps). Alma saa pian huomata, että hänellä on yhtä vähän tilaa hengittää kuin korseteissa, joihin Woodcock asiakkaansa sulloo.

Ohjaaja Paul Thomas Andersonilla on tapana paisuttaa elokuvansa massiiviksi järkäleiksi. Esimerkiksi käy vuonna 2007 ilmestynyt There Will Be Blood, joka kertoo öljypohatan elämästä. Myös uutuusdraama Phantom Thread on mammutti: se kestää kaksi tuntia ja kaksikymmentä minuuttia. Pitkissä elokuvissa ei ole sinänsä mitään pahaa, mutta tälläkin kertaa tuntuu siltä, että leffaa on venytetty väkisin. Nopeammassa tempossa saman tarinan olisi voinut kertoa ehkä jopa vaikuttavammin.

Tyrannimaisen neron ja hänen muusansa tarinasta on nähty jo kyllästymiseen asti variaatioita. Kiinnostavampaa on miljöö, johon elokuva sijoittuu. Tuollaistako sen ajan crème de la crèmen elämä todella oli? Ja kun on kyse muotimaailmaan sijoittuvasta pukudraamasta, puvustus on juuri niin loistelias kuin odottaa sopii. Puvustaja Mark Bridges on ylittänyt itsensä. Mahtipontisen musiikin on säveltänyt Radiohead-yhtyeen Jonny Greenwood.

Woodcockin rooli jää Daniel Day-Lewisin viimeiseksi, sillä näyttelijä on päättänyt jäädä eläkkeelle. Oscar-palkintolautakunnalla on siis viimeinen tilaisuus palkita hänet – joskin hänet on palkittu jo kolmesti aiemmin. Day-Lewisin näyttelijäntyö on millintarkkaa mutta jättää katsojan kylmäksi, niin kuin usein metodinäyttelijöille käy. Aivan kuin hän toistaisi ulkokohtaisesti roolihahmonsa maneereja mutta ei saisi mitään kosketusta tämän tunteisiin.

Phantom Thread ***

Ensi-ilta 23.2.

 

Katseet kohti länsinaapuria!

Hyvinvointia, jääkiekkomestareita, Abba ja tietenkin Ikea – ei käy kiistäminen, että Ruotsi on aika erinomainen maa.

Sen osoittaa myös vuoden 2017 Tasa-arvoasioiden Eurobarometri. Suomella kuvittelisi menevän tasa-arvoasioissa hyvin, mutta on vähän harmillista huomata, ettei tilanne numeroiden valossa ole kovin loistelias.

Alku vaikuttaa lupaavalta: barometrin mukaan suomalaisista peräti 70 prosenttia on sitä mieltä, että miesten ja naisten välinen tasa-arvo on saavutettu työelämässä, mikä on korkein luku kaikista maista.

40 prosenttia suomalaisista ajattelee, että naisen tärkein rooli on pitää kodista ja perheestä huolta.

Mielikuva siitä, mitä tasa-arvo sitten tarkoittaa, tuntuu kuitenkin olevan hiukan erikoinen. Muun muassa 40 prosenttia suomalaisista ajattelee, että naisen tärkein rooli on pitää kodista ja perheestä huolta. Ruotsissa tätä mieltä on vain 11 prosenttia – mikä on vähiten kaikkiin maihin verrattuna.

Lisäksi peräti 74 prosenttia suomalaisista uskoo, että naiset tekevät miehiä todennäköisemmin päätöksensä tunteiden perusteella. Ruotsissa näin ajattelee vain 47 prosenttia.

Alkoiko pää kallistua hiukan länsinaapurin suuntaan? Ei ihme.

Päätimme koota 5 todistettua syytä, miksi jokaisen naisen kannattaa suunnata pikimmiten kohti Ruotsia:

  1. Ruotsissa ei ajatella, että tasa-arvo ollaan jo saavutettu. Täydelliseen tasa-arvoon uskoo Eurobarometrin mukaan vain puolet ruotsalaisista. Eiköhän se toinen puolikas, joka ei usko tasa-arvon vielä toteutuneen, tee kaikkensa sen saavuttamiseksi.
  2. Naisilla ja miehillä ei ajatella olevan eriytyneitä rooleja yhteiskunnassa. Ei ole ehkä ihan nykyaikaa ajatella, että naiset hakevat lapset päiväkodista ja tekevät ruokaa, ja miehet puolestaan hankkivat perheen elannon. Sen tietävät myös ruotsalaiset: vain 10 prosenttia uskoo, että miehen tehtävä on hankkia leipä pöytään.
  3. Ruotsalaismiehet ottavat enemmän isyysvapaata. Pohjoismaisen yhteistyön tasa-arvoindikaattorin mukaan kaikista mahdollisista etuuspäivistä ruotsalaismiehet käyttivät vuonna 2015 noin 27 prosenttia. Suomessa vastaavista etuuspäivistä käytettiin noin 10 prosenttia. Toisin sanoen ruotsalainen miesystävä ja isä on parasta laatuaan.
  4. Ruotsalaiset vastustavat suomalaisia todennäköisemmin seksististä läpänheittoa. Eurobarometrin tutkimuksessa käy ilmi, että ruotsalaisista 88 prosenttia uskoo, että seksistiseen läppään pitään puuttua, ja suomalaisista näin ajattelee 57 prosenttia. Jos siis haluaa välttyä blondivitseiltä, on turvallisinta suunnata ruotsinlaivalle.
  5. Ruotsissa ei oleteta, että miehet olisivat aina naisia kunnianhimoisempia. Väitteeseen siitä, että miehet ovat naisia kunnianhimoisempia, nyökyttelee vastaukseksi kyllä 48 prosenttia suomalaisista. Ruotsalaisista niin tekee vain 8 prosenttia samalla, kun loput toteavat, että kyllähän naiset ovat ihan yhtä huippuja kuin miehetkin. Juuri näin!
Vierailija

Heti kohti länttä! 5 syytä, miksi jokaisen naisen pitäisi muuttaa Ruotsiin

Tämän kirjoittaja ei voi olla mikään muu kuin nainen. Miten hel..vetissä joku Ikea, jääkiekkomestarit, Abba tms. vaikuttaa tavallisen ruotsalaisen elämään? Ikeaa ja Abbaa saa mistä tahansa maailmassa. Tämän kirjoittaja osoittaa että naiset eivät ole loogisia vaan ajattelevat tunteella. Hän todistaa kaikki naisten ja miesten väliset erot tosiksi. Häpeä naiskunnalle tälläiset klikkikirjoittelijat!
Lue kommentti