Eevin (Elsa Saisio) ja Karin (Antti Luusuaniemi) elämä menee uusiksi jättipotin vuoksi. Kuva: Nordisk Film
Eevin (Elsa Saisio) ja Karin (Antti Luusuaniemi) elämä menee uusiksi jättipotin vuoksi. Kuva: Nordisk Film

Anna-Leena Härkösen romaaniin perustuvassa Kaikki oikein -draamakomediassa loton päävoitto sekoittaa elämän.

Moni pohtii joskus, mitä tekisi, jos voittaisi lotossa. Huolimatta siitä, että päävoiton todennäköisyys on yksi noin viidestätoista miljoonasta.

Tällainen harvinainen onnenpotku osuu kosmetologi-Eevin (Elsa Saisio) ja hänen rokkarimiehensä Karin (Antti Luusuaniemi) kohdalle. Kolmekymppiset Eevi ja Kari ovat korostetun tavallisia ja arkisia hahmoja. Rikastuttuaan he lähtevät itselleen vieraisiin paikkoihin kuten taidemyyjäisiin ja gourmet-ravintoloihin, joissa kommellus seuraa toistaan.

Eevi kokee voiton olevan hyvitys hänen kokemastaan koulukiusaamisesta sekä raatamisesta 15 vuotta töissä ilman, että hänellä silti olisi varaa lomamatkoihin ja hienoihin vaatteisiin.

Harmaa arki vaihtuukin samppanjan juontiin luksusasunnossa ja ylelliseen Thaimaan-matkaan. Unelman toteutuminen ei kuitenkaan ihan vastaa kuvitelmia. Raha tuo mukanaan myös ylilyöntejä, eikä identiteetti- ja ihmissuhdekriiseiltäkään vältytä. Eevi ei enää tiedä, yrittävätkö muut ihmiset vain hyötyä hänen rahoistaan vai voiko hän luottaa heihin. Hän joutuu myös miettimään sitä, mitä hän oikeasti haluaa, kun raha ei ole enää este minkään haaveen toteuttamisessa. 

Draamakomedia naurattaa ja koskettaa mainioilla hahmoilla ja elämänmakuisella dialogilla. Ummehtunutta on tosin se, että ainoa tiedostava hahmo, eli turkiksia, lihansyöntiä ja kerskakulutusta kritisoiva Eevin työkaveri, esitetään mahdollisimman rasittavana. Kaikki oikein on turvallista, mutta toimivaa viihdettä.

Kaikki oikein ***

 

Uutuusdraamaa Mitä meistä puhutaan ei voi suositella herkille katsojille. 

Norjalainen 16-vuotias Nisha (loistava Maria Mozdah) elää tavallista teinitytön elämää. Hänen maahanmuuttajavanhempansa sen sijaan haluavat elää uudessa kotimaassaan aivan samalla tavalla kuin Pakistanissa. Kun Nishan isä Mirza (Adil Hussain) saa tietää, että hänen tyttärensä seurustelee kantanorjalaisen pojan kanssa, seuraukset ovat kohtalokkaat. Mirza kidnappaa Nishan ja vie tytön väkisin Pakistaniin sukulaistensa hoteisiin opettelemaan kunnon naisen elämää.

Norjalaisen Iram Haqin draaman Mitä meistä puhutaan uskomattoman julma tarina perustuu ohjaajan omiin kokemuksiin. Hän oli 14-vuotias, kun hänen isänsä kidnappasi hänet ja vei hänet Pakistaniin, jossa hän joutui elämään vasten tahtoaan puolitoista vuotta.

Kauhistuttaa arvaillakin, mikä on suoraa lainaa Haqin omasta elämästä.

Nishan kokemukset tiivistyvät yhteen sanaan: naisviha. Tytöllä ei ole elokuvassa ihmisarvoa eikä ihmisoikeuksia. Isä puolustaa barbaarista käytöstään sillä, että hän suojelee perheen ja suvun mainetta. Vain sillä on väliä, ”mitä meistä puhutaan”. Kunniaväkivaltakin on siis aivan oikeutettua.

Ohjaaja kuvaa Nishan kohtaloa vähäeleisesti sortumatta mässäilyyn. Tapahtumat ovat niin järkyttäviä, ettei elokuvaa voi suositella herkälle katsojalle. Kauhistuttaa arvaillakin, mikä on suoraa lainaa Haqin omasta elämästä. Samalla katsoja tuntee kiitollisuutta siitä, että ohjaaja on uskaltanut kertoa kokemuksistaan välittämättä siitä, miten hänen sukunsa elokuvaan reagoi. Haq on kertonut tehneensä sovinnon isänsä kanssa ennen tämän kuolemaa. 

Mitä meistä puhutaan ****1/2

 

Ortodoksijuutalaisyhteisö ei suvaitse naisparia draamassa Tottelemattomuus.

Ronit (Rachel Weisz) rakastui teini-ikäisenä bestikseensä Estiin (Rachel McAdams). Lontoon ahdasmielinen ortodoksijuutalaisyhteisö ei hyväksynyt tyttöjen rakkautta. Ronit häädettiin lapsuudenkodistaan.

Parikymmentä vuotta myöhemmin Ronit asuu New Yorkissa ja on luonut menestyvän uran valokuvaajana. Hän päättää palata kotiin rabbi-isänsä hautajaisiin. Siellä Ronitia odottaa Esti, joka ei ole unohtanut häntä, vaikka onkin mennyt naimisiin heidän yhteisen lapsuudenystävänsä Dovidin (Alessandro Nivola) kanssa. Kolmiodraama on vääjäämätön.

Chileläinen ohjaaja Sebastián Lelio löi itsensä läpi transnaisesta kertovalla draamallaan Fantastinen nainen, joka voitti tänä vuonna parhaan vieraskielisen elokuvan Oscar-palkinnon. Hänen uutuusdraamansa Tottelemattomuus perustuu Naomi Aldermanin toistaiseksi suomentamattomaan romaaniin.

Siinä missä Fantastisen naisen päähenkilö Marina törmäsi yhä uudelleen ihmisten ennakkoluuloihin sukupuoli-identiteettinsä takia, Ronitia ja Estiä vainotaan heidän seksuaali-identiteettinsä takia.

Ortodoksijuutalaisuuden vanhakantaisuus voi aluksi tuntua kovin etäiseltä. Evankelis-luterilaisen kirkon kanta lesbo- ja homopareihin ei ole sen suvaitsevaisempi. 

Tottelemattomuus  ****