Paula Hawkinsin menestysromaaniin perustuva Nainen junassa tarjoaa oivaa tyydytystä syksyiseen mysteerinnälkään.

Päivästä toiseen Rachel (Emily Blunt) seuraa junan ikkunasta radan varrella asuvan avioparin elämää. Kuvitelmat parin täydellisestä onnesta kuitenkin murenevat, kun Rachel eräänä päivänä näkee jotain odottamatonta. Tuntemattoman pariskunnan kohtalo avaa hiljalleen myös Rachelin omaa synkkää menneisyyttä.

Jännitys pysyy yllä tarpeeksi pitkään pitääkseen otteessaan.

Tate Taylorin ohjaaman mysteerielokuvan juonesta ei halua paljastaa liikaa, sillä sen käänteet onnistuvat aidosti yllättämään katsojan. Kunnia kuuluu suurelta osin epätavalliselle päähenkilölle, jota hyödynnetään kerronnassa taitavasti, sekä vangitsevan roolisuorituksen tekevälle Bluntille. Ainoastaan loppuratkaisu on osittain aavistettavissa, mutta jännitys pysyy silti yllä tarpeeksi pitkään pitääkseen otteessaan. Kirjan lukeneille kokemus on varmasti toinen.

Suuremmaksi ongelmaksi nousevat muutamien hahmojen motiivit, jotka olisivat kaivanneet syvällisempää selitystä. Siitä huolimatta Nainen junassa on oikein tyydyttävä trilleri pimeneviin syysiltoihin.

Katso traileri:

Nainen junassa

****

Ensi-ilta 7.10.

30 tiukkaa kysymystä – testaa Me Naisten eeppisessä joululauluvisassa, miten hyvin tiedät rakastetut klassikot ja muut sesonkibiisit. Vain todellinen tietäjä saa kaikki oikein!

 

 

The Crown -sarjasta tuttu Claire Foy nähdään uutuusdraamassa Breathe poliota sairastavan miehen omistautuvana vaimona.

Robin Cavendish (1930–1994) halvaantui kaulasta alaspäin sairastuttuaan polioon 28-vuotiaana. Hänen henkensä oli hengityslaitteen varassa. 1950-luvulla hengityskonepotilaat joutuivat viettämään loppuelämänsä sairaalassa. Cavendish vaati kuitenkin päästä kotiin, vaikka lääkäri ennusti hänen kuolevan kahdessa viikossa ilman sairaalahoitoa.

Toivetta ei olisi ollut mahdollista toteuttaa ilman hänen viimeisillään raskaana olleen vaimonsa Dianan omistautumista. Eikä ilman Robinin yläluokkaisuutta ja sen myötä kertynyttä omaisuutta.

Cavendishien poika Jonathan on tuottanut vanhempiensa tarinasta uutuusdraaman Breathe. Pojan hallitseva rooli elokuvanteossa selittää sen, miksi pariskunnan elämää kuvataan niin sovinnaisesti. Robinin ja Dianan suhde on tasapainoinen ja seesteinen, eikä elokuvassa nähdä ainuttakaan perheriitaa. Luulisi, että omaishoitajan ja hoitajastaan täysin riippuvaisen hoidettavan suhde olisi omiaan aiheuttamaan ristiriitoja.

Monet vammaisaktivistit ovat sitä mieltä, että vammaisten seksi on yhä tabu, jota ei uskalleta käsitellä. Elokuvassa parin seksielämään viitataan vain hienoisesti vihjaillen. Tai sitten Jonathan-poika ei vielä aikuisenakaan halua nähdä vanhempiaan seksuaalisina olentoina.

Elokuva tarttuu vammaisuuteen muutenkin silkkihansikkain. Se kertoo selviytymistarinan: Robin on sankari, jonka urheutta hänen ystävänsä ihailevat. Diagnoosin saatuaan Robin toivoo eutanasiaa, mutta kun hän on hyväksynyt sairautensa, negatiivisia tunteita ei enää juuri näytetä. Hänestä tuli yksi maailman ensimmäisistä vammaisaktivisteista.

Asia on tärkeä, mutta draaman ote on välillä kuin valistuselokuvan. Vammaisista soisi näkevänsä elokuvia, jossa heidät esitettäisiin ennen kaikkea ihmisinä ja sitten vasta vammaisina.

Robinia näyttelee Andrew Garfield ja Dianaa The Crown -tv-sarjan pääosasta tuttu Claire Foy. Elokuva on taattua BBC-laatua: puvustukset, lavastus ja kuvaus hivelevät silmää. Elokuva on Andy Serkisin esikoisohjaus. Hänet muistetaan parhaiten Taru sormusten herrasta -elokuvatrilogiassa tekemästään liikkeenkaappausroolistaan Klonkkuna.

Breathe ***