Dingo esiintyy Tavastialla, Helsingissä 23. toukokuuta 1984. Kuva: Lehtikuva
Dingo esiintyy Tavastialla, Helsingissä 23. toukokuuta 1984. Kuva: Lehtikuva

Kuten Haloo Helsingin Elli on sanonut, he ovat saaneet mellastaa bändirintamalla lähes yksin.

Eppu Normaali, Popeda, Hurriganes, Yö, Hausmylly, Dingo, Leevi and the Leavings, Bombfunk MC’s... 1980- ja 1990-luvut olivat bändien kulta-aikaa. Sitten tuli 2000-luku ja naisartistien voitto-kulku Maija Vilkkumaasta Jenni Vartiaiseen. Yhtyerintamalla on nähty enää vain pari valopilkkua. Onko bändien määrä vähentynyt vai mistä on kyse?

– Bändejä on tosi paljon, ja kitaroita myydään musiikkiliikkeissä tilastojen mukaan jopa enemmän kuin ennen, sanoo artistien kanssa työskentelevä A&R-manageri Lasse Kurki Warner Musicilta.

Naisartistien voitokkuus saattaa Kurjen mukaan johtua siitä, että he ovat onnistuneet puhuttelemaan kuulijoita yhtyeitä paremmin. Poikkeuksiakin on, esimerkiksi Haloo Helsinki! tai jättisuosioon noussut PMMP – ja nekin ovat naissolistien bändejä.

– Yleisesti ottaen bändit eivät ole viime vuosina ehkä onnistuneet olemaan ajassa kiinni yhtä hyvin kuin ihanat naissolistimme tai kotimainen hiphop-skene, joka ovat viimein löytänyt oman kielensä, Kurki sanoo.

Kurki uskoo yhä bändeihin, vaikka menossa onkin hiljainen vaihe.

– Nyt eletään mielettömän hienoja aikoja, koska musiikin tekemisessä kaikki säännöt ovat kaatuneet. Itse olen innostunut eniten urbaanista musiikista, mutta mikä tahansa juttu voi tulla ja vetää jalat alta niin, että alkaa naurattaa.

Lue myös:

Vaihtoiko Elastinen tyylilajia? Kuuntele uutuusbiisi ja päätä

Kaikki vuoden 2014 hittibiisit 2,5 minuutissa – katso video

Tiesitkö? Nämä suosikkiartistien hitit ovatkin cover-versioita

Anna sen soida! Näin musiikki parantaa terveyttäsi

The Last Jedissä nainen ei ole naiselle susi, vaan ystävä.

”Taistele sitä orjan asua vastaan!” Näin Carrie Fisher evästi tuoretta Star Wars -näyttelijää Daisy Ridleytä Interview-lehden haastattelussa vuonna 2015. Fisher viittasi elokuvan Jedin paluu kohtaukseen, jossa Hutt Jabba orjuuttaa Fisherin näyttelemän Leian ja pakottaa tämän pukeutumaan pikkupikkubikiniin.

Fisherin neuvosta on otettu vaari. Uudesta Star Wars -trilogiasta ei voi puhua samana päivänä kuin 1970- ja 1980-luvun taiteessa tehdystä alkuperäisestä trilogiasta.

Sukupuoliroolit saivat kyytiä jo J.J. Abramsin vuonna 2015 ohjaamassa uuden trilogian ensimmäisessä osassa The Force Awakens. Huomenna ensi-iltansa saavan kakkososan, The Last Jedin, ohjaajan Rian Johnsonin näkemys on jopa feministisempi. Nyt luutuneita rooleja tuuletetaan puhurilla.

Siinä missä Leia esitettiin Jedin paluussa vastoin Fisherin omaa tahtoa seksiobjektina, uudessa trilogiassa näyttelevän Ridleyn hahmo, jedisoturi Rey, on aktiivinen toimija – sankari niin kuin elokuvan muutkin naiset.

Mutta Fisherkin sai kostonsa – viime hetkellä, sillä hän kuoli viime vuonna ja rooli jäi hänen viimeisekseen. Leiasta on vanhetessaan tullut kapinaa johtava kenraali. Vanhaa naista kunnioittavat nuoret kunditkin. Häntä ei esitetä hömelönä höppänänä, joka kuuluisi jo hautaan, toisin kuin vanhat naishahmot monissa elokuvissa – siis niissä harvoissa, joissa ylipäänsä on hahmoina vanhoja naisia.

Leian uusi hiustyylikin sopii paremmin naiselle kuin hahmon ikoninen kampaus, pikkutyttöjen suosimat lettirinkelit.

Naisten sankaruuttakin enemmän lämmittää se, miten naisiin suhtaudutaan, ja ennen kaikkea, miten he suhtautuvat toisiinsa. Nainen ei ole naiselle susi, vaan ystävä. He eivät puukota toisiaan selkään, vaan tekevät yhteistyötä. Leian ja hänen vara-amiraalinsa Holdon (Laura Dern) ystävyyssuhdetta kuvataan koskettavasti.

Elokuvan juoni jatkaa siitä, mihin The Force Awakens jäi. Arkkityyppinen hyvän ja pahan taistelu jatkuu. Ensimmäinen ritarikunta ja Uusi tasavalta ovat edelleen sodassa keskenään.

Kapinaliiton entiset jäsenet ovat muodostaneet Vastarinta-nimisen järjestön, jota johtaa Leia. Vastapuolella taistelee hänen ja Han Solon poika Ben, joka pahan voimille antauduttuaan omaksui nimen Kylo Ren (Adam Driver). Vastarinta on murtumassa, joten Rey yrittää suostutella erakoitunutta Luke Skywalkeria (Mark Hamill) apuun.

Star Wars: The Last Jedi

ENSI-ILTA 13.12. ****

Me Naisten testiryhmä arvosteli uusimman SingStar-pelin. 

Vaikka ei erityisemmin välittäisi konsolipeleistä, laulupelit ovat varma viihdyttäjä. Karaokea pelimuodossa kotona!

PlayStation lanseerasi vastikään laulupelien klassikon uusimman version, SingStar Celebrationin. Konsepti on tuttu edellisistä versioista, mutta  peli on nyt osa PlayStationin PlayLink-pelisarjaa, jonka ideana on yhteinen hauskanpito perheen tai ystävien kesken matalalla kynnyksellä. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että erillisiä mikrofoneja ei enää tarvita, vaan mikrofonina voi käyttää omaa älypuhelintaan.

Mikrofonisovellus ladataan älypuhelimeen, ja laitteet yhdistetään keskenään. Helppoa, sitten vain laulamaan! Pelissä voi olla mukana yhtä aikaa kaksi puhelinmikrofonia, joten jos haluaa laulaa isommalla porukalla, puhelimia pitää kierrättää ryhmän kesken. Sitä varten pelissä on olemassa enintään kahdeksan pelaajan biletila. Muut vaihtoehdot ovat perinteiset yksinlaulu ja kahden pelaajan battle.

Puhelimeen laulaminen tuntuu aluksi urpolta, mutta sinänsä eroa entiseen ei ole. Pisteitä ropisee. Hieman kyllä mietityttää, voiko puhelimen mikrofonin laatu tai jokin muu elementti vaikuttaa siihen, kuka saa eniten pisteitä. Onko tämä tekniikkalaji muutenkin kuin laulun osalta?

Puhelimeen laulaminen tuntuu aluksi urpolta.

Pelissä tulee mukana vaatimattomat 30 kappaletta, jotka edustavat enimmäkseen uudempaa pop-tuotantoa. Jos ei ole kuunnellut viime vuosien radiohittejä tai on muuten vain nostalgiannälkäinen, joutuu nopeasti ostamaan SingStore-kaupasta lisää kappaleita lauleltavaksi. Sillä kun kerran aloittaa, ei tee ihan heti mieli lopettaa lauleskelua.

Tekniset ominaisuudet: 4/5

Biisivalikoima: 2/5

Hauskuus: 5/5

SingStar Celebration PS4:lle, 19,90 €.