Konmari-hittikirjan jatko-osa johdattaa entistä syvemmälle kodin raivaamisen ja järjestämisen maailmaan.

Japanilainen järjestysguru Marie Kondo kehotti Konmari-bestsellerissään hankkiutumaan eroon kaikesta, mikä ei tuota iloa.

Humoristiset heitot jopa sen kotinurkissa pyörivän, iloa herättämättömän puolisonkin ”marittamisesta” alkoivat levitä, kun ihmiset raivasivat kotejaan ja tajusivat, mikä on elämässä oikeasti tärkeää.

Osan ensimmäinen kirja villitsi, osan se jätti ihmettelemään – ohjeet jättivät tulkinnanvaraa, jota kukin toteutti omalla tavallaan.

Konmarin jatko-osan, jonka alaotsikko on Iloa säkenöivä järjestys, luvataan vastaavan kysymyksiin, joita ensimmäinen kirja herätti. Nimensä mukaisesti kakkososassa käydään yksityiskohtaisesti läpi tavaroiden järjestäminen kategoria kategorialta – iloa tuottavien tavaroiden on tarkoitus tuottaa iloa, ei lojua näkymättömissä kaapin perimmäisessä nurkassa. Kirjasta löytyvät kuvitetut ohjeet esimerkiksi vaatteiden laskostamiseen ja laatikoiden järjestämiseen.

Kondo kehottaa peittämään pehmolelujen silmät, jotta ne eivät tuijota anovasti jätesäkistä.

Pelkkä tietosanakirja Iloa säkenöivä järjestys ei kuitenkaan ole. Hörhöosaston jutuilta ei täysin vältytä, vaan Kondo muun muassa kehottaa käyttämään puhdistusriittisuolaa, jotta tunnepitoisista esineistä pystyy eroamaan sopuisasti ja peittämään pehmolelujen silmät, jotta ne eivät tuijota anovasti jätesäkistä. Käytännön ohjeita ”järjestämisfestareille” on kuitenkin onneksi niin paljon, että kirjan lukeminen sujuu siedettävästi myös sellaiselta henkilöltä, joka ei usko tavaroilla olevan sielua tai ole valmis juttelemaan lämpimästi kierrätykseen päätyvälle omaisuudelleen.

Lähtikö sittenkin liikaa?

Roskiin heittämisestä päästäänkin itse asiaan: huonoja uutisia sinulle, joka otit itseäsi kunnolla niskasta kiinni ja heitit kylmästi kaiken menemään Konmari-villityksen ensimmäisessä aallossa. Kaikkea ei tietenkään olisi ollut pakko heittää pois, sillä järjestysgurun itsensäkin mielestä vetolaatikko on parhaimmillaan, kun se on 90-prosenttisesti täysi.

Kondo alkoi itsekin epäillä heittävänsä pois liian paljon tavaraa.

Tavarasta luopuminen saattaa tuntua ihanalta ja huojentavalta, mutta Marie Kondo myöntää, että alkoi itsekin yhdessä vaiheessa epäillä heittävänsä pois liian paljon tavaraa. Jatko-osassa korostuu entisestään se, että tärkeämpää on valita tavarat, jotka haluaa säilyttää. (Lopuista on tietenkin edelleen tarkoitus hankkiutua eroon.)

Kondon asiakkaat saattavatkin jättää kotiinsa odottamattoman paljon tavaraa, koska ne ovat heille rakkaita. Kodin ei tarvitse olla tyhjyyttään kumiseva halli, jotta se pysyisi järjestyksessä ja tuottaisi iloa.

On paljon tärkeämpää koristaa kotisi rakkailla tavaroilla kuin pitää se niin karuna, ettei siellä ole mitään mikä sytyttää, Kondo ohjeistaa kirjassa.

Älä heitä meisseliä pois!

Kondo käyttääkin useamman sivun avatakseen entistä enemmän sitä, milloin tavarat tuottavat iloa ja miksi ruuvimeisseliä ei kannata heittää pois, vaikka se ei saisikaan ilon tunnetta läikähtämään rinnassa. Elämästä tulee jo liiankin minimalistista pelleilyä, jos ruuvit pitää yrittää kiristää muoviviivaimella tai kynnellä vääntämällä.

Tunnepitoista tilpehööriäkin saa säilyttää, koska sitä voi käyttää kaappien ja laatikoiden sisäpuolen ja oman ”powerpesänsä” (Kondon mukaan jokaisella tulisi olla kotonaan voimaa ja iloa tuova soppi) somistamiseen. Myös uusia tavaroita saa ostaa, jos tulee tarvetta.

Pätevillä järjestämisohjeilla kotiin saa mahtumaan yllättävän paljon tavaraa.

Jatko-osa keskittyy järjestämiseen ja tavaroiden iloa tuottavaan voimaan, joten ei ihme, että Kondo painottaa kirjan alussa, että alkuperäinen Konmari tulee ehdottomasti lukea ennen Iloa tuottavaa järjestystä. Ennen järjestämisfestareita kuuluu suorittaa raivausmaraton. Muuten houkutus kaiken säilyttämisestä kasvaa – pätevillä järjestämisohjeilla kotiin saa nimittäin mahtumaan yllättävän paljon tavaraa.

Entäs se siippa sitten? Kondon mukaan kodin järjestäminen voi auttaa saamaan myös rakkauselämän kuntoon. Hän myöntää jatko-osassa, että jotkut hänen oppejaan seuranneista ovat todella hoksanneet olevansa onnellisempia ilman puolisoaan – tai löytäneet puolisonsa onnellisesti uudelleen. Sitä se on se siivouksen elämänmullistava taika!

Marie Kondo: Konmari. Iloa säkenöivä järjestys (Bazar)

Maailma on täynnä kirjahaasteita, mutta kuka oikeasti lukee vuodessa sata romaania, pelkästään klassikoita tai haluaa tieten tahtoen viettää aikaansa huonojen kirjojen parissa?

Lukeminen kannattaa aina. Kirjojen parissa ajan saa kulumaan viihdyttävästi, kirjoista voi oppia uutta ja niistä voi keksiä jutunjuurta muiden kanssa.

Mutta lukeminen on myös terveellistä ja se lisää elinvuosia. Viime aikoina julkaistuissa tutkimuksissa on saatu selvää näyttöä siitä, että kaunokirjallisuuden lukeminen vahvistaa muistia ja voi ehkäistä muistisairauksia.

Tutkijoille ei ole täysin selvinnyt, miksi juuri romaanien lukeminen vaikuttaa näin posiitivisesti muistiin, mutta sen epäillään johtuvan siitä, että lukiessaan ihminen samastuu ja eläytyy toisten ihmisten kohtaloihin. Hän on siis sosiaalinen, vaikka makoileekin yksin omalla kotisohvallaan.  

Mutta mitähän sitä sitten lukisi, kun maailma on pullollaan lukemattomia kirjoja?

Me Naisten kirjahaasteessa löydät helposti uutta ja vähän yllättävääkin luettavaa.

Pelisäännöt ovat selvät: printtaa kirjalista talteen ja etsi sopivia teoksia kirjastoista, ystävien hyllyistä tai kirjakaupoista. Luettuasi kirjan, ruksaa suoritettu kohta ja tartu seuraavaan. Aikaa on vuosi ja rasteja 15.

Aika  alkaa än-yy-tee-nyt!  

1. Kirjan kannet ovat kirkkaan keltaiset.

2. Romaanin päähenkilöllä on sama nimi kuin parhaalla lapsuudenystävälläsi.

3. Kirjailija on kuuma.

4. Kirjan nimessä on adjektiivi.

5. Kirjailija on syntynyt samana vuonna kuin sinä (tai jos olet syntynyt 2000-luvulla, riittää, että kirjailija on syntynyt samalla vuosikymmenellä).

6. Kirjan kannessa on eläin.

7. Romaanissa on kuumaa seksiä.

8. Kirjaa voi värittää tai täyttää.

9. Romaani sijoittuu johonkin lämpöiseen maahan.

10. Kirja on kuuma puheenaihe ja tiedät tekeväsi vaikutuksen, kun luet sitä kahvilassa.

11. Kirjassa on alle 150 sivua.

12. Romaanin nimessä on vain yksi sana.

13. Kirjasta on tehty tv-sarja tai elokuva.

14. Kirjan nimessä on jossain muodossa sana rakkaus.

15. Kirja on kaunis ja sopii täydellisesti sohvapöydällesi/sisustukseesi.

Historiallinen draama Synkin hetki suhtautuu kritiikittä sankariinsa Winston Churchilliin.

Eletään vuoden 1940 toukokuuta ja toinen maailmansota riehuu Euroopassa. Englannissa ollaan tyytymättömiä pääministeri Neville Chamberlainiin. Hänen tilalleen valitaan Winston Churchill, jolla riittää vihollisia. Churchillillä on edessään mahdottomalta vaikuttava tehtävä: pysäyttää Hitlerin voittokulku.

Englantilainen ohjaaja Joe Wright muistetaan parhaiten loisteliaista pukudraamoistaan, kuten Keira Knightleyn tähdittämä Anna Karenina vuodelta 2012. Hänen uutuusdraamansa Synkin hetki tarjoaa sekin pienintä yksityiskohtaa myöten hiottua ajankuvaa.

Puvustaja Jacqueline Durran loihti myös Wrightin läpimurtoelokuvan, vuonna 2005 ilmestyneen Ylpeys ja ennakkoluulo -filmatisoinnin, häikäisevän puvustuksen. Churchillin aloittaessa pestinsä sota ei ollut tuhonnut Englannin kansantaloutta. Niinpä myös tavallisilla naisilla oli vielä varaa tyylikkäisiin asukokonaisuuksiin. Eniten vaivaa Durran on kuitenkin nähnyt Kristin Scott Thomasin näyttelemän Winstonin vaimon Clementine Churchillin tyyliin, jonka asua täydentää aina elegantti hattu tai hiuskoriste.

Pääroolia esittävällä Gary Oldmanilla oli työtä muuntautua Churchilliksi. Oldman on laiha, kun taas pääministeri oli virkaan astuessaan suorastaan muhkeassa kunnossa. Maskeeraaja Kazuhiro Tsuji onnistui taikomaan Oldmanille uskottavan kaksoisleuan. Yhdennäköisyyttä Churchillin kanssa Tsuji ei ole kuitenkaan tavoittanut. Oldman on Oldman, vain vanhempana ja tuhdimpana.

Elokuva pönkittää kuvaa Churchillistä suurmiehenä, sankarina, joka onnistui yksin pelastamaan Britannian – ja siinä sivussa koko Euroopan – Hitleriltä. Historiantutkimus suhtautuu Churchilliin kriittisemmin. Joidenkin näkemysten mukaan pääministeri ei ollut mikään nerokas strategi. Voitto saavutettiin pikemminkin Churchillistä huolimatta kuin hänen ansiostaan. 

Synkin hetki ***