Happoradiota luotsaa laulaja-lauluntekijä Aki Tykki. Kuva: Julia Weckman
Happoradiota luotsaa laulaja-lauluntekijä Aki Tykki. Kuva: Julia Weckman

Aki Tykin luotsaaman bändin uutuuslevy jää sekavaksi.

Happoradio-yhtyeen laulaja ja lauluntekijä Aki Tykki on maininnut yhdeksi tärkeimmäksi esikuvakseen Neljä Ruusua -yhtyeen. Liki viidentoista vuoden uran jälkeen ympyrä sulkeutuu Kauniin kääntöpiiri -albumilla, joka kuulostaa paikoin huomattavan paljon niin Neljältä Ruusulta kuin tämän englanninkieliseltä versiolta 4R:lta. Esikuvansa tavoin myös uusi Happoradio-albumi jakautuu mollivoittoisiin rock-kappaleisiin sekä kevyempiin poppiksiin, jotka liikkuvat jossain kitara- ja konepopin välimaastossa.

Kuten Ilkka Alangon yhtye, myös Happoradio kuulostaa luontevammalta kitaravoittoisen materiaalin parissa; vaikka nämä kappaleet ovat usein ennalta-arvattavia stadionrockin ja jälki-alternativen saranakohdissa kihnuttavia rytyytyksiä tai iskelmällisiä balladeja, ne ovat yhtä kaikki huolellisesti sävellettyjä ja tuotettuja.

Ongelmia ilmenee silloin, kun Happoradio yrittää 4R:n tavoin kuulostaa Depeche Modelta: syntikkasoundit jäävät ohuiksi, ja niiden soundi tuo vähän liikaakin mieleen 1990-luvun alkupuoliskon maakuntadiskojen aidatut tanssilattiat.

Diskorockin ja balladien holtiton vuoropuhelu ei kuulosta dynaamiselta vaan ainoastaan sekavalta.

Happoradio: Kauniin kääntöpiiri (Sony)

 

Fan since 2003

Happoradio on 2000-luvun Neljä Ruusua

No onpas tosi negatiivinen arvostelu. Itse koen että levy senkun paranee useamman kerran kuunneltaessa, ei ehkä heti avaudu kunnolla. Syntikkapopin ystävänä mielestäni on menestyksellisesti sekoitettu hieman synaa perinteiseen Happoradion kitarasoundiin. Kuulostaa hyvältä. Biisit on myös mielestäni järjestetty levylle temponsa ja muotonsa mukaan, järkeväksi kokonaisuudeksi. Sekavuutta tästä ei saa etsimälläkään. Saatikka Neljää Ruusua.
Lue kommentti

Maailma on täynnä kirjahaasteita, mutta kuka oikeasti lukee vuodessa sata romaania, pelkästään klassikoita tai haluaa tieten tahtoen viettää aikaansa huonojen kirjojen parissa?

Lukeminen kannattaa aina. Kirjojen parissa ajan saa kulumaan viihdyttävästi, kirjoista voi oppia uutta ja niistä voi keksiä jutunjuurta muiden kanssa.

Mutta lukeminen on myös terveellistä ja se lisää elinvuosia. Viime aikoina julkaistuissa tutkimuksissa on saatu selvää näyttöä siitä, että kaunokirjallisuuden lukeminen vahvistaa muistia ja voi ehkäistä muistisairauksia.

Tutkijoille ei ole täysin selvinnyt, miksi juuri romaanien lukeminen vaikuttaa näin posiitivisesti muistiin, mutta sen epäillään johtuvan siitä, että lukiessaan ihminen samastuu ja eläytyy toisten ihmisten kohtaloihin. Hän on siis sosiaalinen, vaikka makoileekin yksin omalla kotisohvallaan.  

Mutta mitähän sitä sitten lukisi, kun maailma on pullollaan lukemattomia kirjoja?

Me Naisten kirjahaasteessa löydät helposti uutta ja vähän yllättävääkin luettavaa.

Pelisäännöt ovat selvät: printtaa kirjalista talteen ja etsi sopivia teoksia kirjastoista, ystävien hyllyistä tai kirjakaupoista. Luettuasi kirjan, ruksaa suoritettu kohta ja tartu seuraavaan. Aikaa on vuosi ja rasteja 15.

Aika  alkaa än-yy-tee-nyt!  

1. Kirjan kannet ovat kirkkaan keltaiset.

2. Romaanin päähenkilöllä on sama nimi kuin parhaalla lapsuudenystävälläsi.

3. Kirjailija on kuuma.

4. Kirjan nimessä on adjektiivi.

5. Kirjailija on syntynyt samana vuonna kuin sinä (tai jos olet syntynyt 2000-luvulla, riittää, että kirjailija on syntynyt samalla vuosikymmenellä).

6. Kirjan kannessa on eläin.

7. Romaanissa on kuumaa seksiä.

8. Kirjaa voi värittää tai täyttää.

9. Romaani sijoittuu johonkin lämpöiseen maahan.

10. Kirja on kuuma puheenaihe ja tiedät tekeväsi vaikutuksen, kun luet sitä kahvilassa.

11. Kirjassa on alle 150 sivua.

12. Romaanin nimessä on vain yksi sana.

13. Kirjasta on tehty tv-sarja tai elokuva.

14. Kirjan nimessä on jossain muodossa sana rakkaus.

15. Kirja on kaunis ja sopii täydellisesti sohvapöydällesi/sisustukseesi.

Historiallinen draama Synkin hetki suhtautuu kritiikittä sankariinsa Winston Churchilliin.

Eletään vuoden 1940 toukokuuta ja toinen maailmansota riehuu Euroopassa. Englannissa ollaan tyytymättömiä pääministeri Neville Chamberlainiin. Hänen tilalleen valitaan Winston Churchill, jolla riittää vihollisia. Churchillillä on edessään mahdottomalta vaikuttava tehtävä: pysäyttää Hitlerin voittokulku.

Englantilainen ohjaaja Joe Wright muistetaan parhaiten loisteliaista pukudraamoistaan, kuten Keira Knightleyn tähdittämä Anna Karenina vuodelta 2012. Hänen uutuusdraamansa Synkin hetki tarjoaa sekin pienintä yksityiskohtaa myöten hiottua ajankuvaa.

Puvustaja Jacqueline Durran loihti myös Wrightin läpimurtoelokuvan, vuonna 2005 ilmestyneen Ylpeys ja ennakkoluulo -filmatisoinnin, häikäisevän puvustuksen. Churchillin aloittaessa pestinsä sota ei ollut tuhonnut Englannin kansantaloutta. Niinpä myös tavallisilla naisilla oli vielä varaa tyylikkäisiin asukokonaisuuksiin. Eniten vaivaa Durran on kuitenkin nähnyt Kristin Scott Thomasin näyttelemän Winstonin vaimon Clementine Churchillin tyyliin, jonka asua täydentää aina elegantti hattu tai hiuskoriste.

Pääroolia esittävällä Gary Oldmanilla oli työtä muuntautua Churchilliksi. Oldman on laiha, kun taas pääministeri oli virkaan astuessaan suorastaan muhkeassa kunnossa. Maskeeraaja Kazuhiro Tsuji onnistui taikomaan Oldmanille uskottavan kaksoisleuan. Yhdennäköisyyttä Churchillin kanssa Tsuji ei ole kuitenkaan tavoittanut. Oldman on Oldman, vain vanhempana ja tuhdimpana.

Elokuva pönkittää kuvaa Churchillistä suurmiehenä, sankarina, joka onnistui yksin pelastamaan Britannian – ja siinä sivussa koko Euroopan – Hitleriltä. Historiantutkimus suhtautuu Churchilliin kriittisemmin. Joidenkin näkemysten mukaan pääministeri ei ollut mikään nerokas strategi. Voitto saavutettiin pikemminkin Churchillistä huolimatta kuin hänen ansiostaan. 

Synkin hetki ***