Donna Tarttin uusin romaani kertoo pojasta, joka varastaa museosta arvokkaan, tikli-lintua kuvaavan maalauksen.
Donna Tarttin uusin romaani kertoo pojasta, joka varastaa museosta arvokkaan, tikli-lintua kuvaavan maalauksen.

Pulitzer-palkittu kirjailija Donna Tartt on noussut maailmanmaineeseen tekemällä asioita juuri omalla tavallaan. Hänen esimerkkiään seuraamalla voit helposti parantaa myös omaa arkeasi.

Hiljattain Suomessa vieraillut Donna Tartt, 50, on yksi maailman erikoisimmista julkisuuden henkilöistä.

Persoonallinen kirjailija julkaisee yhden menestysromaanin kymmenen vuoden välein, esiintyy aniharvoin julkisuudessa ja on suostunut poseeraamaan vain muutamassa markkinointikuvassa koko uransa aikana. Silti miljoonat ihmiset ympäri maailmaa fanittavat häntä kiihkeästi, ja hänen teoksistaan on tullut myyntimenestyksiä.

Vaikka oma tavoitteesi ei olisikaan maailmanvalloitus, sinustakin voi tulla oman elämäsi Donna. Siis sellainen tehopakkaus, joka ei pidä itsestään turhaa melua mutta saa silti aikaan häikäiseviä tuloksia. Näin se käy.

1. Varaa tarpeeksi aikaa

Donna Tarttin ensimmäisen romaani Jumalat juhlivat öisin julkaistiin 1992, Pieni ystävä ilmestyi 2002 ja uusin, 7200 euron arvoisen Pulitzer-palkinnon voittanut Tikli viime vuonna. Siinä välissä hän on lähinnä pysytellyt omissa oloissaan kirjoittamassa.

– Monet ihmiset kysyvät minulta, miksen kirjoita nopeammin. Olen yrittänytkin, mutta sellainen ei tule minulta luonnostaan. Minulla olisi kurjaa, jos puskisin kirjan ulos kolmen–neljän vuoden välein. Ja jos minulla ei ole hauskaa kirjoittaessani, ihmisillä ei varmasti ole hauskaa lukiessaan, hän on sanonut Telegraphin haastattelussa.

Kirjailija kuitenkin ennakoi tekemisiään suorastaan uskomattoman ajoissa. Esimerkiksi NY Timesin haastattelussa Tartt kertoi, että osa viime vuonna ilmestyneen Tiklin varhaisimmista kohtauksista perustui hänen vuonna 1993 tekemiinsä muistikirjamerkintöihin.

Mitä tästä opimme? Vaikka tavoitteesi ei olisikaan kirjoittaa ylistettyä sukupolviromaania, voit opetella ennakoimaan asioita. Tulossa valtava työsuma ensi kuussa? Teenpä kaikki mahdolliset hommat alta pois jo nyt. Edessä viikonloppumatka kiireviikon päätteeksi? Pakkaanpa laukun jo tiistaina. Ja kas, viime hetken kiire jää syntymättä.

2. Anna tekojesi puhua puolestaan

Donna Tartt on tunnettu siitä, ettei häntä tunneta. Helsingin Sanomien haastattelussa hän suostui mainitsemaan, ettei hänen omaan lähipiiriinsä kuulu kirjailijoita, mutta muuten hän puhuu lähinnä työskentelytavoistaan.

– Aina kymmenen vuoden välein, kun saan kirjan valmiiksi kirjan, seuraa tohinaa: tapaan ihmisiä ja matkustan. Sen jälkeen kuitenkin palaan kotiin, suljen kotioven ja palaan töihin, hän kommentoi Ylelle.

Mitä tästä opimme? Vaikka omien tekemisten selostus Facebookissa ja kahvipöydässä on terapeuttista, joskus kannattaa vain keskittyä, kääriä hihat ja paiskia. Esimerkiksi silloin, kun tekeillä on suursiivous tai loppuraportti. Lopputuloksella ehtii kyllä retostella ihan tarpeeksi sitten, kun retosteltavaa on. 

3. Vaali omaa aikaa

Donna Tarttia ei nähdä kirjailijakemuissa eikä tv:n viihdevisailuissa. Sen sijaan hän keskittyy kirjailijan ydinhommaan.

– Kun kirjoittaa työkseen, elää suurimman osan elämästään yksin, mikä sopii minulle oikein hyvin, Tartt totesi Ylen haastattelussa.

Mitä tästä opimme? Sosiaalinen elämä on tärkeää ja ihanaa, mutta kannattaa opetella olemaan myös itsekseen. Vaikka omassa seurassa vietettynä aikana ei syntyisikään suurromaania, saatat vähintään keksiä, miten arjen rutiinit sujuvat sutjakammin tai mistä säästät ne rahat, jotka seuraavaan lomamatkaan tarvittaisiin. Kokeile vaikka.

Lue myös:

Donna Tarttin Tikli on vuoden odotetuin käännösromaani

Uutuusdraamaa Mitä meistä puhutaan ei voi suositella herkille katsojille. 

Norjalainen 16-vuotias Nisha (loistava Maria Mozdah) elää tavallista teinitytön elämää. Hänen maahanmuuttajavanhempansa sen sijaan haluavat elää uudessa kotimaassaan aivan samalla tavalla kuin Pakistanissa. Kun Nishan isä Mirza (Adil Hussain) saa tietää, että hänen tyttärensä seurustelee kantanorjalaisen pojan kanssa, seuraukset ovat kohtalokkaat. Mirza kidnappaa Nishan ja vie tytön väkisin Pakistaniin sukulaistensa hoteisiin opettelemaan kunnon naisen elämää.

Norjalaisen Iram Haqin draaman Mitä meistä puhutaan uskomattoman julma tarina perustuu ohjaajan omiin kokemuksiin. Hän oli 14-vuotias, kun hänen isänsä kidnappasi hänet ja vei hänet Pakistaniin, jossa hän joutui elämään vasten tahtoaan puolitoista vuotta.

Kauhistuttaa arvaillakin, mikä on suoraa lainaa Haqin omasta elämästä.

Nishan kokemukset tiivistyvät yhteen sanaan: naisviha. Tytöllä ei ole elokuvassa ihmisarvoa eikä ihmisoikeuksia. Isä puolustaa barbaarista käytöstään sillä, että hän suojelee perheen ja suvun mainetta. Vain sillä on väliä, ”mitä meistä puhutaan”. Kunniaväkivaltakin on siis aivan oikeutettua.

Ohjaaja kuvaa Nishan kohtaloa vähäeleisesti sortumatta mässäilyyn. Tapahtumat ovat niin järkyttäviä, ettei elokuvaa voi suositella herkälle katsojalle. Kauhistuttaa arvaillakin, mikä on suoraa lainaa Haqin omasta elämästä. Samalla katsoja tuntee kiitollisuutta siitä, että ohjaaja on uskaltanut kertoa kokemuksistaan välittämättä siitä, miten hänen sukunsa elokuvaan reagoi. Haq on kertonut tehneensä sovinnon isänsä kanssa ennen tämän kuolemaa. 

Mitä meistä puhutaan ****1/2

 

Ortodoksijuutalaisyhteisö ei suvaitse naisparia draamassa Tottelemattomuus.

Ronit (Rachel Weisz) rakastui teini-ikäisenä bestikseensä Estiin (Rachel McAdams). Lontoon ahdasmielinen ortodoksijuutalaisyhteisö ei hyväksynyt tyttöjen rakkautta. Ronit häädettiin lapsuudenkodistaan.

Parikymmentä vuotta myöhemmin Ronit asuu New Yorkissa ja on luonut menestyvän uran valokuvaajana. Hän päättää palata kotiin rabbi-isänsä hautajaisiin. Siellä Ronitia odottaa Esti, joka ei ole unohtanut häntä, vaikka onkin mennyt naimisiin heidän yhteisen lapsuudenystävänsä Dovidin (Alessandro Nivola) kanssa. Kolmiodraama on vääjäämätön.

Chileläinen ohjaaja Sebastián Lelio löi itsensä läpi transnaisesta kertovalla draamallaan Fantastinen nainen, joka voitti tänä vuonna parhaan vieraskielisen elokuvan Oscar-palkinnon. Hänen uutuusdraamansa Tottelemattomuus perustuu Naomi Aldermanin toistaiseksi suomentamattomaan romaaniin.

Siinä missä Fantastisen naisen päähenkilö Marina törmäsi yhä uudelleen ihmisten ennakkoluuloihin sukupuoli-identiteettinsä takia, Ronitia ja Estiä vainotaan heidän seksuaali-identiteettinsä takia.

Ortodoksijuutalaisuuden vanhakantaisuus voi aluksi tuntua kovin etäiseltä. Evankelis-luterilaisen kirkon kanta lesbo- ja homopareihin ei ole sen suvaitsevaisempi. 

Tottelemattomuus  ****