Tältä näyttää Korsossa-elokuvassa.
Tältä näyttää Korsossa-elokuvassa.

Perhedraamaa, teiniuhoa ja luomisen tuskaa. Ensi-iltaelokuvissa on mistä valita.

1. Naisten show

John Wellsin ohjauksessa kaikki muu on hikisen kuumaa, paitsi Westonin perheen kemia. Se on täydellisen jäässä. Asiaa ei auta tragedia, jonka myötä suvun salainen arkku aukenee.

Näyttelijä-näytelmäkirjailija Tracy Lettsin tekstiin perustuva, tähdillä kyllästetty draama on naisten show, jossa ylimpänä häärää itse­oikeutetusti Meryl Streep. Hänen tulkintansa lääkkeille järkensä menettävästä matriarkasta on vaikuttava mutta hitusen yliampuva. Tyttäriä näyttelevät hienosti Julia Roberts, Julianne Nicholson ja Juliette Lewis. Miesten puolella Benedict Cumberbatch ja Ewan McGregor ovat aika namuja.

Oklahoman painostava helle antaa osuvan taustan perheelle, jossa kukaan ei kohtaa toistaan.

Perhe – August: Osage County
★★★

2. Kaunis tunnelmapala

Coenin ohjaajaveljekset Ethan ja Joel yllättävät jälleen. Pieni­eleinen elokuva folkmuusikosta on mahtavan melankolinen ja kaunis. Se kiteyttää yksinäisyyden ja luomisen tuskan päähenkilöönsä, Oscar Isaacin esittämään Llewyniin. Miehen saamattomuudessa on jotakin
hyvin inhimillistä. Köyhä renttu ajelehtii roadtripille ja mystisen kissan hoitajaksi, mutta yksi asia pitää hänet kasassa: musiikki.
1960-luvulle sijoittuvan leffan kohtalon naisena nähdään Carey Mulligan, ja sivuosaroolissa vilahtavat niin Justin Timberlake kuin Girls-tv-sarjan Adam Driverkin. Coen-veljien erityisansio on se, että heidän pienetkin henkilöhahmonsa ovat pohjattoman mielenkiintoisia.

Inside Llewyn Davis
★★★★

3. Kotimainen kingi

Kun elokuvan nimi on Korso, luo se ainakin pääkaupunkiseutulaisille tietyn mielikuvamaiseman, joka myös Akseli Tuomivaaran ensimmäisessä pitkässä elokuvassa toteutuu. Korso on ankea muttei toivoton.

Mikko Neuvonen näyttelee Markusta, koulun jättänyttä vetelehtijää, jonka haaveena on katukoripallotähteys New Yorkissa. Uho ja unelmat johdattavat rikoksen tielle, ja mahdollisen mahdollisuus kahlitsee. Onnistunut, joskin ennalta-arvattava kasvutarina käsittelee huonoa itsetuntoa ja läheisten merkitystä.

Alkukuvana esitetään Selma Vilhusen ohjaama kotimainen Pitääkö mun kaikki hoitaa?, joka kilpailee sunnuntaina parhaan näytellyn lyhytelokuvan Oscarista.

Korso
★★★

Eikö riitä?

Ensi-iltansa saavat myös Oscar-suosikki, mustavalkoinen Nebraska (Bruce Dern) sekä natsiaikaan sijoittuva draama The Monuments Men (George Clooney, Matt Damon ja Cate Blanchett).

Konservatiivinen seksikomedia – kuulostaa, eh, ei kovin hauskalta.

Ystävykset (Leslie Mann, John Cena ja Ike Barinholtz) tekevät kaikkensa, että heidän tytärtensä (Kathryn Newton, Geraldine Viswanathan ja Gideon Adlon) neitsyys säilyy koskemattomana vanhojentanssibileissä.

Pitch Perfect -komediatrilogian käsikirjoittajan Kay Cannonin esikoisohjaus on konservatiivinen seksikomedia, jonka arvomaailma on perua 1950-luvulta.

Onhan näitä nähty: elokuvia, joissa isät haluavat tytärtensä olevan ikuisia pikkutyttöjä. Asetelmaa on sentään hieman päivitetty. Yksi tytöistä on lesbo eikä isä halua hänen harrastavan ryhmäpaineen painostamana heteroseksiä.

Pojat eivät jahtaa tyttöjä, vaan tytöt ovat aktiivisia toimijoita ja päättävät itse, kenen kanssa haluavat sänkyyn.

Käsikirjoittajat ovat myös kirjoittaneet henkilöhahmoille repliikkejä, joissa ilmaistaan kriittisen katsojan ajatuksia. Yksi vanhemmista esimerkiksi huomauttaa, että elämme vuotta 2018, joten heidän asenteensa eivät ole ihan tätä päivää.

Mainosten perusteella luulisi, että elokuva on tehty teini-ikäisille. Vanhempien kyttääminen ja stalkkaaminen tuskin sen ikäisiä naurattaa. Leffa sopii paremmin vanhemmille, jotka voivat nauraa omille peloilleen ja ennakkoluuloilleen, joita elokuvan vanhempien ylilyövä käytös heijastelee.

Blockers **

 

Maria Theresia von Paradisin näköä yritettiin palauttaa muun muassa saksalaisen Franz Mesmerin poppaskonsteilla.

Itävaltalaisen hallintoneuvoksen tytär Maria Theresia von Paradis (1759–1824) menetti näkönsä leikki-ikäisenä. Hänen aristokraattiset vanhempansa turvautuivat milloin minkäkin puoskarin apuun, jotta heidän tyttärensä saisi näkökykynsä takaisin.

Yksi von Paradisia hoitaneista ”asiantuntijoista” oli saksalainen Franz Mesmer. Tohtori oli kehittänyt oman poppaskonstinsa mesmerismin. Hoidon ideana oli ohjailla fluidiumia – Mesmerin ”löytämää” eteeristä ainetta – ihmisen elimistössä. Hoito saavutti niin suuren suosion, että suomen kielessäkin on sana ”mesmeroida”.

Itävaltalainen Barbara Albert on ohjannut näistä tosielämän tapahtumista mielikuvitusta kutittelevan draaman. Valitettavasti elokuva keskittyy vain von Paradisin ja Mesmerin potilassuhteeseen eikä kerro Maria Theresian myöhemmistä vaiheista. Hän loi uran pianistina ja säveltäjänä sekä inspiroi Mozartia säveltämään yhden pianokonsertoistaan.

Elokuva on puvustettu ja lavastettu huolellisesti jokaista yksityiskohtaa myöten. Rokokooajan puvut ja huonekalut saavat huokailemaan ihastuksesta. Nimiroolissa nähtävä Maria Dragus näyttelee niin vakuuttavasti, että luulin hänen olevan oikeastikin sokea. Devid Striesow sen sijaan ei vakuuttanut Mesmerinä. Velho onnistui lumoamaan potilaansa varmasti ennen kaikkea karismallaan. Striesowilta sen sijaan moinen henkinen säteily puuttuu.

Madamoiselle Paradis ***