Elina Hirvosen edelliset romaanit Että hän muistaisi saman (2005) ja Kauimpana kuolemasta (2010) ovat olleet arvostelumenestyksiä ja saaneet palkintoja. Kuva: Vesa Oja/HS.
Elina Hirvosen edelliset romaanit Että hän muistaisi saman (2005) ja Kauimpana kuolemasta (2010) ovat olleet arvostelumenestyksiä ja saaneet palkintoja. Kuva: Vesa Oja/HS.

Kirjailija Elina Hirvosen uutuus ilmestyy uudelta kustantajalta.

Kirjailija ja dokumenttiohjaaja Elina Hirvonen, 39, julkaisee keväällä melkein viiden vuoden tauon jälkeen romaanin.

Kun aika loppuu -niminen romaani kertoo perheestä, menneisyyden taakasta, ulkopuolisuudesta ja ihmisen vastuusta.

– Päätän aina kirjoittaa jotakin hauskaa, mutta kaikki päättyy rikkinäiseen perheeseen ja globaaliin maailmantuskaan. Seuraava kirjani on varmaan aforismeja ydintuhosta, Elina kertoo nauraen uuden kustantajansa WSOY:n tiloissa Helsingissä.

Elina sai aiheen tarinaansa viime vuosien surullisista koulusurmista.

– Aina kun uutisoidaan koulusurmaajista, mietin ensimmäisenä vanhempia. Vanhemman huoli on jaettavissa, kun lapsi on uhri. Mutta kun lapsi tekee pahaa, taakkaa ei voi jakaa, Elina pohtii.

Romaanissaan Elina ei halua tarjota yhtä ainoaa selitystä perhetragediaan, koska niitä on aina monia.

– Kirjani perheen suurin suru on se, että he ovat karanneet kauas toisistaan. Mutta perheen äiti myös miettii onko hänessä jokin pimeys, jonka on siirtänyt lapseensa, Elina paljastaa.

Lue lisää:

Tässä ovat vuoden parhaat kirjat

Tällainen on uusi Putous-tähti Antti Holma

Kirjailija Miki Liukkonen pärjää parilla eurolla päivässä

Kirjailija Katja Kallio välttää matkailua: ”En kestä ylimääräistä jännitystä”

Uutuusdraamaa Mitä meistä puhutaan ei voi suositella herkille katsojille. 

Norjalainen 16-vuotias Nisha (loistava Maria Mozdah) elää tavallista teinitytön elämää. Hänen maahanmuuttajavanhempansa sen sijaan haluavat elää uudessa kotimaassaan aivan samalla tavalla kuin Pakistanissa. Kun Nishan isä Mirza (Adil Hussain) saa tietää, että hänen tyttärensä seurustelee kantanorjalaisen pojan kanssa, seuraukset ovat kohtalokkaat. Mirza kidnappaa Nishan ja vie tytön väkisin Pakistaniin sukulaistensa hoteisiin opettelemaan kunnon naisen elämää.

Norjalaisen Iram Haqin draaman Mitä meistä puhutaan uskomattoman julma tarina perustuu ohjaajan omiin kokemuksiin. Hän oli 14-vuotias, kun hänen isänsä kidnappasi hänet ja vei hänet Pakistaniin, jossa hän joutui elämään vasten tahtoaan puolitoista vuotta.

Kauhistuttaa arvaillakin, mikä on suoraa lainaa Haqin omasta elämästä.

Nishan kokemukset tiivistyvät yhteen sanaan: naisviha. Tytöllä ei ole elokuvassa ihmisarvoa eikä ihmisoikeuksia. Isä puolustaa barbaarista käytöstään sillä, että hän suojelee perheen ja suvun mainetta. Vain sillä on väliä, ”mitä meistä puhutaan”. Kunniaväkivaltakin on siis aivan oikeutettua.

Ohjaaja kuvaa Nishan kohtaloa vähäeleisesti sortumatta mässäilyyn. Tapahtumat ovat niin järkyttäviä, ettei elokuvaa voi suositella herkälle katsojalle. Kauhistuttaa arvaillakin, mikä on suoraa lainaa Haqin omasta elämästä. Samalla katsoja tuntee kiitollisuutta siitä, että ohjaaja on uskaltanut kertoa kokemuksistaan välittämättä siitä, miten hänen sukunsa elokuvaan reagoi. Haq on kertonut tehneensä sovinnon isänsä kanssa ennen tämän kuolemaa. 

Mitä meistä puhutaan ****1/2

 

Ortodoksijuutalaisyhteisö ei suvaitse naisparia draamassa Tottelemattomuus.

Ronit (Rachel Weisz) rakastui teini-ikäisenä bestikseensä Estiin (Rachel McAdams). Lontoon ahdasmielinen ortodoksijuutalaisyhteisö ei hyväksynyt tyttöjen rakkautta. Ronit häädettiin lapsuudenkodistaan.

Parikymmentä vuotta myöhemmin Ronit asuu New Yorkissa ja on luonut menestyvän uran valokuvaajana. Hän päättää palata kotiin rabbi-isänsä hautajaisiin. Siellä Ronitia odottaa Esti, joka ei ole unohtanut häntä, vaikka onkin mennyt naimisiin heidän yhteisen lapsuudenystävänsä Dovidin (Alessandro Nivola) kanssa. Kolmiodraama on vääjäämätön.

Chileläinen ohjaaja Sebastián Lelio löi itsensä läpi transnaisesta kertovalla draamallaan Fantastinen nainen, joka voitti tänä vuonna parhaan vieraskielisen elokuvan Oscar-palkinnon. Hänen uutuusdraamansa Tottelemattomuus perustuu Naomi Aldermanin toistaiseksi suomentamattomaan romaaniin.

Siinä missä Fantastisen naisen päähenkilö Marina törmäsi yhä uudelleen ihmisten ennakkoluuloihin sukupuoli-identiteettinsä takia, Ronitia ja Estiä vainotaan heidän seksuaali-identiteettinsä takia.

Ortodoksijuutalaisuuden vanhakantaisuus voi aluksi tuntua kovin etäiseltä. Evankelis-luterilaisen kirkon kanta lesbo- ja homopareihin ei ole sen suvaitsevaisempi. 

Tottelemattomuus  ****