Kirjailija Antonio Hill ei myönnä olevansa Espanjan Stieg Larsson.

Espanjalainen kirjallisuus on vahvassa nosteessa ulkomailla. Erityisesti dekkarit ja trillerit kiinnostavat, ja sellainen on myös Antonio Hillin, 45, esikoiskirja. Kuolleiden lelujen kesän käännösoikeudet on myyty 17 maahan. Espanjassa sitä meni 70 000 kappaletta ensimmäisen viikon aikana.

Antonion menestys on jo sitä luokkaa, että häntä on ehditty kuvailla Espanjan Stieg Larssoniksi.

– Stieg nosti rikoskirjallisuuden taas kuumaksi, trendikkääksi jutuksi. Ilman sitä huomiota tuskin minäkään olisin saanut kirjaani julkaistua. Mutta muuten meitä on turha vertailla, minähän olen elossa, Antonio virnistää.

Hän kertoo itsensä ja maanmiestensä ennen Stiegiä kuvitelleen, että Pohjoismaissa elämä on täydellistä.

– Espanjalaisille oli järkytys, että ikäviä asioita tapahtuu myös yhteiskunnissa, jotka vaikuttavat onnellisilta ja edistyksellisiltä. Oli helpottavaa tajuta, että nuo ihailemamme ihmiset ovat sittenkin ihan samanlaisia kuin me muutkin.

Oman naaman näkeminen isoissa mainoksissa tuntui Antoniosta aluksi häkellyttävältä, mutta ylipäätään hän saa kulkea kaduilla aika rauhassa.

– Espanjassa kirjailijat eivät ole kovin  isoja staroja, ihmiset ovat kiinnostuneet enemmän kohujulkkiksista. Sitä paitsi täällä ei kannata juuri nyt paukutella henkseleitä oman menestyksen takia, niin huonosti maalla menee taloudellisesti.

Paha ei aina ole se pahin

Kuolleiden lelujen kesä sijoittuu Barcelonaan ja kertoo argentiinalaisesta, nelikymppisestä etsivästä Héctor Salgadosta. Vaimo Ruth on jättänyt Héctorin toisen naisen takia, ja töissä uhkaa syyte pahoinpitelystä. Samaan aikaan hän tutkii tapausta, jossa vauraan perheen 19- vuotias poika on pudonnut ikkunasta.

Antonio löysi kirjalleen kustantajan samasta talosta, jossa hän työskentelee freelancerina. Englanninkielistä kaunokirjallisuutta kääntäessään hän mietti osaavansa romaanihomman itsekin.

– Uskoin, että voisin saada Barcelonaan sijoittuvan poliisitarinan toimimaan, mutta lykkäsin ajatusta muiden asioiden tieltä. Sitten tajusin, että minun pitää joko lopettaa itselleni valehtelu tai tarttua toimeen. Päätin yrittää ja katsoa, pystynkö tähän.

Antonio on valmistunut psykologian lisensiaatiksi. Ihmismieli ja erityisesti sen pimeä puoli ovat kiinnostaneet häntä aina.

– Jokaisessa ihmisessä on pimeä puoli. Meillä kaikilla on salaisuuksia, joita emme kerro edes puolisolle. Mutta pimeän puolen ei tarvitse olla paha asia, useimmiten se vain on muilta piilossa.

Kirjailija käsittelee myös tapahtumia, jotka on eletty jo kauan sitten mutta joiden vaikutukset heijastuvat nykypäiväänkin. Hänen mielestään menneisyys tuo ihmisistä esiin yllättäviä puolia.

– Pahat tyypit eivät aina ole niitä oikeita pahiksia. On ihmisiä, joita pitäisi rangaista, mutta he pääsevätkin pälkähästä. Vaarallisinta on, jos kukaan ei halua ottaa selvää totuudesta.

Aina valmis baariin

Aiemmin Antonio työskenteli englanninopettajana köyhän alueen ammattikoulussa. Heti alkuun rehtori ilmoitti, ettei juuri kukaan uusista opettajista pysy koulussa yli vuotta. Antonio viihtyi kahdeksan.

– Opettajat haaveilevat voivansa muuttaa nuorten elämän, mutta ne toiveet eivät koskaan täyty. Se, joka väittää, että opettaminen on mahtavaa, valehtelee. Minulla on aivan erilainen käsitys mahtavasta ajasta kuin olla suljettuna samaan huoneeseen 30 teinin kanssa.

–  Minä yritin tulla toimeen oppilaideni kanssa ja se toimi. Ymmärsin, että teininä heitä kiinnostavat tytöt ja pojat, ei se, mitä koulussa opetetaan. Se ei ole opettajaan kohdistuva henkilökohtainen loukkaus, vaan niin sen pitääkin mennä.

Tätä nykyä Antonio herää kirjailijan ja kääntäjän töihin jo aamuviideltä, sillä hän pitää tunneista, jolloin yö vaihtuu aamuksi. Vapaa-ajallaan hän käy salilla ja elokuvissa ja näkee ystäviä.

– Minut on yleensä helppo suostutella lasilliselle. Koska asun ja työskentelen pääasiassa yksin, minun on pakko päästä välillä juttelemaan muiden kanssa. Esikoiskirjaani viimeistellessäni olin täysin eristynyt. Olin kuin sarjakuvien hahmot, joiden parta kasvaa ja joiden ympärille kertyy hämähäkinseittejä. Tosin kävin kyllä joka päivä suihkussa, hän nauraa.

Tiukan puurtamisen ja työhön uppoutumisen on mahdollistanut se, ettei Antoniolla ole perhettä tai jälkikasvua.

– Olen sinkku ja homo, enkä ole koskaan tuntenut tarvetta tulla isäksi. Jos haluaisin, voisin adoptoida lapsen yksinhuoltajana, mutta vastuu tuntuu liian suurelta ja monimutkaiselta.

Kuolleiden lelujen kesä (Otava) ilmestyi suomeksi keväällä. Antonio kirjoittaa sille parhaillaan jatko-osaa.

The Last Jedissä nainen ei ole naiselle susi, vaan ystävä.

”Taistele sitä orjan asua vastaan!” Näin Carrie Fisher evästi tuoretta Star Wars -näyttelijää Daisy Ridleytä Interview-lehden haastattelussa vuonna 2015. Fisher viittasi elokuvan Jedin paluu kohtaukseen, jossa Hutt Jabba orjuuttaa Fisherin näyttelemän Leian ja pakottaa tämän pukeutumaan pikkupikkubikiniin.

Fisherin neuvosta on otettu vaari. Uudesta Star Wars -trilogiasta ei voi puhua samana päivänä kuin 1970- ja 1980-luvun taiteessa tehdystä alkuperäisestä trilogiasta.

Sukupuoliroolit saivat kyytiä jo J.J. Abramsin vuonna 2015 ohjaamassa uuden trilogian ensimmäisessä osassa The Force Awakens. Huomenna ensi-iltansa saavan kakkososan, The Last Jedin, ohjaajan Rian Johnsonin näkemys on jopa feministisempi. Nyt luutuneita rooleja tuuletetaan puhurilla.

Siinä missä Leia esitettiin Jedin paluussa vastoin Fisherin omaa tahtoa seksiobjektina, uudessa trilogiassa näyttelevän Ridleyn hahmo, jedisoturi Rey, on aktiivinen toimija – sankari niin kuin elokuvan muutkin naiset.

Mutta Fisherkin sai kostonsa – viime hetkellä, sillä hän kuoli viime vuonna ja rooli jäi hänen viimeisekseen. Leiasta on vanhetessaan tullut kapinaa johtava kenraali. Vanhaa naista kunnioittavat nuoret kunditkin. Häntä ei esitetä hömelönä höppänänä, joka kuuluisi jo hautaan, toisin kuin vanhat naishahmot monissa elokuvissa – siis niissä harvoissa, joissa ylipäänsä on hahmoina vanhoja naisia.

Leian uusi hiustyylikin sopii paremmin naiselle kuin hahmon ikoninen kampaus, pikkutyttöjen suosimat lettirinkelit.

Naisten sankaruuttakin enemmän lämmittää se, miten naisiin suhtaudutaan, ja ennen kaikkea, miten he suhtautuvat toisiinsa. Nainen ei ole naiselle susi, vaan ystävä. He eivät puukota toisiaan selkään, vaan tekevät yhteistyötä. Leian ja hänen vara-amiraalinsa Holdon (Laura Dern) ystävyyssuhdetta kuvataan koskettavasti.

Elokuvan juoni jatkaa siitä, mihin The Force Awakens jäi. Arkkityyppinen hyvän ja pahan taistelu jatkuu. Ensimmäinen ritarikunta ja Uusi tasavalta ovat edelleen sodassa keskenään.

Kapinaliiton entiset jäsenet ovat muodostaneet Vastarinta-nimisen järjestön, jota johtaa Leia. Vastapuolella taistelee hänen ja Han Solon poika Ben, joka pahan voimille antauduttuaan omaksui nimen Kylo Ren (Adam Driver). Vastarinta on murtumassa, joten Rey yrittää suostutella erakoitunutta Luke Skywalkeria (Mark Hamill) apuun.

Star Wars: The Last Jedi

ENSI-ILTA 13.12. ****

Me Naisten testiryhmä arvosteli uusimman SingStar-pelin. 

Vaikka ei erityisemmin välittäisi konsolipeleistä, laulupelit ovat varma viihdyttäjä. Karaokea pelimuodossa kotona!

PlayStation lanseerasi vastikään laulupelien klassikon uusimman version, SingStar Celebrationin. Konsepti on tuttu edellisistä versioista, mutta  peli on nyt osa PlayStationin PlayLink-pelisarjaa, jonka ideana on yhteinen hauskanpito perheen tai ystävien kesken matalalla kynnyksellä. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että erillisiä mikrofoneja ei enää tarvita, vaan mikrofonina voi käyttää omaa älypuhelintaan.

Mikrofonisovellus ladataan älypuhelimeen, ja laitteet yhdistetään keskenään. Helppoa, sitten vain laulamaan! Pelissä voi olla mukana yhtä aikaa kaksi puhelinmikrofonia, joten jos haluaa laulaa isommalla porukalla, puhelimia pitää kierrättää ryhmän kesken. Sitä varten pelissä on olemassa enintään kahdeksan pelaajan biletila. Muut vaihtoehdot ovat perinteiset yksinlaulu ja kahden pelaajan battle.

Puhelimeen laulaminen tuntuu aluksi urpolta, mutta sinänsä eroa entiseen ei ole. Pisteitä ropisee. Hieman kyllä mietityttää, voiko puhelimen mikrofonin laatu tai jokin muu elementti vaikuttaa siihen, kuka saa eniten pisteitä. Onko tämä tekniikkalaji muutenkin kuin laulun osalta?

Puhelimeen laulaminen tuntuu aluksi urpolta.

Pelissä tulee mukana vaatimattomat 30 kappaletta, jotka edustavat enimmäkseen uudempaa pop-tuotantoa. Jos ei ole kuunnellut viime vuosien radiohittejä tai on muuten vain nostalgiannälkäinen, joutuu nopeasti ostamaan SingStore-kaupasta lisää kappaleita lauleltavaksi. Sillä kun kerran aloittaa, ei tee ihan heti mieli lopettaa lauleskelua.

Tekniset ominaisuudet: 4/5

Biisivalikoima: 2/5

Hauskuus: 5/5

SingStar Celebration PS4:lle, 19,90 €.