Che (Benicio del Toro) on toiminnan mies.
Che (Benicio del Toro) on toiminnan mies.

Elämäkertaelokuvan ensimmäinen osa pyrkii objektiivisuuteen ja keskittyy toiminnan kuvaukseen.

Vallankumouksellinen ja t-paitaidoli Ernesto ”Che” Guevara (1928–67) on jälleen päätynyt valkokankaalle.

Steven Soderberghin mammuttimainen elämäkertatyö on jaettu kahteen osaan, joista ensimmäinen kartoittaa Kuuban vallankumousta viidakoista kaupunkeihin. Mukana on myös välähdyksiä Chen osallistumisesta YK:n yleiskokoukseen 1964.

Päätähti Benicio del  Toron alullepanema espanjankielinen elokuva ei kritisoi Guevaraa, mutta ei tämä mitään revoluutioromantiikkaakaan ole. Se pyrkii objektiivisuuteen ja tapahtumien esittämiseen. Inhimillinen draama ja politiikka jäävät sivuun keskityttäessä suoran toiminnan kuvaukseen.

Lähestymistapa on erikoinen ja johtaa tiettyyn kuivakkuuteen, mutta siinä on myös jotain vapauttavaa. Kiertoteitse elokuvan monomaanisuus toimii muotokuvana ihmisestä, joka on täysin omistautunut päämäärälleen.

ELOKUVA-ARVIO

Che – Sankari (Che Part 1)
Ohjaus: Steven Soderbergh
Tähdet: ***½

Vuosi 2017 toi mukanaan paljon hyvää – tai noh, ainakin se toi Suomen kieleen paljon uusia sanoja. Testaa, kuinka monta myös Kielitoimiston sanakirjaan tänä vuonna poimituista sanoista sinä tunnista!

 

The Last Jedissä nainen ei ole naiselle susi, vaan ystävä.

”Taistele sitä orjan asua vastaan!” Näin Carrie Fisher evästi tuoretta Star Wars -näyttelijää Daisy Ridleytä Interview-lehden haastattelussa vuonna 2015. Fisher viittasi elokuvan Jedin paluu kohtaukseen, jossa Hutt Jabba orjuuttaa Fisherin näyttelemän Leian ja pakottaa tämän pukeutumaan pikkupikkubikiniin.

Fisherin neuvosta on otettu vaari. Uudesta Star Wars -trilogiasta ei voi puhua samana päivänä kuin 1970- ja 1980-luvun taiteessa tehdystä alkuperäisestä trilogiasta.

Sukupuoliroolit saivat kyytiä jo J.J. Abramsin vuonna 2015 ohjaamassa uuden trilogian ensimmäisessä osassa The Force Awakens. Huomenna ensi-iltansa saavan kakkososan, The Last Jedin, ohjaajan Rian Johnsonin näkemys on jopa feministisempi. Nyt luutuneita rooleja tuuletetaan puhurilla.

Siinä missä Leia esitettiin Jedin paluussa vastoin Fisherin omaa tahtoa seksiobjektina, uudessa trilogiassa näyttelevän Ridleyn hahmo, jedisoturi Rey, on aktiivinen toimija – sankari niin kuin elokuvan muutkin naiset.

Mutta Fisherkin sai kostonsa – viime hetkellä, sillä hän kuoli viime vuonna ja rooli jäi hänen viimeisekseen. Leiasta on vanhetessaan tullut kapinaa johtava kenraali. Vanhaa naista kunnioittavat nuoret kunditkin. Häntä ei esitetä hömelönä höppänänä, joka kuuluisi jo hautaan, toisin kuin vanhat naishahmot monissa elokuvissa – siis niissä harvoissa, joissa ylipäänsä on hahmoina vanhoja naisia.

Leian uusi hiustyylikin sopii paremmin naiselle kuin hahmon ikoninen kampaus, pikkutyttöjen suosimat lettirinkelit.

Naisten sankaruuttakin enemmän lämmittää se, miten naisiin suhtaudutaan, ja ennen kaikkea, miten he suhtautuvat toisiinsa. Nainen ei ole naiselle susi, vaan ystävä. He eivät puukota toisiaan selkään, vaan tekevät yhteistyötä. Leian ja hänen vara-amiraalinsa Holdon (Laura Dern) ystävyyssuhdetta kuvataan koskettavasti.

Elokuvan juoni jatkaa siitä, mihin The Force Awakens jäi. Arkkityyppinen hyvän ja pahan taistelu jatkuu. Ensimmäinen ritarikunta ja Uusi tasavalta ovat edelleen sodassa keskenään.

Kapinaliiton entiset jäsenet ovat muodostaneet Vastarinta-nimisen järjestön, jota johtaa Leia. Vastapuolella taistelee hänen ja Han Solon poika Ben, joka pahan voimille antauduttuaan omaksui nimen Kylo Ren (Adam Driver). Vastarinta on murtumassa, joten Rey yrittää suostutella erakoitunutta Luke Skywalkeria (Mark Hamill) apuun.

Star Wars: The Last Jedi

ENSI-ILTA 13.12. ****