Armi Toivasen tähdittämässä antijoulukuvaelmassa on kasvun uhmaa ja uhoa.

Yksi yrjöää, yksi puree, toinen juo ja pössyttää. Sitten vedetään lättyyn. Joulun lämpöinen henki on mahdollisimman kaukana Antti Heikki Pesosen ohjaamasta elokuvasta Päin seinää – ja sekös tiptap-turtumuksessa riemastuttaa!

Itä-Vantaalla eletään ahdistuksen karsinassa, jossa yksinhuoltaja Essi (Armi Toivanen) kitkuttelee hetkestä toiseen raivokkaan teinityttärensä Takun (Mimosa Willamo) aiheuttaessa huolta ja harmia. Draaman kaari on valmis tutisemaan, kun Takun opettaja Lasse (Eero Ritala) osoittautuu Essin ex-heilaksi, yhä ihastuneeksi.

Kun pohditaan, kuka oikeastaan on kenenkin isä, osuu astialle myös vanhempi juoppomies Sakke (Kai Lehtinen), jonka ryhdittömillä harteilla lepää elokuvan nasevin huumorianti. Sakella on taskumatissaan eittämättömän pettäviä elämäntotuuksia, mutta aitoudenkin siemeniä ropsahtelee. Sakke ryhtyy luontevasti Takun koulunkäyntiavustajaksi – ja johan alkaa tapahtua.

32-vuotias Pesonen on nuori tekijä, mutta ensimmäinen kokopitkä pysyy hyvin hallinnassa. Lyhytelokuva Korsoteoria vuodelta 2012 on selvä henkinen edeltäjä, ja yhteiseksi nimittäjäksi muodostuu synkän kipeä huumori. Päin seinää -elokuva kuitenkin vakavoituu loppua kohden, hyydyttää hymyn.

Kasarimusa osuu istuvasti elämänsä kipukohtiin jämähtäneiden hahmojen mielenmaisemaan. Essi on luja ja vahva, mutta kova pinta estää uskomasta hyvyyteen. Armi Toivasessa on särmää, liikaakin. Eero Ritalassa hieman liian vähän. Kaikkien näyttelijöiden luontevuus on kiitettävää.

Leffan keskiössä ovat sukupolvien tekemät virheet, maton alle lakaisut, hyvitykset ja unohdukset. Nuoren kasvukivut ja äidin rakkaus saavat ajatuksia herättävät mittasuhteet. Elämä on kovaa, mutta omaa.

Katso traileri tästä:

Päin seinää

Ensi-ilta 26.12.

***

Lue myös:

Tätä et tiennyt näyttelijä Armi Toivasesta

Näyttelijä Armi Toivanen: ”Isän kuolema kovetti minut pitkäksi aikaa”

Uutuusdraamaa Mitä meistä puhutaan ei voi suositella herkille katsojille. 

Norjalainen 16-vuotias Nisha (loistava Maria Mozdah) elää tavallista teinitytön elämää. Hänen maahanmuuttajavanhempansa sen sijaan haluavat elää uudessa kotimaassaan aivan samalla tavalla kuin Pakistanissa. Kun Nishan isä Mirza (Adil Hussain) saa tietää, että hänen tyttärensä seurustelee kantanorjalaisen pojan kanssa, seuraukset ovat kohtalokkaat. Mirza kidnappaa Nishan ja vie tytön väkisin Pakistaniin sukulaistensa hoteisiin opettelemaan kunnon naisen elämää.

Norjalaisen Iram Haqin draaman Mitä meistä puhutaan uskomattoman julma tarina perustuu ohjaajan omiin kokemuksiin. Hän oli 14-vuotias, kun hänen isänsä kidnappasi hänet ja vei hänet Pakistaniin, jossa hän joutui elämään vasten tahtoaan puolitoista vuotta.

Kauhistuttaa arvaillakin, mikä on suoraa lainaa Haqin omasta elämästä.

Nishan kokemukset tiivistyvät yhteen sanaan: naisviha. Tytöllä ei ole elokuvassa ihmisarvoa eikä ihmisoikeuksia. Isä puolustaa barbaarista käytöstään sillä, että hän suojelee perheen ja suvun mainetta. Vain sillä on väliä, ”mitä meistä puhutaan”. Kunniaväkivaltakin on siis aivan oikeutettua.

Ohjaaja kuvaa Nishan kohtaloa vähäeleisesti sortumatta mässäilyyn. Tapahtumat ovat niin järkyttäviä, ettei elokuvaa voi suositella herkälle katsojalle. Kauhistuttaa arvaillakin, mikä on suoraa lainaa Haqin omasta elämästä. Samalla katsoja tuntee kiitollisuutta siitä, että ohjaaja on uskaltanut kertoa kokemuksistaan välittämättä siitä, miten hänen sukunsa elokuvaan reagoi. Haq on kertonut tehneensä sovinnon isänsä kanssa ennen tämän kuolemaa. 

Mitä meistä puhutaan ****1/2

 

Ortodoksijuutalaisyhteisö ei suvaitse naisparia draamassa Tottelemattomuus.

Ronit (Rachel Weisz) rakastui teini-ikäisenä bestikseensä Estiin (Rachel McAdams). Lontoon ahdasmielinen ortodoksijuutalaisyhteisö ei hyväksynyt tyttöjen rakkautta. Ronit häädettiin lapsuudenkodistaan.

Parikymmentä vuotta myöhemmin Ronit asuu New Yorkissa ja on luonut menestyvän uran valokuvaajana. Hän päättää palata kotiin rabbi-isänsä hautajaisiin. Siellä Ronitia odottaa Esti, joka ei ole unohtanut häntä, vaikka onkin mennyt naimisiin heidän yhteisen lapsuudenystävänsä Dovidin (Alessandro Nivola) kanssa. Kolmiodraama on vääjäämätön.

Chileläinen ohjaaja Sebastián Lelio löi itsensä läpi transnaisesta kertovalla draamallaan Fantastinen nainen, joka voitti tänä vuonna parhaan vieraskielisen elokuvan Oscar-palkinnon. Hänen uutuusdraamansa Tottelemattomuus perustuu Naomi Aldermanin toistaiseksi suomentamattomaan romaaniin.

Siinä missä Fantastisen naisen päähenkilö Marina törmäsi yhä uudelleen ihmisten ennakkoluuloihin sukupuoli-identiteettinsä takia, Ronitia ja Estiä vainotaan heidän seksuaali-identiteettinsä takia.

Ortodoksijuutalaisuuden vanhakantaisuus voi aluksi tuntua kovin etäiseltä. Evankelis-luterilaisen kirkon kanta lesbo- ja homopareihin ei ole sen suvaitsevaisempi. 

Tottelemattomuus  ****