Apulanta-elokuva nähdään teattereissa vuonna 2016. Kuva: Sanoma-arkisto / Heli Saarela
Apulanta-elokuva nähdään teattereissa vuonna 2016. Kuva: Sanoma-arkisto / Heli Saarela

Tuukka Temosen Apulanta-elokuvassa nähdään paljon nuoria lupauksia sekä muutama entinen Salkkarit-näyttelijä.

Apulanta-elokuvan näyttelijät on julkistettu. Yhtyeen keulakuva Toni Wirtasta näyttelee Tatu Sinisalo, rumpali Sipe Santapukkia Teppo Manner ja ex-basisti Tuukka Temosta Iiro Panula. Bändin perustajan ja alkuvuosina mukana olleen Antti Lautalan roolin sai puolestaan Roope Salminen ja vaihto-oppilas Amanda "Mandy" Gaynoria Mimosa Willamo.

Elokuvan tunnetuimmat näyttelijät ovat Laura Malmivaara ja Lorenz Backman. Laura nähdään Tonin äidin ja Lorenz Sipen isän roolissa. Lisäksi leffassa näyttelevät Lotta Backlund sekä Salatut elämät -sarjasta tutut Tommi Taurula ja Olga Temonen.

Elokuvan nimi on sama kuin yksi yhtyeen hittikappale Teit meistä kauniin ja leffan ohjaa ex-basisti Tuukka Temonen. Elokuva kertoo paitsi Apiksen tarinan myös 90-luvun lama-Suomesta: siitä millaista elämä oli laman kourissa kamppailevassa Heinolan metsäteollisuuskaupungissa.

Elokuvan kuvaukset käynnistyvät syys- ja lokakuun vaihteessa Heinolassa, ja ensi-ilta on loppukesästä tai alkusyksystä 2016.

 

Suomen kiistatta nykyisten merkittävimpien säveltäjien ja rockmuusikkojen joukkoon kuuluvaa Toni Wirtasta esittää ensimmäistä elokuvarooliaan tekevä Tatu Sinisalo.

Posted by Teit meistä kauniin on 16. syyskuuta 2015

 

Simo Santapukkia esittää Jussi-palkitusta He ovat paenneet -elokuvasta tuttu Teppo Manner.

Posted by Teit meistä kauniin on 16. syyskuuta 2015

 

Apulannan toisen pitkäaikaisen basistin Tuukka Temosen roolin täyttää Iiro Panula (Skavabölen pojat, Korso).

Posted by Teit meistä kauniin on 16. syyskuuta 2015

 

Ensimmäisen pääroolinsa tekevä Roope Salminen (Roope Salminen ja Koirat, Tähdet Tähdet) esittää Apulanta yhtyeen...

Posted by Teit meistä kauniin on 16. syyskuuta 2015

 

Apulannan ensimmäistä basistia, Heinolassa hyvin suosittua amerikkalaista vaihto-oppilasta Amanda ”Mandy” Gaynoria esittää Jussi-palkittu Mimosa Willamo (Päin seinää).

Posted by Teit meistä kauniin on 16. syyskuuta 2015

Jotta näet kuvat, sinun pitää olla kirjautunut Facebookiin.

Historiallinen draama Synkin hetki suhtautuu kritiikittä sankariinsa Winston Churchilliin.

Eletään vuoden 1940 toukokuuta ja toinen maailmansota riehuu Euroopassa. Englannissa ollaan tyytymättömiä pääministeri Neville Chamberlainiin. Hänen tilalleen valitaan Winston Churchill, jolla riittää vihollisia. Churchillillä on edessään mahdottomalta vaikuttava tehtävä: pysäyttää Hitlerin voittokulku.

Englantilainen ohjaaja Joe Wright muistetaan parhaiten loisteliaista pukudraamoistaan, kuten Keira Knightleyn tähdittämä Anna Karenina vuodelta 2012. Hänen uutuusdraamansa Synkin hetki tarjoaa sekin pienintä yksityiskohtaa myöten hiottua ajankuvaa.

Puvustaja Jacqueline Durran loihti myös Wrightin läpimurtoelokuvan, vuonna 2005 ilmestyneen Ylpeys ja ennakkoluulo -filmatisoinnin, häikäisevän puvustuksen. Churchillin aloittaessa pestinsä sota ei ollut tuhonnut Englannin kansantaloutta. Niinpä myös tavallisilla naisilla oli vielä varaa tyylikkäisiin asukokonaisuuksiin. Eniten vaivaa Durran on kuitenkin nähnyt Kristin Scott Thomasin näyttelemän Winstonin vaimon Clementine Churchillin tyyliin, jonka asua täydentää aina elegantti hattu tai hiuskoriste.

Pääroolia esittävällä Gary Oldmanilla oli työtä muuntautua Churchilliksi. Oldman on laiha, kun taas pääministeri oli virkaan astuessaan suorastaan muhkeassa kunnossa. Maskeeraaja Kazuhiro Tsuji onnistui taikomaan Oldmanille uskottavan kaksoisleuan. Yhdennäköisyyttä Churchillin kanssa Tsuji ei ole kuitenkaan tavoittanut. Oldman on Oldman, vain vanhempana ja tuhdimpana.

Elokuva pönkittää kuvaa Churchillistä suurmiehenä, sankarina, joka onnistui yksin pelastamaan Britannian – ja siinä sivussa koko Euroopan – Hitleriltä. Historiantutkimus suhtautuu Churchilliin kriittisemmin. Joidenkin näkemysten mukaan pääministeri ei ollut mikään nerokas strategi. Voitto saavutettiin pikemminkin Churchillistä huolimatta kuin hänen ansiostaan. 

Synkin hetki ***

 

Hugh Jackmanin musikaali The Greatest Showman nostalgisoi viihteen muotoa, jota ei ole ikävä.

P. T. Barnum (1810–1891) rikastui freak show -esityksillä, joissa yleisö sai pällistellä sellaisia ”kummajaisia” kuin parrakas nainen, maailman lihavin mies tai siamilaiset kaksoset. Nykynäkökulmasta viihde ei ollut eettistä: liikakarvoituksesta kärsiviä naisia, sairaalloisen ylipainoisia miehiä tai yhteen kasvaneita kaksosia ei enää pidetä friikkeinä, vaan ihmisiä siinä missä muitakin.

Tämä on Michael Graceyn uutuusmusikaalin The Greatest Showman ongelma. Se kertoo Barnumin (Hugh Jackman) menestystarinan kyseenalaistamatta yhteiskunnan hyljeksimien ihmisten hyväksikäyttöä. Elokuvassa esiintyjät laulavat ja esittävät huikeita tanssikoreografioita. Todellisuudessa ”luonnonoikkuja” oli tapana esitellä häkeissä.

Elokuvan pelastaisi esiintyjien oma näkökulma. Sen sijaan tapahtumat kerrotaan Barnumin kannalta. Asenne on nostalginen: oi niitä aikoja, kun kansa vielä pääsi nauttimaan näin ihmeellisestä viihteestä! ”Friikit” saavat sentään yhden oman laulunumeron, jossa juhlitaan jokaisen oikeutta olla sellainen kuin on. Tai niin kuin Barnum toteaa kenraali Tom Thumbiksi (suom. Pekka Peukaloiseksi) nimeämälleen lyhytkasvuiselle miehelle: ”Jos sinulle joka tapauksessa nauretaan, on parempi ottaa siitä maksu”. Maksusta tosin valui suurin osa Barnumin omaan taskuun.

Moraaliset pohdinnat sikseen. Musikaalinakaan elokuva ei ole katsomisen arvoinen. Voimaballadit ovat laskelmoituja ja tanssikoreografiat jäykkiä. Barnumin vaimoa näyttelevä Michelle Williams on muovinen kuin Barbie ja Barnumin liikekumppania tulkitseva Zac Efron vahamainen kuin Ken. Elokuvasta on turha hakea mitään tunteita. Ilo, riemu ja taika loistavat poissaolollaan. Niin kuin freak show’sta aikanaan.

The Greatest Showman **