Antti Tuiskulta tulee jopa kaksi eri kirjaa. Kuva: Sanoma-arkisto / Pete Aarre-Ahtio
Antti Tuiskulta tulee jopa kaksi eri kirjaa. Kuva: Sanoma-arkisto / Pete Aarre-Ahtio

Poptähti liittyy muiden elämäkertajulkkisten joukkoon.

Poppari Antti Tuisku seuraa muun muassa Cheekin, Jari Sillanpään ja Jari ”Bull” Mentulan jälkiä ja julkaisee myös omaelämäkerran. Tai itse asiassa Tuisku pistää pikkuisen paremmaksi: hän julkaisee saman tien kaksi kirjaa. Toinen niistä ilmestyy heti tänä syksynä, toinen vuoden päästä.

WSOY tiedotti maanantaina, että se julkaisee lokakuussa 2016 Antti Tuiskun ja valokuvaaja Otto Virtasen teoksen Petokesä, joka keskittyy Tuiskun kuluneeseen kesään.

– Petokesä on tarina siitä, miten Suomen suurimmaksi poptähdeksi noussut Antti Tuisku voitti suomalaisen festivaaliyleisön lopullisesti puolelleen, tiedotteessa kerrotaan.

Kirjassa Tuisku kertoo tunnelmansa kaikilta kesän keikoilta samalla, kun Virtasen kuvat näyttävät kiertueen eri puolia: onnistumisia yleisön edessä sekä epävarmoja hetkiä lavan takana.

Esille nostetaan muun muassa popparin keikkakesää varjostanut sairastelu sekä kohu, joka nousi, kun Tuisku pyydettiin Weekend Festivalin lauantain pääesiintyjäksi.

”Olen ikuisesti kiitollinen, että tämä kirja tehdään.”

Näistä huolimatta kesä 2016 on ollut Tuiskun mielestä ilmeisen hyvä, niin lämpimästi hän siitä puhuu.

– Petokesä oli ennen kaikkea rakkauden kesä – kesä, jona jengi rakastaa toisiaan yli rajojen eikä tuomitse ketään vaan nauttii hetkestä ja maailmasta kaikkine väreineen. Saimme yhdessä kokea elämämme hienoimman kesän, upeimmat keikat ja mielettömän hurmoksen, ja nyt se on taltioitu kuvien ja ajatusten muodossa. Olen ikuisesti kiitollinen, että tämä kirja tehdään, Tuisku toteaa tiedotteessa.

Syksyllä 2017 julkaistava kirja puolestaan on kustantamon mukaan Antin syväluotaava elämäkerta, joka kertoo popparin koko tarinan.

Tilaa Me Naisten uutiskirje, saat parhaat juttumme sähköpostiisi joka arkipäivä

Ranskalaiskomediassa C’est la vie! – Häät ranskalaiseen tapaan seurataan häitä hääsuunnittelijan näkökulmasta.

Hääsuunnittelijan elämä ei ole herkkua, mikäli Olivier Nakachen ja Eric Toledanon ohjaamaan ranskalaiseen romanttiseen komediaan C’est la vie! – Häät ranskalaiseen tapaan on uskominen. Samaa aihetta käsitteli vuonna 2001 Jennifer Lopezin tähdittämä elokuva Häät mielessä. Tällä kertaa hääsuunnittelijana kärsii eläkeikää lähestyvä Max (Jean-Pierre Bacri).

Maxin tehtävänä on järjestää häät 1600-luvulla rakennettuun loisteliaaseen linnaan. Elokuva seuraa hänen viime hetken ponnistelujaan hääpäivän aamusta aina myöhään yöhön. Toisin kuin tosi-tv-sarjoissa, morsian ei ole muuttunut häitä valmistellessaan hirviöksi, vaan sulhanen. Rasittavan sulhon lisäksi Maxin on kestäminen epäpäteviä palkollisiaan, jotka ovat muun koheltamisensa ohella aiheuttaa vieraille ruokamyrkytyksen ja ampua heitä ilotulitusraketeilla.

Huumoria ammennetaan ranskalaisesta temperamentista. Tunteet käyvät kuumina, henkilöt sanailevat kilpaa toistensa kanssa ja ärräpäät lentävät. Siis samanlaista kohkaamista ja meuhkaamista, johon suurin osa ranskalaisista komedioista nykyisin luottaa. Elokuvan pelastavat kaksi lopussa nähtävää juhlakohtausta. Niissä on aitoa romantiikan lumoa ja magiaa.

C’est la vie! – Häät ranskalaiseen tapaan ***

Matt Damon ja Kristen Wiig kutistuvat lilliputeiksi uutuusdraamassa Downsizing.

Väestönkasvun hillitsemiseen ei ole keksitty keinoa. Ohjaaja-käsikirjoittaja Alexander Payne tarjoilee uutuusdraamassaan Downsizing varsin radikaalin ratkaisun: kutistetaan ihmiskunta peukaloisiksi. Mini-ihmiset kuluttavat vähemmän luonnon resursseja, joten ilmastonmuutoskin saadaan hallintaan. Riittävätkö moiset perustelut vakuuttamaan muut kuin ituhipit? Mites olisi tämä: peukaloliisojen ja peukalolassejen elämä on niin edullista, että jokaisella lilliputilla on varaa luksuselämään. No niin, johan kuulostaa paremmalta! Ei siis ihme, että perusjamppa Paul (Matt Damon) ja hänen vaimonsa Audreykin (Kristen Wiig) päättävät aloittaa uuden elämän pikkiriikkisinä.

Downsizingin alkuasetelma on kuin suoraan 1950-luvun scifikauhuelokuvista. Paynen tyylilaji on kuitenkin satiiri. Ihmisiä kiinnostaa enemmän mässäillä ja mälläillä kuin uhrautua pyyteettömästi luonnon puolesta. Pian käy ilmi, että pikkuistenkin yhteiskuntaakin pyörittävät nälkäpalkalla kituvat siirtolaissiivoojat, jotka on kutistettu vastoin tahtoaan valkoisia palvelemaan.

Satiiri toimii, mutta aivan yhtäkkiä Payne lisää hurjasti kierroksia. Alkaa psykedeelinen ja paatoksellinen trippi, jonka aikana Paul vierailee bergeniläisessä ekoyhteisössä. Haahuilua, batiikkipaitoja ja rummutusta. Kultti vai utopia? Joka tapauksessa turhan kulunutta kuvastoa eikä oivalluksista ole tietoakaan. 

Downsizing **