Leolla on vain käynyt huono tuuri. Ehkä nyt onnistaa? Kuva: Reuters
Leolla on vain käynyt huono tuuri. Ehkä nyt onnistaa? Kuva: Reuters

Oscar-palkittu ohjaaja pani Leonardo DiCaprion syömään raakoja sisäelimiä ja nukkumaan eläimen ruhossa.

Kolme kertaa (2004, 2006 ja 2013) Leonardo DiCaprio, 40, on ollut ehdolla parhaan miesnäyttelijän Oscarin saajaksi, mutta vielä ei ole pystiä kuulunut.

Ja vielä enemmän kuin kolme kertaa hän on tehnyt roolisuorituksen, joka ansaitsisi tulla huomatuksi. Vaikkapa nyt Sam Mendesin Revolutionary Roadissa Kate Winsletin aisaparina tai 1990-luvun klassikossa, Gilbert Grapessa.

Ehkä tulevan vuoden Oscar-gaalassa Leoa vihdoin lykästää! Hänen uusimmasta elokuvastaan The Revenant on nimittäin kuultu kummia.

Leonardo kertoi Yahoolle joutuneensa elokuvan kuvauksissa tekemään elämänsä vaikeimpia asioita. Eikä kyse ole mistään hankalista valinnoista, vaan ihan konkreettisista jutuista, joihin aika harva suostuisi. Näyttelijä kertoo muun muassa joutuneensa ramppaamaan hyisessä joessa, nukkumaan eläimen ruhossa ja syömään raakoja sisäelimiä (biisonin maksaa). Hän uskoo olleensa lähellä hypotermiaa monta kertaa.

Elokuvan ohjaaja Alejandro González Iñárritu tunnetaan tinkimättömästä tyylistään, eikä kuvauksissa ollut mikään leppoisa tunnelma. Hänen viimeisin elokuvansa Birdman voitti viime vuonna parhaan elokuvan pystin, joten Revenantillakin uskoisi olevan hyvät mahdollisuudet.

Se perustuu tositarinaan, Michael Punken menestysromaaniin turkismetsästäjästä. Tiivistettynä tarina on yhden miehen kostonjanoinen selviytymiskamppailu erämaassa.

Suomessa elokuva tulee teattereihin tammikuussa, Yhdysvalloissa jo tämän vuoden puolella, joten se saadaan mukaan Oscar-kilpaan. Katso traileri alla.

Mielipide

Ansaitsisiko Leonardo DiCaprio vihdoin Oscarin? Nukkui eläimen ruhossa, söi sisäelimiä

Leonardo DiCaprio on hyvä näyttelijä, tykkään katsella miehen roolisuorituksia mutta samalla uskon että tämä internetin suosima meme "milloin Leo saa Oscarin" on kyllä hieman naurettava. On niin monia näyttelijöitä jotka ansaitsevat Oscarin ennen häntä, mutta onnea miehelle ja toivottavasti sieltä se pysti joskus pamahtaa. Vaikkakaan ei se Oscarin saanti tee kenestäkään hyvää näyttelijää. Kysykää vaikka Gary Oldmanilta.
Lue kommentti

Ranskalaiskomediassa C’est la vie! – Häät ranskalaiseen tapaan seurataan häitä hääsuunnittelijan näkökulmasta.

Hääsuunnittelijan elämä ei ole herkkua, mikäli Olivier Nakachen ja Eric Toledanon ohjaamaan ranskalaiseen romanttiseen komediaan C’est la vie! – Häät ranskalaiseen tapaan on uskominen. Samaa aihetta käsitteli vuonna 2001 Jennifer Lopezin tähdittämä elokuva Häät mielessä. Tällä kertaa hääsuunnittelijana kärsii eläkeikää lähestyvä Max (Jean-Pierre Bacri).

Maxin tehtävänä on järjestää häät 1600-luvulla rakennettuun loisteliaaseen linnaan. Elokuva seuraa hänen viime hetken ponnistelujaan hääpäivän aamusta aina myöhään yöhön. Toisin kuin tosi-tv-sarjoissa, morsian ei ole muuttunut häitä valmistellessaan hirviöksi, vaan sulhanen. Rasittavan sulhon lisäksi Maxin on kestäminen epäpäteviä palkollisiaan, jotka ovat muun koheltamisensa ohella aiheuttaa vieraille ruokamyrkytyksen ja ampua heitä ilotulitusraketeilla.

Huumoria ammennetaan ranskalaisesta temperamentista. Tunteet käyvät kuumina, henkilöt sanailevat kilpaa toistensa kanssa ja ärräpäät lentävät. Siis samanlaista kohkaamista ja meuhkaamista, johon suurin osa ranskalaisista komedioista nykyisin luottaa. Elokuvan pelastavat kaksi lopussa nähtävää juhlakohtausta. Niissä on aitoa romantiikan lumoa ja magiaa.

C’est la vie! – Häät ranskalaiseen tapaan ***

Matt Damon ja Kristen Wiig kutistuvat lilliputeiksi uutuusdraamassa Downsizing.

Väestönkasvun hillitsemiseen ei ole keksitty keinoa. Ohjaaja-käsikirjoittaja Alexander Payne tarjoilee uutuusdraamassaan Downsizing varsin radikaalin ratkaisun: kutistetaan ihmiskunta peukaloisiksi. Mini-ihmiset kuluttavat vähemmän luonnon resursseja, joten ilmastonmuutoskin saadaan hallintaan. Riittävätkö moiset perustelut vakuuttamaan muut kuin ituhipit? Mites olisi tämä: peukaloliisojen ja peukalolassejen elämä on niin edullista, että jokaisella lilliputilla on varaa luksuselämään. No niin, johan kuulostaa paremmalta! Ei siis ihme, että perusjamppa Paul (Matt Damon) ja hänen vaimonsa Audreykin (Kristen Wiig) päättävät aloittaa uuden elämän pikkiriikkisinä.

Downsizingin alkuasetelma on kuin suoraan 1950-luvun scifikauhuelokuvista. Paynen tyylilaji on kuitenkin satiiri. Ihmisiä kiinnostaa enemmän mässäillä ja mälläillä kuin uhrautua pyyteettömästi luonnon puolesta. Pian käy ilmi, että pikkuistenkin yhteiskuntaakin pyörittävät nälkäpalkalla kituvat siirtolaissiivoojat, jotka on kutistettu vastoin tahtoaan valkoisia palvelemaan.

Satiiri toimii, mutta aivan yhtäkkiä Payne lisää hurjasti kierroksia. Alkaa psykedeelinen ja paatoksellinen trippi, jonka aikana Paul vierailee bergeniläisessä ekoyhteisössä. Haahuilua, batiikkipaitoja ja rummutusta. Kultti vai utopia? Joka tapauksessa turhan kulunutta kuvastoa eikä oivalluksista ole tietoakaan. 

Downsizing **