Anna ystävämme. Kuva: Carl Johan De Geer
Anna ystävämme. Kuva: Carl Johan De Geer

Ruotsiksi laulanut Anna Järvinen on ollut Suomessa pienen piirin suosikki. Uudella levyllä olisi aineksia enempäänkin.

Ruotsinsuomalainen Anna Järvinen on kahden kansan kasvatti. Hän on syntynyt Suomessa, mutta muuttanut jo lapsena vanhempiensa mukana Ruotsiin. Aikaisemmat kolme albumiaan hän on tehnyt ruotsiksi.

Siksi monia Järvisen suomalaisia faneja varmasti pikkuisen hivelee, että persoonallinen lauluntekijä ja tulkitsija on nyt kunnioittanut juuriaan ja sanoittanut viimevuotisen Buren-albuminsa suomeksi. Annan En Anna -levyllä Järvisen kanssa musisoivat hänen kanssaan aikaisemminkin työskennelleet ruotsalaisen indie-sensaatio Dungenin jäsenet.

Levy on tutulla tavalla folk-pohjalta ponnistavaa laulelmapoppia.

Levy on tutulla tavalla folk-pohjalta ponnistavaa laulelmapoppia, mutta mikäli mahdollista vieläkin herkempi ja hauraamman oloinen kuin Järvisen edelliset levyt. Se on kuin tehty niihin synkkiin syysiltoihin, jolloin tuntuu, ettei ole muuta mahdollisuutta kuin rojahtaa nojatuoliin punaviinilasin kanssa ja olla omien ajatustensa kanssa yksin.

Sellaisina hetkinä elämä on rakennettu pienistä havainnoista, samanlaisista kuin tämä kaunis levy.

Anna Järvinen: Annan En Anna

(Diesel Music)

Ranskalaiskomediassa C’est la vie! – Häät ranskalaiseen tapaan seurataan häitä hääsuunnittelijan näkökulmasta.

Hääsuunnittelijan elämä ei ole herkkua, mikäli Olivier Nakachen ja Eric Toledanon ohjaamaan ranskalaiseen romanttiseen komediaan C’est la vie! – Häät ranskalaiseen tapaan on uskominen. Samaa aihetta käsitteli vuonna 2001 Jennifer Lopezin tähdittämä elokuva Häät mielessä. Tällä kertaa hääsuunnittelijana kärsii eläkeikää lähestyvä Max (Jean-Pierre Bacri).

Maxin tehtävänä on järjestää häät 1600-luvulla rakennettuun loisteliaaseen linnaan. Elokuva seuraa hänen viime hetken ponnistelujaan hääpäivän aamusta aina myöhään yöhön. Toisin kuin tosi-tv-sarjoissa, morsian ei ole muuttunut häitä valmistellessaan hirviöksi, vaan sulhanen. Rasittavan sulhon lisäksi Maxin on kestäminen epäpäteviä palkollisiaan, jotka ovat muun koheltamisensa ohella aiheuttaa vieraille ruokamyrkytyksen ja ampua heitä ilotulitusraketeilla.

Huumoria ammennetaan ranskalaisesta temperamentista. Tunteet käyvät kuumina, henkilöt sanailevat kilpaa toistensa kanssa ja ärräpäät lentävät. Siis samanlaista kohkaamista ja meuhkaamista, johon suurin osa ranskalaisista komedioista nykyisin luottaa. Elokuvan pelastavat kaksi lopussa nähtävää juhlakohtausta. Niissä on aitoa romantiikan lumoa ja magiaa.

C’est la vie! – Häät ranskalaiseen tapaan ***

Matt Damon ja Kristen Wiig kutistuvat lilliputeiksi uutuusdraamassa Downsizing.

Väestönkasvun hillitsemiseen ei ole keksitty keinoa. Ohjaaja-käsikirjoittaja Alexander Payne tarjoilee uutuusdraamassaan Downsizing varsin radikaalin ratkaisun: kutistetaan ihmiskunta peukaloisiksi. Mini-ihmiset kuluttavat vähemmän luonnon resursseja, joten ilmastonmuutoskin saadaan hallintaan. Riittävätkö moiset perustelut vakuuttamaan muut kuin ituhipit? Mites olisi tämä: peukaloliisojen ja peukalolassejen elämä on niin edullista, että jokaisella lilliputilla on varaa luksuselämään. No niin, johan kuulostaa paremmalta! Ei siis ihme, että perusjamppa Paul (Matt Damon) ja hänen vaimonsa Audreykin (Kristen Wiig) päättävät aloittaa uuden elämän pikkiriikkisinä.

Downsizingin alkuasetelma on kuin suoraan 1950-luvun scifikauhuelokuvista. Paynen tyylilaji on kuitenkin satiiri. Ihmisiä kiinnostaa enemmän mässäillä ja mälläillä kuin uhrautua pyyteettömästi luonnon puolesta. Pian käy ilmi, että pikkuistenkin yhteiskuntaakin pyörittävät nälkäpalkalla kituvat siirtolaissiivoojat, jotka on kutistettu vastoin tahtoaan valkoisia palvelemaan.

Satiiri toimii, mutta aivan yhtäkkiä Payne lisää hurjasti kierroksia. Alkaa psykedeelinen ja paatoksellinen trippi, jonka aikana Paul vierailee bergeniläisessä ekoyhteisössä. Haahuilua, batiikkipaitoja ja rummutusta. Kultti vai utopia? Joka tapauksessa turhan kulunutta kuvastoa eikä oivalluksista ole tietoakaan. 

Downsizing **