Angelina Jolie poseerasi Pahatar-elokuvan markkinointikiertueella Kiinan Shanghaissa. Kuva Reuters
Angelina Jolie poseerasi Pahatar-elokuvan markkinointikiertueella Kiinan Shanghaissa. Kuva Reuters

Angelina Jolie vihjasi päättävänsä uransa näyttelijänä. Kuule Angie, mitä jos harkitsisit vielä?

Näyttelijä Angelina Jolie, 38, loistaa parhaillaan valkokankailla Disneyn Maleficient – Pahatar -elokuvan nimiroolissa. Supertähteydestään huolimatta häntä ei ole viime vuosina nähty kovinkaan monessa elokuvassa.

Elokuvaa markkinoidessaan Angelina vihjasi BBC:n radiohaastattelussa, että työn alla on rooli Kleopatrasta kertovassa elämäkertaelokuvassa. Samassa yhteydessä Angelina vihjasi, että egyptiläiskuningattaren rooli saattaa jäädä hänen viimeisekseen.

– Hän on monimutkainen hahmo, ja on roolissa hankalaa onnistua. Mutta uskon, että onnistumme. Olemme jo lähellä. Rooli on ehkä yksi niistä, jolle annat kaikkesi ja johon lopetat – hienolla tavalla. Mikä voisi mennä sen edelle?

Alkuperäisessä, vuoden 1963 Kleopatra-elokuvassa pääosaa näytteli Oscar-palkittu Elizabeth Taylor.

Angelina haluaisi keskittyä hyväntekeväisyystyöhönsä YK:n pakolaisjärjestössä UNHCR:ssa sekä vaihtaa näyttelemisen ohjaamiseen ja käsikirjoittamiseen. Toinen hänen ohjaamansa elokuva Unbroken on tulossa ensi-iltaan loppuvuodesta.

Puolet superparista

Pahattareksi valkokankaille muutaman vuoden tauon jälkeen palannut Angelina on saanut roolistaan suitsutusta, joten on sääli, että hän aikoo vetäytyä kameran taakse näin pian. Ei voi olla!

Angelinan kauneus ja ylväs olemus ovat kuin luotuja valkokankaalle – hän on onnistunut niin toimintarooleissa kuin draamoissakin. Vuonna 2000 hänet palkittiin sivuosa-Oscarilla elokuvasta Vuosi nuoruudestani. Sen lisäksi hän on saanut Golden Globe -palkinnon kolmesti.

Vuosien saatossa Angelinasta on tullut vain karismaattisempi – hänestä voisi hyvin tulla seuraava Meryl Streep tai Helen Mirren. Nuoruuden sekoilut (muistatteko huumekokeilut, veitsienkeräilyharrastuksen ja verivalat entisten aviomiesten kanssa?) ovat jääneet, ja tilalle on tullut seesteinen maailmanparantaja ja suurperheen äiti.

Viime vuonna Angelina osoitti, että julkisuuden avulla hän voi olla esikuva muille naisille. The New York Times julkaisi hänen kirjoituksensa, jossa hän kertoi koko maailmalle käyneensä poistattamassa rintansa pienentääkseen riskiään sairastua rintasyöpään. Hän aikoo poistattaa myös munasarjansa syöpäriskin takia. Hänen äitinsä kuoli munasarjasyöpään 56-vuotiaana, ja myös Angelinalla on todettu syövälle altistava geeni. Angelinan rohkea veto on Fred Hutchinsonin syöpätutkimuskeskuksen mukaan lisännyt tietoisuutta ja vähentänyt samaisen geenivirheen takia rintansa poistattaneiden häpeää. Ei ihan vähäpätöinen saavutus.

Iso osa Angelinaa on hänen näyttelijämiehensä Brad Pitt, 50. Yksin kumpikin on toki suuri tähti, mutta yhdessä he muodostavat Hollywoodin superparin. Parin suhde alkoi Mr. & Mrs. Smith -toimintaelokuvasta, jossa molemmat näyttelivät vuonna 2005. Suhde on kestänyt lähes kymmenen vuotta, ja sinä aikana Jolie-Pittin perhe on kasvanut kahdeksanhenkiseksi.

Angelina ja Brad eivät ole näytelleet yhdessä Mr. & Mrs. Smithin jälkeen, mutta ovat kertoneet puuhailevansa yhteistä elokuvaprojektia. Vielä ei kuitenkaan ole tietoa, näytteleekö kumpikaan leffassa. Parempaa roolitusta on jo vaikea kuvitella.

Joten Angelina, harkitsisit vielä.

Lue myös:

Pahatar-elokuvan suomalaismodisti Hannu Viitala hurmasi Angelina Jolien

Angelina Jolie ja Tom Cruise palasivat juurilleen: koukuttamaan massoja

Elämän raadollisuus selvisi Angelina Jolielle jo nuorena

Historiallinen draama Synkin hetki suhtautuu kritiikittä sankariinsa Winston Churchilliin.

Eletään vuoden 1940 toukokuuta ja toinen maailmansota riehuu Euroopassa. Englannissa ollaan tyytymättömiä pääministeri Neville Chamberlainiin. Hänen tilalleen valitaan Winston Churchill, jolla riittää vihollisia. Churchillillä on edessään mahdottomalta vaikuttava tehtävä: pysäyttää Hitlerin voittokulku.

Englantilainen ohjaaja Joe Wright muistetaan parhaiten loisteliaista pukudraamoistaan, kuten Keira Knightleyn tähdittämä Anna Karenina vuodelta 2012. Hänen uutuusdraamansa Synkin hetki tarjoaa sekin pienintä yksityiskohtaa myöten hiottua ajankuvaa.

Puvustaja Jacqueline Durran loihti myös Wrightin läpimurtoelokuvan, vuonna 2005 ilmestyneen Ylpeys ja ennakkoluulo -filmatisoinnin, häikäisevän puvustuksen. Churchillin aloittaessa pestinsä sota ei ollut tuhonnut Englannin kansantaloutta. Niinpä myös tavallisilla naisilla oli vielä varaa tyylikkäisiin asukokonaisuuksiin. Eniten vaivaa Durran on kuitenkin nähnyt Kristin Scott Thomasin näyttelemän Winstonin vaimon Clementine Churchillin tyyliin, jonka asua täydentää aina elegantti hattu tai hiuskoriste.

Pääroolia esittävällä Gary Oldmanilla oli työtä muuntautua Churchilliksi. Oldman on laiha, kun taas pääministeri oli virkaan astuessaan suorastaan muhkeassa kunnossa. Maskeeraaja Kazuhiro Tsuji onnistui taikomaan Oldmanille uskottavan kaksoisleuan. Yhdennäköisyyttä Churchillin kanssa Tsuji ei ole kuitenkaan tavoittanut. Oldman on Oldman, vain vanhempana ja tuhdimpana.

Elokuva pönkittää kuvaa Churchillistä suurmiehenä, sankarina, joka onnistui yksin pelastamaan Britannian – ja siinä sivussa koko Euroopan – Hitleriltä. Historiantutkimus suhtautuu Churchilliin kriittisemmin. Joidenkin näkemysten mukaan pääministeri ei ollut mikään nerokas strategi. Voitto saavutettiin pikemminkin Churchillistä huolimatta kuin hänen ansiostaan. 

Synkin hetki ***

 

Hugh Jackmanin musikaali The Greatest Showman nostalgisoi viihteen muotoa, jota ei ole ikävä.

P. T. Barnum (1810–1891) rikastui freak show -esityksillä, joissa yleisö sai pällistellä sellaisia ”kummajaisia” kuin parrakas nainen, maailman lihavin mies tai siamilaiset kaksoset. Nykynäkökulmasta viihde ei ollut eettistä: liikakarvoituksesta kärsiviä naisia, sairaalloisen ylipainoisia miehiä tai yhteen kasvaneita kaksosia ei enää pidetä friikkeinä, vaan ihmisiä siinä missä muitakin.

Tämä on Michael Graceyn uutuusmusikaalin The Greatest Showman ongelma. Se kertoo Barnumin (Hugh Jackman) menestystarinan kyseenalaistamatta yhteiskunnan hyljeksimien ihmisten hyväksikäyttöä. Elokuvassa esiintyjät laulavat ja esittävät huikeita tanssikoreografioita. Todellisuudessa ”luonnonoikkuja” oli tapana esitellä häkeissä.

Elokuvan pelastaisi esiintyjien oma näkökulma. Sen sijaan tapahtumat kerrotaan Barnumin kannalta. Asenne on nostalginen: oi niitä aikoja, kun kansa vielä pääsi nauttimaan näin ihmeellisestä viihteestä! ”Friikit” saavat sentään yhden oman laulunumeron, jossa juhlitaan jokaisen oikeutta olla sellainen kuin on. Tai niin kuin Barnum toteaa kenraali Tom Thumbiksi (suom. Pekka Peukaloiseksi) nimeämälleen lyhytkasvuiselle miehelle: ”Jos sinulle joka tapauksessa nauretaan, on parempi ottaa siitä maksu”. Maksusta tosin valui suurin osa Barnumin omaan taskuun.

Moraaliset pohdinnat sikseen. Musikaalinakaan elokuva ei ole katsomisen arvoinen. Voimaballadit ovat laskelmoituja ja tanssikoreografiat jäykkiä. Barnumin vaimoa näyttelevä Michelle Williams on muovinen kuin Barbie ja Barnumin liikekumppania tulkitseva Zac Efron vahamainen kuin Ken. Elokuvasta on turha hakea mitään tunteita. Ilo, riemu ja taika loistavat poissaolollaan. Niin kuin freak show’sta aikanaan.

The Greatest Showman **