Mikko Pörhölä ja Maiju Saarinen nähdään Myrskyluodon Maijan pääparina Lahden kaupunginteatterissa. Kuva: Johannes Wilenius
Mikko Pörhölä ja Maiju Saarinen nähdään Myrskyluodon Maijan pääparina Lahden kaupunginteatterissa. Kuva: Johannes Wilenius

Teatterit avaavat ovensa kesätauon jälkeen, oletko valmis yllättymään?

Turun, Espoon ja Oulun kaupunginteatterit: Breaking the Waves

Mitä: kulttielokuvan epäsovinnainen rakkaustarina.

Ohjaaja Lars von Trierin Breaking the Waves -elokuva (1996) kertoo nuoren, viattoman Bessin ja 27 vuotta vanhemman öljynporaajamiehen epäonnisen rakkaustarinan 1970-luvun Skotlannin ahdasmielisessä kyläyhteisössä. Suomen kantaesitys Turun kaupunginteatterissa sai keväällä loistavat arvostelut. Esitys jatkaa ohjelmistossa syksyllä, ja lisäksi Turun versio nähdään vierailuesityksenä Espoon kaupunginteatterissa. Lisäksi Oulun kaupunginteatterissa saa ensi-iltansa toinen sovitus samasta tarinasta.

Breaking the Waves ei ole ehkä hyvän mielen teatteria, mutta haikea tarina koskettaa.

Q-teatteri: Jälkeenjäävät

Mitä: pienen huipputeatterin nykypläjäys.

Näytelmät Kaspar Hauser ja Jotain toista nostettiin kritiikeissä varsinaisiksi teatteritapauksiksi, ja nyt helsinkiläisteatterin liput viedään käsistä. Jani Volasen ohjaamassa Jälkeenjäävät-esityksessä nähdään teatterin vakiokasvoja, kuten Eero Ritala, Lotta Kaihua ja Tommi Korpela.

Vielä ei voi olla aivan varma, mitä on luvassa, mutta Q-teatterin tuntien tuskin aivan perinteistä juoninäytelmää. Yleensä katsomossa saa nauraa, vaikuttua taitavasta näyttelijäntyöstä ja ajatella nykymaailmaa monenlaisista vinkkeleistä.

Lahden kaupunginteatteri ja Åbo Svenska Teater: Myrskyluodon Maija

Mitä: perinteitä kunnioittavat saaristolaismusikaalit.

Maijan ja Jannen rakkaustarina on klassikko: nuori Maija naitetaan kalastajan vaimoksi Myrskyluotoon keskelle Itämerta, ja alkaa kamppailu rakkauden, niukkuuden, luonnon ja menetysten kanssa. Sekä Lahden kaupunginteatterissa että Turun ruotsalaisessa teatterissa nähdään todellista musikaalin voimaa, eli suuri ensemble, isot orkesterit, taitavia laulajia ja tanssia.

Åbo svenska teaterin versio Stormkärs Maja on tekstitetty suomeksi ja englanniksi.

Seinäjoen kaupunginteatteri ja Forssan teatteri: Kaaos

Mitä: taattua kotimaista komediaa kolmen naisen ruuhkavuosista.

Mika Myllyahon kirjoittama Kaaos kantaesitettiin Ryhmäteatterissa vuonna 2008, ja sen jälkeen sitä on tulkittu lukuisina eri versioina ympäri Suomen. Esitys kertoo kolmesta keski-ikäisestä naisesta, jotka etsivät itseään ruuhkavuosien puristuksessa. Teksti on ajankohtainen, koskettava ja hersyvän hauska. Puhenäytelmä on loistava valinta tyttöporukan teatteri-iltaan.

Seinäjoen kaupunginteatteri on ollut viime vuosina kovassa nosteessa, ja se valittiin tänä vuonna myös vuoden teatteriksi. Forssan teatteri on ammattijohtoinen harrastajateatteri.

Tampereen työväen teatteri ja Oulun kaupunginteatteri: Taivaslaulu

Mitä: kantaesitys koskettavan kohukirjan dramatisoinnista.

Pauliina Rauhalan lestadiolaisnaisen elämää kuvaava teos Taivaslaulu (2013) herätti ilmestyessään paljon huomiota. Tarina kertoo nuoren lestadiolaisparin avioliitosta ja vanhemmuudesta yhteisön ja toistuvien raskauksien paineiden alla. Oli arvattavissa, että suosikkiteos dramatisoidaan pian näyttämölle. Oulun kaupunginteatterissa pääosassa Viljana nähdään Merja Pietilä, Tampereen työväen teatterissa Eriikka Väliahde.

Jyväskylän kaupunginteatteri: Jekyll &Hyde

Mitä: komea musikaalispektaakkeli hyvän ja pahan taistelusta.

Jos tykkää näyttävistä, jännittävistä musikaaleista, tykkää Jekyll & Hydesta. Tunnetussa tarinassa kirkasotsainen nuori tiedemies Henry Jekyll kehittää kemikaalia, jolla pystyisi erottelemaan ihmisessä piilevän hyvän ja pahan toisistaan. Hän testaa seosta itseensä ja luo vahingossa pahan, eläimellisen sivupersoonan Edward Hyden, joka laittaa kaupungin ja naiset sekaisin.

Jyväskylän kaupunginteatteri taitaa klassiset musikaalit, joissa on näyttävät puvut ja lavastus, iso orkesteri ja paljon meininkiä.

 

 

Konservatiivinen seksikomedia – kuulostaa, eh, ei kovin hauskalta.

Ystävykset (Leslie Mann, John Cena ja Ike Barinholtz) tekevät kaikkensa, että heidän tytärtensä (Kathryn Newton, Geraldine Viswanathan ja Gideon Adlon) neitsyys säilyy koskemattomana vanhojentanssibileissä.

Pitch Perfect -komediatrilogian käsikirjoittajan Kay Cannonin esikoisohjaus on konservatiivinen seksikomedia, jonka arvomaailma on perua 1950-luvulta.

Onhan näitä nähty: elokuvia, joissa isät haluavat tytärtensä olevan ikuisia pikkutyttöjä. Asetelmaa on sentään hieman päivitetty. Yksi tytöistä on lesbo eikä isä halua hänen harrastavan ryhmäpaineen painostamana heteroseksiä.

Pojat eivät jahtaa tyttöjä, vaan tytöt ovat aktiivisia toimijoita ja päättävät itse, kenen kanssa haluavat sänkyyn.

Käsikirjoittajat ovat myös kirjoittaneet henkilöhahmoille repliikkejä, joissa ilmaistaan kriittisen katsojan ajatuksia. Yksi vanhemmista esimerkiksi huomauttaa, että elämme vuotta 2018, joten heidän asenteensa eivät ole ihan tätä päivää.

Mainosten perusteella luulisi, että elokuva on tehty teini-ikäisille. Vanhempien kyttääminen ja stalkkaaminen tuskin sen ikäisiä naurattaa. Leffa sopii paremmin vanhemmille, jotka voivat nauraa omille peloilleen ja ennakkoluuloilleen, joita elokuvan vanhempien ylilyövä käytös heijastelee.

Blockers **

 

Maria Theresia von Paradisin näköä yritettiin palauttaa muun muassa saksalaisen Franz Mesmerin poppaskonsteilla.

Itävaltalaisen hallintoneuvoksen tytär Maria Theresia von Paradis (1759–1824) menetti näkönsä leikki-ikäisenä. Hänen aristokraattiset vanhempansa turvautuivat milloin minkäkin puoskarin apuun, jotta heidän tyttärensä saisi näkökykynsä takaisin.

Yksi von Paradisia hoitaneista ”asiantuntijoista” oli saksalainen Franz Mesmer. Tohtori oli kehittänyt oman poppaskonstinsa mesmerismin. Hoidon ideana oli ohjailla fluidiumia – Mesmerin ”löytämää” eteeristä ainetta – ihmisen elimistössä. Hoito saavutti niin suuren suosion, että suomen kielessäkin on sana ”mesmeroida”.

Itävaltalainen Barbara Albert on ohjannut näistä tosielämän tapahtumista mielikuvitusta kutittelevan draaman. Valitettavasti elokuva keskittyy vain von Paradisin ja Mesmerin potilassuhteeseen eikä kerro Maria Theresian myöhemmistä vaiheista. Hän loi uran pianistina ja säveltäjänä sekä inspiroi Mozartia säveltämään yhden pianokonsertoistaan.

Elokuva on puvustettu ja lavastettu huolellisesti jokaista yksityiskohtaa myöten. Rokokooajan puvut ja huonekalut saavat huokailemaan ihastuksesta. Nimiroolissa nähtävä Maria Dragus näyttelee niin vakuuttavasti, että luulin hänen olevan oikeastikin sokea. Devid Striesow sen sijaan ei vakuuttanut Mesmerinä. Velho onnistui lumoamaan potilaansa varmasti ennen kaikkea karismallaan. Striesowilta sen sijaan moinen henkinen säteily puuttuu.

Madamoiselle Paradis ***