Ryan Gattis. Kuva: Sam Tenney
Ryan Gattis. Kuva: Sam Tenney

Kaunistelematon romaani kertoo ihmisistä sivuraiteilla.

Jos pidät baltimorelaisrikollisten elämästä kertovasta klassikko-tv-sarja The Wirestä, rakastat tätä romaania. Se on samalla tavalla kaunistelematon, mutta koukuttava kuvaus yhteiskunnan sivuraiteille pudonneista ihmisistä.

Rankka, mutta ei mässäilevä romaani kertoo tositapahtumiin perustuvan tarinan vuoden 1992 Los Angelesin jengimellakoista, jotka alkoivat, kun oikeus vapautti mustaihoisen Rodney Kingin pahoinpitelijöiksi epäillyt poliisit. Mellakoissa kuoli kymmeniä ihmisiä. Gattisin romaanin henkilöt ovat kuitenkin kuvitteellisia. Parikymppinen, sympaattinen Ernesto Vera hakataan kuoliaaksi mellakoiden ensimmäisenä päivänä, ja hänen sisarensa päättää kostaa tapahtuneen. Alkaa kirjaimellisesti mieletön koston kierre.

Vihan kaduissa ääneen pääsevät ihmiset, joita ei yleensä kuulla: jengiläisten lisäksi heidän jälkiään korjaavat sairaanhoitaja ja poliisi sekä kyseenalaisesti toimiva sotilas. Jokainen heistä saa kertoa oman näkökulmansa, joten mellakoilla on kaikkiaan 17 kertojaa.

Vihan katujen henkilöt diilaavat huumeita ja tappavat toisiaan sumeilematta, mutta salaviisas teos saa lukijan ymmärtämään ihmisiä heidän kovista lähtökohdistaan käsin. Tarinan yleissävy on kiihkoton ja surumielinen, mikä vain tehostaa väkivaltaisten kuvausten vaikutusta. Tässä maailmassa ihmiselämällä ei ole suurta arvoa.

Ryan Gattis: Vihan kadut

Suom. Ilkka Salmenpohja (Like)

Ranskalaiskomediassa C’est la vie! – Häät ranskalaiseen tapaan seurataan häitä hääsuunnittelijan näkökulmasta.

Hääsuunnittelijan elämä ei ole herkkua, mikäli Olivier Nakachen ja Eric Toledanon ohjaamaan ranskalaiseen romanttiseen komediaan C’est la vie! – Häät ranskalaiseen tapaan on uskominen. Samaa aihetta käsitteli vuonna 2001 Jennifer Lopezin tähdittämä elokuva Häät mielessä. Tällä kertaa hääsuunnittelijana kärsii eläkeikää lähestyvä Max (Jean-Pierre Bacri).

Maxin tehtävänä on järjestää häät 1600-luvulla rakennettuun loisteliaaseen linnaan. Elokuva seuraa hänen viime hetken ponnistelujaan hääpäivän aamusta aina myöhään yöhön. Toisin kuin tosi-tv-sarjoissa, morsian ei ole muuttunut häitä valmistellessaan hirviöksi, vaan sulhanen. Rasittavan sulhon lisäksi Maxin on kestäminen epäpäteviä palkollisiaan, jotka ovat muun koheltamisensa ohella aiheuttaa vieraille ruokamyrkytyksen ja ampua heitä ilotulitusraketeilla.

Huumoria ammennetaan ranskalaisesta temperamentista. Tunteet käyvät kuumina, henkilöt sanailevat kilpaa toistensa kanssa ja ärräpäät lentävät. Siis samanlaista kohkaamista ja meuhkaamista, johon suurin osa ranskalaisista komedioista nykyisin luottaa. Elokuvan pelastavat kaksi lopussa nähtävää juhlakohtausta. Niissä on aitoa romantiikan lumoa ja magiaa.

C’est la vie! – Häät ranskalaiseen tapaan ***

Matt Damon ja Kristen Wiig kutistuvat lilliputeiksi uutuusdraamassa Downsizing.

Väestönkasvun hillitsemiseen ei ole keksitty keinoa. Ohjaaja-käsikirjoittaja Alexander Payne tarjoilee uutuusdraamassaan Downsizing varsin radikaalin ratkaisun: kutistetaan ihmiskunta peukaloisiksi. Mini-ihmiset kuluttavat vähemmän luonnon resursseja, joten ilmastonmuutoskin saadaan hallintaan. Riittävätkö moiset perustelut vakuuttamaan muut kuin ituhipit? Mites olisi tämä: peukaloliisojen ja peukalolassejen elämä on niin edullista, että jokaisella lilliputilla on varaa luksuselämään. No niin, johan kuulostaa paremmalta! Ei siis ihme, että perusjamppa Paul (Matt Damon) ja hänen vaimonsa Audreykin (Kristen Wiig) päättävät aloittaa uuden elämän pikkiriikkisinä.

Downsizingin alkuasetelma on kuin suoraan 1950-luvun scifikauhuelokuvista. Paynen tyylilaji on kuitenkin satiiri. Ihmisiä kiinnostaa enemmän mässäillä ja mälläillä kuin uhrautua pyyteettömästi luonnon puolesta. Pian käy ilmi, että pikkuistenkin yhteiskuntaakin pyörittävät nälkäpalkalla kituvat siirtolaissiivoojat, jotka on kutistettu vastoin tahtoaan valkoisia palvelemaan.

Satiiri toimii, mutta aivan yhtäkkiä Payne lisää hurjasti kierroksia. Alkaa psykedeelinen ja paatoksellinen trippi, jonka aikana Paul vierailee bergeniläisessä ekoyhteisössä. Haahuilua, batiikkipaitoja ja rummutusta. Kultti vai utopia? Joka tapauksessa turhan kulunutta kuvastoa eikä oivalluksista ole tietoakaan. 

Downsizing **