Aikakone oli supernosteessa 90-luvun puolivälissä. Sani uskoo tietävänsä syyn siihen. Kuva: Jouni Harala
Aikakone oli supernosteessa 90-luvun puolivälissä. Sani uskoo tietävänsä syyn siihen. Kuva: Jouni Harala

Aikakone julkaisi tällä viikolla uuden albumin. Miksi europop-yhtyeestä tuli 90-luvulla niin suosittu Suomessa? Sanilla on vastaus siihen.

Aikakone taitaa olla Movetronin lisäksi yksi Suomen menestyneimpiä europop-yhtyeitä. Bändin kultavuosina, 90-luvun puolivälin jälkeen, meno keikoilla oli niin villiä, että poliisit joutuivat suojelemaan bändiläisiä ja nimmarijonot olivat satoja metrejä pitkiä, Maki (Kolehmainen) ja Sani (Aartela) muistelivat hetki sitten Ilta-Sanomien haastattelussa.

Miksi Aikakoneesta tuli kertaheitolla jättimenestys?

– Maailmalla tehtiin konemusiikkia, mutta kukaan ei ollut tehnyt sitä suomeksi. Se oli uusi asia. Olimme suht omituinen ja värikäs bändi. Sen takia katse kiinnittyi meihin, Sani sanoi Radio Suomipopin haastattelussa tällä viikolla.

– Uskon, että se tietynlainen toivo, mikä biiseissä oli, tuli sillä hetkellä kuin tilauksesta. Kaikilla oli synkkää.

– Eikä kansakunnalla kyllä nytkään mene kauhean hyvin. Ihmiset hakevat (musiikista) muuta olotilaa. Sen näkee keikoilla. Sinne tullaan pitämään hauskaa, hän jatkaa.

Aikakone julkaisi perjantaina uuden albumin, 2.0, joka löytyy jo esimerkiksi Spotifysta. Levyltä löytyy uusia kappaleita, mutta myös joukko legendaarisia hittejä, kuten Tähtikaaren taa, Alla vaahterapuun, Odota, Nti Groove ja Keltainen.

Katso Sanin haastattelu alla.

2242441

Ranskalaiskomediassa C’est la vie! – Häät ranskalaiseen tapaan seurataan häitä hääsuunnittelijan näkökulmasta.

Hääsuunnittelijan elämä ei ole herkkua, mikäli Olivier Nakachen ja Eric Toledanon ohjaamaan ranskalaiseen romanttiseen komediaan C’est la vie! – Häät ranskalaiseen tapaan on uskominen. Samaa aihetta käsitteli vuonna 2001 Jennifer Lopezin tähdittämä elokuva Häät mielessä. Tällä kertaa hääsuunnittelijana kärsii eläkeikää lähestyvä Max (Jean-Pierre Bacri).

Maxin tehtävänä on järjestää häät 1600-luvulla rakennettuun loisteliaaseen linnaan. Elokuva seuraa hänen viime hetken ponnistelujaan hääpäivän aamusta aina myöhään yöhön. Toisin kuin tosi-tv-sarjoissa, morsian ei ole muuttunut häitä valmistellessaan hirviöksi, vaan sulhanen. Rasittavan sulhon lisäksi Maxin on kestäminen epäpäteviä palkollisiaan, jotka ovat muun koheltamisensa ohella aiheuttaa vieraille ruokamyrkytyksen ja ampua heitä ilotulitusraketeilla.

Huumoria ammennetaan ranskalaisesta temperamentista. Tunteet käyvät kuumina, henkilöt sanailevat kilpaa toistensa kanssa ja ärräpäät lentävät. Siis samanlaista kohkaamista ja meuhkaamista, johon suurin osa ranskalaisista komedioista nykyisin luottaa. Elokuvan pelastavat kaksi lopussa nähtävää juhlakohtausta. Niissä on aitoa romantiikan lumoa ja magiaa.

C’est la vie! – Häät ranskalaiseen tapaan ***

Matt Damon ja Kristen Wiig kutistuvat lilliputeiksi uutuusdraamassa Downsizing.

Väestönkasvun hillitsemiseen ei ole keksitty keinoa. Ohjaaja-käsikirjoittaja Alexander Payne tarjoilee uutuusdraamassaan Downsizing varsin radikaalin ratkaisun: kutistetaan ihmiskunta peukaloisiksi. Mini-ihmiset kuluttavat vähemmän luonnon resursseja, joten ilmastonmuutoskin saadaan hallintaan. Riittävätkö moiset perustelut vakuuttamaan muut kuin ituhipit? Mites olisi tämä: peukaloliisojen ja peukalolassejen elämä on niin edullista, että jokaisella lilliputilla on varaa luksuselämään. No niin, johan kuulostaa paremmalta! Ei siis ihme, että perusjamppa Paul (Matt Damon) ja hänen vaimonsa Audreykin (Kristen Wiig) päättävät aloittaa uuden elämän pikkiriikkisinä.

Downsizingin alkuasetelma on kuin suoraan 1950-luvun scifikauhuelokuvista. Paynen tyylilaji on kuitenkin satiiri. Ihmisiä kiinnostaa enemmän mässäillä ja mälläillä kuin uhrautua pyyteettömästi luonnon puolesta. Pian käy ilmi, että pikkuistenkin yhteiskuntaakin pyörittävät nälkäpalkalla kituvat siirtolaissiivoojat, jotka on kutistettu vastoin tahtoaan valkoisia palvelemaan.

Satiiri toimii, mutta aivan yhtäkkiä Payne lisää hurjasti kierroksia. Alkaa psykedeelinen ja paatoksellinen trippi, jonka aikana Paul vierailee bergeniläisessä ekoyhteisössä. Haahuilua, batiikkipaitoja ja rummutusta. Kultti vai utopia? Joka tapauksessa turhan kulunutta kuvastoa eikä oivalluksista ole tietoakaan. 

Downsizing **