Kevyttä kesälukemista, pyh. Tässä toimituksen vinkit sinulle, joka haluat kokea hyrisyttävää levottomuutta ja pelkoa. Ole hyvä! Ahdistu!

Lionel Shriver: Poikani Kevin

”Tässä levotonta luettavaa Sinulle, joka mietit, perustaako perhettä vai ei. Kevinin äiti miettii tarkkaan, syntyy Kevin, ja sen jälkeen kaikki muuttuu helvetiksi. Lopussa voi sitten miettiä, voiko ihminen olla läpeensä paha syntymästään, vai oliko Kevinin äiti vain huono äiti. Mitenkäs sen oman äitiyden kanssa? Tuleeko lapsestani kouluampuja?”

Stephen King: Tukikohta

”Epätasainen kirjailija, mutta tämä 70-luvun teos on loistava ja hyytävä. Testilaboratoriosta pääsee pahahko tappajavirus irti...”

Margaret Atwood: Orjattaresi

“Fundamentalistikristityt ovat ottaneet Yhdysvalloissa vallan, ja naiset on alistettu nimettömiksi synnytyskoneiksi tai orjiksi. Painostava tunnelma kumpuaa joka riviltä, mutta kirjaa ei silti malta laskea käsistään. Sopii varsinkin raskaana oleville kesälukemiseksi.”

Kazuo Ishiguro: Ole luonani aina

”Hienon hieno. Järkyttävän surullinen. Ahdistaa, sillä vastoin kaikkea oppimaani: rakkaus ei aina voitakaan.”

Kang Chol-hwan, Pierre Rigoulot: Pjongjangin akvaariot, 10 vuotta Pohjois-Korean gulagissa

"Rupesi heti taas suututtamaan ja itkettämään, kun mietin tätä vuosi sitten lukemaani kirjaa. Jos Kim Jong-Un tulisi eteeni, sille kävisi huonosti."

Risto Isomäki: Sarasvatin hiekkaa

"Tässä trillerissä on juuri ne pelon elementit, jotka hirvittävät oikeassa elämässäkin: ekokatastrofi, jäätiköiden sulaminen, uhkaava jättitsunami. Onnellista loppua taitaa olla turha odotella. Karmivaksi tarinan tekee se, että Isomäki ihan oikeasti tietää ekologisista systeemeistä.”

J.R.R.Tolkien: Taru sormusten herrasta -trilogia

”Ei koskaan lopu, aina tulee vaan lisää örkkejä.”

Jose Saramago: Kertomus sokeudesta

”Eipä jää ihmisyydestä paljon jäljelle, kun kunnon kriisi iskee. Tässä fantastisessa, metaforisessa kirjassa ihmiset sokeutuvat yhtäkkiä ja sokeustauti näyttää tarttuvan. Sokeat pitää eristää jonnekin, ihan sama mitä niille siellä keskenään käy, kunhan me muut selviämme...”

Erik Axl Sund: Varistyttö

”Ai kauhee. En pystynyt edes lukemaan.”

William Golding: Kärpästen herra

”Kun luin teini-ikäisenä tämän, jäin pohtimaan, miksi hyvän ja pahan välisen rajan olemassaolon hoksaa vasta sen ylitettyään. Silloin seuraukset ovat peruuttamattomat”

Karin Fossum: Rakas Poona

”Herrajumala miten kamala kirja. Hirveä. Loistava. Norjalaisdekkaristi onnistuu punomaan sellaisen juonen, että olo jää lukukokemuksen jälkeen todella pahaksi."

Lue myös:

Asiantuntijatkin kauhuissaan: Tiedemies kehitti tappajaviruksen!

Maria Theresia von Paradisin näköä yritettiin palauttaa muun muassa saksalaisen Franz Mesmerin poppaskonsteilla.

Itävaltalaisen hallintoneuvoksen tytär Maria Theresia von Paradis (1759–1824) menetti näkönsä leikki-ikäisenä. Hänen aristokraattiset vanhempansa turvautuivat milloin minkäkin puoskarin apuun, jotta heidän tyttärensä saisi näkökykynsä takaisin.

Yksi von Paradisia hoitaneista ”asiantuntijoista” oli saksalainen Franz Mesmer. Tohtori oli kehittänyt oman poppaskonstinsa mesmerismin. Hoidon ideana oli ohjailla fluidiumia – Mesmerin ”löytämää” eteeristä ainetta – ihmisen elimistössä. Hoito saavutti niin suuren suosion, että suomen kielessäkin on sana ”mesmeroida”.

Itävaltalainen Barbara Albert on ohjannut näistä tosielämän tapahtumista mielikuvitusta kutittelevan draaman. Valitettavasti elokuva keskittyy vain von Paradisin ja Mesmerin potilassuhteeseen eikä kerro Maria Theresian myöhemmistä vaiheista. Hän loi uran pianistina ja säveltäjänä sekä inspiroi Mozartia säveltämään yhden pianokonsertoistaan.

Elokuva on puvustettu ja lavastettu huolellisesti jokaista yksityiskohtaa myöten. Rokokooajan puvut ja huonekalut saavat huokailemaan ihastuksesta. Nimiroolissa nähtävä Maria Dragus näyttelee niin vakuuttavasti, että luulin hänen olevan oikeastikin sokea. Devid Striesow sen sijaan ei vakuuttanut Mesmerinä. Velho onnistui lumoamaan potilaansa varmasti ennen kaikkea karismallaan. Striesowilta sen sijaan moinen henkinen säteily puuttuu.

Madamoiselle Paradis ***

 

Emily Blunt tähdittää tyylikästä Hiljainen paikka -kauhuelokuvaa.

Tulevaisuudessa hirviöt ovat pyyhkäisseet ihmiskunnan lähes sukupuuttoon. Ne saalistavat ihmisiä supertarkan kuulonsa avulla. Ainut keino pysyä hengissä on pysytellä hipihiljaa. Amerikkalainen Abbottin perhe on onnistunut selviytymään syrjäisellä maatilalla.

Perheen vanhemmat Evelyn (Emily Blunt) ja Lee (John Krasinski) ovat opettaneet kolme lastaan pitämään tunteensa kurissa ja ilmaisemaan äärimmäisiäkin tunteitaan äänettömästi. Perhe kommunikoi viittomakielellä. Vaikeuksia on kuitenkin luvassa: Evelyn on raskaana.

Näyttelijä John Krasinski muistetaan kenties parhaiten tv-sarja Konttorin jenkkiversiosta, jossa hän näytteli Jim Halpertia. Hänen ohjaamansa vähäeleisen tyylikäs kauhuelokuva Hiljainen paikka saa toivomaan, että näyttelijä keskittyisi jatkossakin ohjaamiseen.

Hiljaisessa paikassa on vahva äänimaailma, jolla pelataan nerokkaasti. Välillä tapahtumia seurataan Abbottien kuuron teini-ikäisen tyttären Reganin (oikeastikin kuuro Millicent Simmonds) korvin, jolloin on hiljaista kuin ärsyketyhjiössä. Välillä korviin pärähtää lelulentokoneen elektroninen ääni. Kontrasti on pudottaa katsojan penkiltä.

Yksi elokuvan karmeimmista kohtauksista on Evelynin vauvan syntymä. Miten synnyttää päästämättä parahdustakaan? Kohtaus on raastava varsinkin naiskatsojalle, ja osuu ainakin synnytyspelosta kärsivän hermoon. Elokuvan asetelma muistuttanee monia menneinä vuosikymmeninä synnyttäneitä myös siitä, kun jotkut kätilöt vaativat naisia käyttämään energiansa kivusta huutamisen sijaan ponnistamiseen. 

Ohjaaja onnistuu repimään varsin arkisesta tilanteesta piinaavaa jännitystä.

Kauhuelokuvan lajityypin maskuliinisuudesta kertoo jotakin se, ettei niissä ole juuri hyödynnetty synnytystä, vaikka se on monelle jopa traumaattinen kokemus.

Krasinskin toinen oivallus on tuoda kuvioon vastasyntynyt vauva. Mikä auttaisi piltin itkuun? Tätä kysymystähän jokaiset synnytyslaitokselta juuri palanneet vanhemmat yön pikkutunteina miettivät. Ohjaaja onnistuu repimään tästä varsin arkisesta tilanteesta piinaavaa jännitystä.

Elokuvissa ei ole kovin usein vammaisia henkilöhahmoja. Krasinskia on syytä kiittää siitäkin, että hän kuvaa Reganin kuuroutta tämän näkökulmasta. Kaiken lisäksi Reganin vamma osoittautuu elokuvan lopussa vahvuudeksi.

Hiljainen paikka ****