Barack Obaman kuva on Kehinde Wileyn käsialaa. Michellen maalasi Amy Sherald. Kuvat: Reuters
Barack Obaman kuva on Kehinde Wileyn käsialaa. Michellen maalasi Amy Sherald. Kuvat: Reuters

Barack ja Michelle Obama saivat arvoisensa muotokuvat.

On kulunut reilu vuosi siitä, kun Barack ja Michelle Obama jättivät Valkoisen talon. Mutta heitä ei ole unohdettu!

Yhdysvaltain edellisen presidentin ja hänen vaimonsa viralliset muotokuvat julkistettiin maanantaina Smithsonian National Portrait Gallery -taidemuseossa Washingtonissa.

Kyseessä on ensimmäinen kerta, kun presidenttiparin viralliset kuvat taidemuseossa ovat afroamerikkalaisten taiteilijoiden tekemät. Ajankohta on osuva, sillä helmikuussa vietetään black history monthia, mustan historian kuukautta. Sen tarkoituksena on muistaa ja kunnioittaa Amerikan mustan väestön historiaa ja perinteitä.

Barack Obaman kuvan on maalannut Kehinde Wiley. Obama kertoi julkistustilaisuudessa pitämässään puheessa viehättyneensä taiteilijan töistä, joissa tavallisista afroamerikkalaisista on maalattu ylväitä muotokuvia, kuten esimerkiksi kuninkaallisista aikoinaan. Entisen presidentin mukaan tyyli kuvastaa myös hänen tapaansa katsoa amerikkalaista politiikkaa – alhaalta ylös, nostaen tavalliset ihmiset jalustalle.

Obama kuitenkin halusi oman muotokuvansa olevan hieman taiteilijan normaalia tyyliä arkisempi.

– Minulla on tarpeeksi poliittisia ongelmia ilman, että saat minut näyttämään Napoleonilta, hän vitsaili sanoneensa taiteilijalle, joka oli aluksi visioinut kuvaan valtikoita, valtaistuimia ja hevosia.

Lopullisessa teoksessa Barack Obama istuu tuolilla, ja maalauksen taustana on kaunis kasvikuvio. Kehinde Wileyn tuotantoon voi tutustua tarkemmin esimerkiksi taiteilijan Instagram-tilillä.

Michelle Obaman kuvan on tehnyt palkittu taiteilija Amy Sherald, joka on myös erikoistunut maalaamaan tummaihoisten muotokuvia. Harper's Bazaar kertoo, että Sheraldin tavaramerkki muotokuvissa on maalata iho harmaalla sävyllä.

Kuvassa merkittävässä osassa on myös Michelle Obaman asu, graafisesti kuvioitu iltapuku, jonka kerrotaan olevan Milly-merkiltä.

Entinen Yhdysvaltain ensimmäinen nainen puhui tilaisuudessa muotokuvien merkityksestä.

– Ajattelen kaikkia nuoria ihmisiä, eritoten tyttöjä ja värillisiä tyttöjä, jotka tulevina vuosina saapuvat tähän paikkaan, katsovat ylös ja näkevät tämän mahtavan amerikkalaisen instituution seinällä kuvan jostakusta, joka näyttää heiltä.

Barack Obama sen sijaan totesi lämpimän humoristiseen tyyliinsä, että hänen mielestään Michellen muotokuvassa näkyy ”sen naisen kuumuus, jota rakastan”.

Koko julkistustilaisuuden voi katsoa Youtube-videolta. Michelle Obaman puhe alkaa noin 13 minuutin kohdalla ja Barack Obaman noin 31 minuutin kohdalla.

Uutuusdraamaa Mitä meistä puhutaan ei voi suositella herkille katsojille. 

Norjalainen 16-vuotias Nisha (loistava Maria Mozdah) elää tavallista teinitytön elämää. Hänen maahanmuuttajavanhempansa sen sijaan haluavat elää uudessa kotimaassaan aivan samalla tavalla kuin Pakistanissa. Kun Nishan isä Mirza (Adil Hussain) saa tietää, että hänen tyttärensä seurustelee kantanorjalaisen pojan kanssa, seuraukset ovat kohtalokkaat. Mirza kidnappaa Nishan ja vie tytön väkisin Pakistaniin sukulaistensa hoteisiin opettelemaan kunnon naisen elämää.

Norjalaisen Iram Haqin draaman Mitä meistä puhutaan uskomattoman julma tarina perustuu ohjaajan omiin kokemuksiin. Hän oli 14-vuotias, kun hänen isänsä kidnappasi hänet ja vei hänet Pakistaniin, jossa hän joutui elämään vasten tahtoaan puolitoista vuotta.

Kauhistuttaa arvaillakin, mikä on suoraa lainaa Haqin omasta elämästä.

Nishan kokemukset tiivistyvät yhteen sanaan: naisviha. Tytöllä ei ole elokuvassa ihmisarvoa eikä ihmisoikeuksia. Isä puolustaa barbaarista käytöstään sillä, että hän suojelee perheen ja suvun mainetta. Vain sillä on väliä, ”mitä meistä puhutaan”. Kunniaväkivaltakin on siis aivan oikeutettua.

Ohjaaja kuvaa Nishan kohtaloa vähäeleisesti sortumatta mässäilyyn. Tapahtumat ovat niin järkyttäviä, ettei elokuvaa voi suositella herkälle katsojalle. Kauhistuttaa arvaillakin, mikä on suoraa lainaa Haqin omasta elämästä. Samalla katsoja tuntee kiitollisuutta siitä, että ohjaaja on uskaltanut kertoa kokemuksistaan välittämättä siitä, miten hänen sukunsa elokuvaan reagoi. Haq on kertonut tehneensä sovinnon isänsä kanssa ennen tämän kuolemaa. 

Mitä meistä puhutaan ****1/2

 

Ortodoksijuutalaisyhteisö ei suvaitse naisparia draamassa Tottelemattomuus.

Ronit (Rachel Weisz) rakastui teini-ikäisenä bestikseensä Estiin (Rachel McAdams). Lontoon ahdasmielinen ortodoksijuutalaisyhteisö ei hyväksynyt tyttöjen rakkautta. Ronit häädettiin lapsuudenkodistaan.

Parikymmentä vuotta myöhemmin Ronit asuu New Yorkissa ja on luonut menestyvän uran valokuvaajana. Hän päättää palata kotiin rabbi-isänsä hautajaisiin. Siellä Ronitia odottaa Esti, joka ei ole unohtanut häntä, vaikka onkin mennyt naimisiin heidän yhteisen lapsuudenystävänsä Dovidin (Alessandro Nivola) kanssa. Kolmiodraama on vääjäämätön.

Chileläinen ohjaaja Sebastián Lelio löi itsensä läpi transnaisesta kertovalla draamallaan Fantastinen nainen, joka voitti tänä vuonna parhaan vieraskielisen elokuvan Oscar-palkinnon. Hänen uutuusdraamansa Tottelemattomuus perustuu Naomi Aldermanin toistaiseksi suomentamattomaan romaaniin.

Siinä missä Fantastisen naisen päähenkilö Marina törmäsi yhä uudelleen ihmisten ennakkoluuloihin sukupuoli-identiteettinsä takia, Ronitia ja Estiä vainotaan heidän seksuaali-identiteettinsä takia.

Ortodoksijuutalaisuuden vanhakantaisuus voi aluksi tuntua kovin etäiseltä. Evankelis-luterilaisen kirkon kanta lesbo- ja homopareihin ei ole sen suvaitsevaisempi. 

Tottelemattomuus  ****