Lukeminen, ihana hetki omaa aikaa. Kuva: Shutterstock
Lukeminen, ihana hetki omaa aikaa. Kuva: Shutterstock

Elämäntapavalinnat määräävät, mitä sinusta ajatellaan. Olet kai juuri nyt lukenut nämä kirjat?

Tove Jansson: Muumilaakson marraskuu. Ei, se ei ole sama asia, että olet katsonut sitä japanilaista piirrettyä. Jos sanot, että et pidä Janssonin Muumi-kirjoista se on sama asia kuin sanoisit, ettet pidä saimaannorpasta.

Sofi Oksanen: Puhdistus. No hei haloo, onko sulla älypuhelin, onko sulla Puhdistus. Ja vaikka sun mummolla ei ehkä ole älypuhelinta, silläkin on Puhdistus. Ainoastaan saunojen määrä (Roman Schatz sanoi Frankfurtin kirjamessuilla, että Suomessa on kaksi miljoonaa saunaa) Suomessa ylittää Puhdistuksen kappalemäärän suomalaisissa talouksissa.

Jokin suomalaisen miehen kirjoittama klassikkoromaani. Tuntematon, Pohjantähti, Sinuhe, Alastalon salissa, Seitsemän veljestä, Hurskas kurjuus, valitse parhaiten sopiva. "Siis luin sen lukiossa ja se teki minuun valtavan vaikutuksen."

Valitettavasti naisklassikot, kuten Minna Canth tai Maria Jotuni, eivät hönkäile yhteiskunnallisesti lainkaan samanlaista oman historian tuntoa.

Helen Fielding: Bridget Jones – elämäni sinkkuna. Sivistyneen ihmisen on sallittua lukea chick lit -kirjallisuudesta tämä ja vain tämä.

Haruki Murakami: Kafka rannalla. Kuulostaa piinaavalta kombolta: japanilainen kirjailija, jonka teoksen nimessä on Kafka. Mutta Murakami on viihdyttävää puolifantasiaa, minkä takia me pseudolukeneet aina kovasti toivoisimme Murakamin saavan kirjallisuuden Nobelin. Olisipahan joku, josta olemme kuulleet.

Jonathan Franzen: Vapaus. Mieluiten englanninkielisenä nimellä Freedom. "Kuvaa uskomattoman tarkasti nykyamerikkalaista elämää ja sielunmaisemaa." Se olisikin muuten jäänyt niin vähälle huomiolle.

Karl Ove Knausgård: Taisteluni. Kuusi-(vai seitsemän?)osainen norjalainen teossarja perustuu Knausgårdin omaan elämään, jonka yksityiskohdat hän esittää muistavansa piinaavan tarkasti. Jostain syystä – onneksi – tämän lukemista ei edellytetä alkukielellä.

Jokin runoteos. Ei ehkä kuitenkaan sedän omakustanne, vaan jokin suomalainen tai ulkomainen tunnettu runoilija. Riittää, että sanot palaavasi siihen aina uudelleen ja uudelleen.

Stieg Larsson: Millennium-trilogia. Viime vuosien jännityskirjallisuuden hyväksytyt teokset. Näitä ei voi korvata Dan Brownilla, ei todellakaan, ehkä juuri ja juuri Jens Lapiduksella, mutta ainoastaan sen takia, että Jens Lapidus on niin kuuma.

Lue myös:

Seitsemän parasta seksikirjaa viikonlopuksi

Putous-näyttelijä Antti Holman esikoisromaani paljastaa, naurattaa ja hirvittää

Takuuvarmaa liikutusta luvassa! Juha Itkosen uutuus Ajo nostaa palan kurkkuun

Jonas Gardellin aids-trilogian päätösosa on vielä karumpi kuin edeltäjänsä