Yksi Nälkäpeli-elokuvien menestyksen salaisuuksista on pääosassa näyttelevä Jennifer Lawrence. Kuvat MVphotos
Yksi Nälkäpeli-elokuvien menestyksen salaisuuksista on pääosassa näyttelevä Jennifer Lawrence. Kuvat MVphotos

Elokuvan tekeminen kirjasta ei ole helppoa, mutta joskus sekin onnistuu! Toimitus kokosi kirjojen pohjalta tehdyt suosikkileffansa.

Nälkäpeli

"Mielestäni Nälkäpeli oli hyvä leffa, sekä ykkönen että kakkonen. Jostain syystä kirjan vähän ehkä kökkökin tosi-tv-idea toimi hirveän hyvin elokuvassa – ehkä siksi, että tosi-tv nyt toimii paremmin televisiossa."

"Kirjan äärellä vähän tylsistyin, mutta leffa oli vetävä ja pääosan esittäjä Jennifer Lawrence on ihana!"

Sovitus

"Ian McEwanin Sovitus (Atonement) on fantastinen kirja, ja siitä tehty leffasovitus on yllättäen onnistunut! Johtuukohan siitä, että tällä kerralla katsoin leffan ensin? Minusta se oli upeasti näytelty, musiikki on hieno, tosi latautunutta draamaa ja pakahduttava käännekohta loppupuolella yllätti. Kirja oli tietysti tavallaan vielä parempi ja syvempi, mutta se oleellinen oli saatu leffasovitukseenkin."

The Girl with the Dragon Tattoo

"Stieg Larssonin Millennium-trilogiaan perustuvista elokuvista ensimmäinen osa oli vielä undergroundia, mutta loput menivät hötön puolelle. Elokuvassa ja kirjasarjassa Tukholma näyttäytyy rosoisena, ei liian sliipattuna."

Hohto

"Kauhuelokuvien klassikko, jossa Jack Nicholson tekee loistavan hyytävän roolisuorituksen eikä niitä kauhukaksosia voi unohtaa. Kirjan psykologinen kammotus on hyvin tavoitettu, vaikka kirjailija Stephen King ei kuulemma itse pitänyt elokuvaversiosta."

Carrie

Toinen onnistunut King-filmatisointi. "Brian De Palma teki 1976 väkevän teinikauhutulkinnan Kingin romaanista. Suomessa se vapautui valkokankaalle vasta 1991."

Tunnit

"Leffa kulkee kolmessa ajassa sujuvasti. Kirjasta on poimittu käsikirjoitukseen juuri oikeat lohdulliset repliikit tekemään masennusta ja itsemurhiakin käsittelevän elokuvan katsomisesta nautinnollista. Roolitus on onnistunut, kaikki kolme pääosan esittäjää, Meryl Streep, Nicole Kidman ja Julianne Moore ovat kirjan hahmojen tapaan rooleissaan yhtä aikaa järjettömän hauraita ja rohkeita. Vaikka Michael Cunninghamin voitti Tunneillaan Pulizerin, on elokuva vähintään yhtä koskettava kuin kirja."

Oven takana

"Elokuva perustuu John Irvingin romaaniin Leski vuoden verran. Pääosassa on Jeff Bridges, joka ainakin minulle edustaa Irvingin kirjojen miesten ruumillistumaa. Tosi mies, jossa on rosoa ja joka tykkää kulkea ilman housuja."

Paholainen pukeutuu Pradaan

"Oli kirjailija Lauren Weisbergerin tarinalla todellisuuspohjaa tai ei, Meryl Streep muotilehden ilkeänä päätoimittajana ja Anne Hathaway kömpelönä assistenttina ovat hulvatonta katseltavaa. Elokuvan etu on muotimaailman huikea visuaalisuus."

Ei kiitos

"Samuli Valkaman ohjaama leffa oli jopa hauskempi kuin Anna-Leena Härkösen kirjoittama kirja. Ja Kai Vaine rakastajana hotimpi kuin se oma mielikuvituksen tuote."

Emma

"Onnistunut Jane Austen -filmatisointi! 90-luvun leffassa on pääosassa Gwyneth Paltrow. Emma on mielestäni Austenin paras romaani, monen hienon romaanin seassa. Jotenkin myös leffaan Emmasta oli onnistuttu loihtimaan uskottava, samastuttava ja oivallinen hahmo, ja käsikirjoitus toimi hyvin elokuvana – olen nähnyt samasta versiosta minisarjankin, joka oli ok, mutta ei yhtä hyvä. Elokuvassa Gwyneth tekee tosi hyvää työtä, ja kokonaisuuskin pelittää."

Oletko liian vanha katselemaan putkeen kymmeniä Youtube-videoita? Hyvä, sitten olet sopivan ikäinen kuuntelemaan podcasteja!

Podcasteja riittää koko kesäksi, ja tarjonnasta ei ole pulaa. Jotta sinun olisi helpompi haarukoida hyvää kuunneltavaa, tässä täkyiksi muutama mainio kotimainen podcast ja niiden tekijöiden suositukset. Podcastien nimet ovat linkkejä kuuntelunautintoon. Kuulokkeet esiin.

Nokkelointia! Kasper & Mikko: Suomen suosituin podcast

Kasper Strömman ja Mikko Pykäri juovat viikottaisen juoman ja höpöttävät mukavia nokkelasti. Tarinaa riittää, puhe soljuu viihdyttävästi.

Kasperin vinkit:

Lilla drevet

”Satiiripodcast, joka käsittelee ajankohtaisia asioita. Aika paljon ruotsalaista politiikkaa, jota en sinänsä seuraa aktiivisesti – mutta Lilla drevet puhuu siitä niin hauskasti, että tekee mieli kuunnella silti. Poddaamassa neljä lempikoomikkoani/sarjakuvataiteilijaa, yleensä pari-kolme paikalla.”

Alex och Sigge

”Vanhimpia ruotsalaisia podcasteja. Nauhoittaa viikoittain, ja koska tehneet yli 300 jaksoa, tarkoittaa että ovat tehneet noin kuusi vuotta yhdessä. Yllättävän hyvin kestänyt aikaa, vielä riittää juttua. Podcast myös jatkuu vaikka Sigge hiljattain muutti Amerikkaan.”

80 väldigt goda mackor

”'80 oikein hyvää voileipää'. Joka jaksossa tehdään VOILEIPÄ ja puhutaan siitä. Tai no, oikeastaan siinä puhutaan kyllä kaikesta muusta, mutta se voileipä toimii viitekehyksenä. Viihdyttävä puhehan tässäkin on pääosassa, kiitos mielenkiintoisten henkilöiden.”

Kuva: Supla
Kuva: Supla

Naisten juttuja! Lettukestit

Laura Ollilan ja Tiia Heralan Lettukesteissä puhutaan seksistä, parisuhteista, naisista ja miehistä ja vastaillaan aikuisten Dear Eki -henkisiin kysymyksiin. Viime aikoina pohdinnassa esimerkiksi ero sekä pissa/kakkaleikit.

Lauran suositukset:

Juha Vuorisen podcastit

”Elintasopakolaisena tunnetun Vuorisen erinäiset podcast-ohjelmat on tullut kuunneltua. Päällimmäisenä on jäänyt mieleen Kaunokirjallisuuden Karvakuonot, koska tykkään hauskoista ja karvaisista miehistä.”

Rosvoradio

”Suosittelen myös Jete Ollisen juontamaa Rosvoradiota, jossa haastatellaan entisiä rikollisia.”

Puhetta rahasta! #Rahapodi

Jo perinteikäs, paljon kuunneltu talouspuheen vuo Nordnetin Miikka Luukkoselta ja Martin Paasilta: rennohkosti sijoittamisesta, säästämisestä, talouspolitiikasta ja nykyään paljosta muustakin aiheen ympäriltä. 

Miikka vinkkaa:

Motley Foolin podcastit

”Näitä suosittelisimme ulkomaisista talousaiheisista podcasteista.”

Pörssipäivä

”Yle Areenasta löytyvä Pörssipäivä on myös ihan jees, jos vieraat ovat se ykkösjuttu!”

Animal Spirits Podcast

”Eräs kuuntelija vinkkasi tämän jenkkiläisen podcastin. Rahapodin tyyppinen, mutta sisällöltään vähän haastavampi.”

Sivistystä & kirjoja! Sivumennen

Jonna Tapanaisen ja Johanna Laitisen innostunut kirjapodcast, jossa rönsyillään kirjoista mukavasti yhteiskunnallisiin teemoihin. Tätä kuunnellessa päättää aina alkaa lukea hulluna. 

Jonnan vinkit:

Where should we begin? with Esther Perez

”'Kun valitset kumppanin, valitset tarinan.' Belgialaisen parisuhdeterapeutin Esther Perelin podcastissa todelliset pariskunnat kertovat suhteestaan ja sen ongelmakohdista. Perel saa pariskunnat avautumaan ja konsultoi heitä viisaasti hurmaavalla aksentillaan.”

On Being

”Jenkkitoimittaja Krista Tippett on ihana ja älykäs keskustelunvetäjä, joka vieraineen pohdiskelee pelottomasti elämän suuria kysymyksiä. Mietittyä ja ajatuksia herättävä puhetta.”

Omaa luokkaa

Mia Haglund ja Taija Roiha puhuvat feministisessä podcastissaan fiksusti yhteiskunnasta, kulttuurista ja ajan virtauksista.” 
 

Klassikoita, uutuusromaaneja, runoutta... Viisi kirjailijaa kertoo, kenen kollegansa teoksia lukevat kesällä.

Lotta Sonninen:

Henkilöitä, joita tuli ikävä

Edward St. Aubyn: Loistava menneisyys

”Romaani aloittaa sarjan, joka on Englannin kieroutuneen yläluokan sarkastinen ruumiinavaus. Teos on kouraiseva lukukokemus, mutta kirjailija onnistuu loihtimaan rankkoihin tapahtumiin ironisen ja kepeänkin otteen.”

Laura Manninen: Kaikki anteeksi

”Parisuhdeväkivaltaa käsittelevää romaania lukiessani mietin, miten näin kauhea tarina voi olla niin koukuttava. Kirja oli hyvää kaunokirjallisuutta, mutta lisäksi fanitan sitä, että kirjailija on hienoissa julkisissa esiintymisissään antanut ilmiölle nimensä ja kasvonsa.”

Libby Page: Pinnalla pysymisen taito

”Pinnalla pysymisen taito on täydellinen lomakirja ja hyvän mielen lukuromaani, jossa vanhus ja nuori toimittaja yhdistävät voimansa pelastaakseen maauimalan sulkemiselta. Myös kirjan Lontoo-kuvaus ihastuttaa.”

Satu Vasantola: En palaa takaisin koskaan, luulen

”Kiinnyin romaanin henkilöihin niin, että tarinan päätyttyä tuli ikävä. Pohjalaissuvun ja toisaalta nyky-Suomen turvapaikanhakijoiden kuvaus teki vaikutuksen.”

Satu Vasantola:

Kesällä ei suoriteta

”Riippumatto, tyyny ja kirja ovat ensimmäiset asiat, joita kesälomalta odotan. Ja siinä onkin melkein kaikki, mitä lomalla tarvitsen.

Olen virittänyt pihallemme kaksi riippumattoa, toisessa makoilen aurinkoisella säällä, toinen on sateelta suojassa huvimajassamme. Ne ovat minun hunajapaikkojani.

Luen aina montaa kirjaa samaan aikaan, mutta kesäisin lukemiseni villiintyy entisestään ja keskeneräisiä romaaneja lojuu kaikkialla. Lomalla lukemiseen ei liity minkäänlaista pakkoa tai suorittamista, vaan nautiskelen juuri niistä kirjoista, joista itse haluan.

Vähän aikaa sitten löysin äänikirjojen maailmaan. Se tuplasi lukemiseni, sillä nyt kuuntelen kirjoja myös junassa, salilla ja fillaroidessa. Lenkillekään en enää välttämättä kaipaa juttuseuraa, koska viuhdon menemään napit korvissani.”

Maritta Lintunen: Stella

”Rakastin romaania ja sen teemoja, joita ovat musiikki, muistaminen ja valta. Ne kietoutuivat taitavasti tarinaan, joka kerrottiin lumoavalla tavalla. Vaikka romaanissa kuvataan julmaa vallankäyttöä, tarinassa on myös valoa. Romaani oli herkkä ja hieno kokonaisuus, kuin pieni helmi.”

Elizabeth Strout: Nimeni on Lucy Barton

”Elizabeth Stroutin teos viehätti minua, koska vaihteeksi oli ihanaa lukea lyhyt, kirkas ja selkeä romaani, jonka kielessä ei ole mitään kikkailua. Romaanin ihmiskuvaus on petollisen tarkkaa. Se on kuin näytelmä, jonka ainoa tapahtumapaikka on sairaalahuone. Näennäisen yksinkertaisen pinnan alta avautuu kuitenkin suuria teemoja muun muassa luokkanousuun liittyvästä kipuilusta.”

Ayobámi Adébáyo: Älä mene pois

”Parasta kirjallisuudessa on se, että se näyttää lukijalle ihan uusia maailmoja. Nigerialaisen Ayobámi Adébáyon esikoisromaani on juuri sellainen kirja. Se vie nigerialaisen keskiluokan kaupunkilaiseen arkeen, joka on tarinan tapahtuma-aikaan edelleen kiinni perinteissä. Lapsettomuutta ja moniavioisuutta käsittelevässä tarinassa pureudutaan syvälle naisen asemaan.”

Vilja-Tuulia Huotarinen ja Satu Koskimies: Emilia Kent – Runotytön tarina jatkuu

”Fanifiktioromaani kertoo, miten L.M. Montgomeryn kirjoista tutulle Emilialle kävi Teddynsä kanssa. Tekijät ovat tavoittaneet hienosti vanhahtavan kielen, joka vie suoraan Uuden kuun maailmaan ja yhdistäneet siihen aimo annoksen feminististä ajatusta. Tämä jos mikä on kesälukemista!”

Maritta Lintunen:

Rästilistalla runoutta

”Kesä on useimmiten täyttä työaikaa kirjailijalle, mutta ehkä nimenomaan kesällä tulee luettua enemmän, muutakin kuin työn vuoksi luettavaa taustakirjallisuutta. Minulla on usein talven ja kevään aikana ilmestyneistä kirjoista rästilista, jota koetan parhaani mukaan lukemalla lyhentää. Vaikka kirjoitan proosaa, haluan lukea erityisesti runoutta, koska se pitää kielen liikkeessä.”

Saila Susiluoto: Metropolis

”Metropolis oli kielellisesti ja sisällöllisesti huikaisevan runsas runokokoelma. Se on samalla ajaton ja tähän päivään sidottu. Susiluodon runoissa on surua ja lohdullisuutta, sadunomaisuutta ja rujoutta.”

Olli Jalonen: Taivaanpallo

”Olli Jalosen teokset ovat aina merkityksellisiä ja viimeiseen asti mietittyjä. Tämä romaani on kuvaus ymmärryksen rakentumisesta ja maailman hahmottamisesta. Ihailen Jalosen kykyä löytää kuhunkin romaaniinsa luonteva ja omanlaisensa kerronnan ääni.

Harri Ahonen: Pohjois-Norjan rannikkoreitit

”Jos ei pääse vaeltamaan Norjan vuonoille ja saarille, voi niille kurottaa nyt myös nojatuolista käsin. Harri Ahonen tuntee Skandinavian vaellusreitit ja on mestari vinkkaamaan ensikertalaiselle, minne kannattaa suunnata.”

Saila Susiluoto:

Proosaa parvekkeen rauhassa

”Kesäisin istun usein lukemassa nojatuolissa parvekkeellamme. Ympärillä suhisevat puut, ja alhaalla merenrannalla kulkee ihmisiä, mutta oikeastaan mikään ei häiritse minua tai keskittymistäni.

Syksyisin ahmin kotimaista prosaa ja runoja, sillä kuulun Kalevi Jäntin palkinnon raatiin. Ehkä sen takia tartun kesällä useammin ulkomaisiin teoksiin.”

Lassi Hyvärinen: Tuuli ja kissa

”Tuuli ja kissa on unenomainen runokertomus, jossa teemat ja hahmot näyttäytyvät jatkuvasti eri yhteyksissä ja valotuksessa. Pidin paljon teoksen haikeasta, humoristisesta, musiikillisesta ja sadunomaisesta tunnelmasta.”

Sara Stridsberg: Unelmien tiedekunta

”Ruotsalaisen Sara Stridsbergin romaani on kielellisesti lumoava tarina ja tutkielma Valerie Solanasista, joka tunnetaan SCUM-manifestista ja siitä, että hän yritti murhata Andy Warholin. Teos ei silti teeskentele olevansa elämäkerta ja on siksi paljon enemmän.”

Johannes Anyuru: He hukkuvat äitiensä kyyneliin

”Lyyrikkona tunnetun Johannes Anyurun romaanissa minua kiehtoi dystopia tulevaisuuden Ruotsista. Se on romaani tämän päivän painajaisista: terrorismista ja rasismista.”

Markku Pääskynen: Hyvä ihminen

”Markku Pääskysen yhdeksäs romaani on kehityskertomuksen muotoon puettu runollinen tutkielma ihmisen yrityksestä tehdä hyvää ja muodostaa elämästään kertomus. Hyvin häilyvän ja epäluotettavan kertojan kautta teos kyseenalaistaa muistojen luotettavuuden.”

Lassi Hyvärinen:

Kesä on aistien aikaa

”Kesä on aistien ja vaikutelmien aikaa, ja silloin kirjoistakin nousee esiin aistillinen puoli. Hellettä ei talvella oikein edes osaa kuvitella, mutta kesällä sen taas muistaa, kun joutuu sen sisään. Kesä herättääkin erityisen vahvasti henkiin tarinat, jotka tapahtuvat lämpimissä maissa.”

Maiju Lassila: Liika viisas

”Maiju Lassilan kuolemasta tulee tänä vuonna kuluneeksi sata vuotta. Liika viisas kertoo Sakari Kolistajasta, joka käsittää väärin papin saarnan ja ryhtyy itse maallikkosaarnaajaksi. Ollaan jossain päin Suomen maaseutua, keskikesällä. Varsinkin Sakarin pitämät pähkähullut herätyssaarnat ovat huikeaa kielellistä ilotulitusta.”

Henriikka Tavi: Toivo

”Henriikka Tavin runokokoelma tuntuu menevän niin syvälle, että siitä on vaikea edes puhua. Se on surullinen kirja, ja siksikin sen nimellä on erityinen paino. Muistikuvani kirjasta on myös värikäs ja kesäinen.”

Bruno Schulz: Kanelipuodit ja muita kertomuksia

”Puolalaisen Bruno Schulzin teos on kirjallisuuden omalaatuinen klassikko. Vaikka koko Schulzin tuotanto mahtuu tähän Tapani Kärkkäisen suomennokseen, sitä ei kannata yrittää lukea kerralla. Sen sijaan Schulzin myyttiseen maailmaan voi palata ja upota kerta toisensa jälkeen. Samoin sen kieleen, joka välillä päihdyttää, välillä kirkastaa ajatukset.”