Kuinka monta on liikaa? Kuva: Shutterstock
Kuinka monta on liikaa? Kuva: Shutterstock

Yksi, kaksi vai kokonainen kourallinen?

Toripöydät notkuvat herkullisia mansikoita ja herneitä, ja moni myyjä tuputtaa maistiaisia. Mutta missä menee raja: kuinka monta mansikkaa saa maistaa?

Kolmannen polven torikauppiaan Ritva Pajun mukaan moni torimyyjä maistattaa tuotteitaan mielellään. Kokenut kauppias tietää myös, että moni tulee toreille ahmimaan maistiaisia.

– Yksi on maistamista, kaksi on syömistä! Paju rajaa.

Jos et ole varma, onko maistelu tervetullutta, tarkkaile myyjää. Pajun mukaan moni kauppias ei kiellä maistelua, mutta jos se on epätoivottua tai maistiaisia uppoaa suuhun liian monta, myyjä kyllä viestittää rajat katseella.

Pieru edistää suoliston hyvinvointia, mikäs sen mukavampaa. Kuva: iStock
Pieru edistää suoliston hyvinvointia, mikäs sen mukavampaa. Kuva: iStock

Mädän kananmunan lemulla on terveysvaikutuksia, tietävät tutkijat.

Jos jokin on aliarvostettua, niin piereskely. Tuhnuttelua pidetään paheellisena ja epäkohteliaana, vaikka se on sekä luonnollista että terveellistä.

Ihmiskunnan siirtyminen ilmatiiviisiin ja siisteihin sisätiloihin on saattanut pierun kapinallisen asemaan, johon se ei luonnostaan kuulu. Muun muassa seuraavien tietojen valossa on syytä palauttaa piereskelyn kunnia.

1. Pidättely johtaa ruuansulatusvaivoihin

Suolistosairaudet ja -vaivat yleistyvät minkä kerkeävät. Moni ei tiedä ja harva arvaa, että monen kiusallisen mahanpurun taustalla on pierun pidättely.

Laillistettu ravitsemusterapeutti Leena Putkonen suositteleekin Helsingin Sanomissa vapauttavaa pierulenkkiä lounaan jälkeen, jos rohkeus ei riitä paukkujen päästämiseen työtiloissa tai työpaikan vessassa. 

2. Pieru voi jonakin päivänä auttaa sairauksien tunnistamisessa

Pierulla on monenlaista kerrottavaa, mutta ihmiskunta ei ole vielä täysin oppinut sen kieltä. Yritystä ei kuitenkaan puutu: tutkijat työskentelevät kehittääkseen laitteita, joiden avulla pieruista voitaisiin saada sairauksien diagnoimisessa auttavia tietoja. 

3. Pierujen sisältämä rikkivety on potentiaalinen terveyssankari

Erityisen pahanhajuisilla, mädältä kananmunalta löyhähtävillä pieruilla on poikkeuksellisen suuria terveysvoimia. Ne nimittäin sisältävät rikkivetyä, joka on solujen kannalta tärkeä aine.

Englantilaisen Exeterin ylipiston tutkijat uutisoivat jo vuosia sitten, että juuri oikea, pieni määrä rikkivetyä voi olla tärkeä tekijä monien sairauksien hoidossa sydänkohtauksesta dementiaan. 

Tutkimustuloksen perusteella on innostuttu uutisoimaan muun muassa, että kumppanin pierujen haisteleminen olisi terveellistä. Uskoo, ken tahtoo (haistella rakkaansa pieruja). 

4. Pierusi kertovat sinusta

Vanhan sanonnan mukaan ihminen on sitä, mitä hän syö. Samoin pierujen haju perustuu siihen, mitä niiden piereskelijä syö. Ihminen on siis sitä, miltä hänen pierunsa tuoksahtavat... tai jotakin. 

Joka tapauksessa voit vaikuttaa pierujesi aromimaailmaan ruokavaliolla. Ravitsemusterapeutti Leena Putkonen kertoo Ylellä, että pierujen pahanhajuisuutta voi vähentää vaihtamalla eläinproteiineja kasviproteiineiksi ja lisäämällä resistentin tärkkelyksen syömistä. Resistenttiä tärkkelystä on esimerkiksi perunassa, riisissä ja banaanissa.


5. Pieru vapauttaa

Pieru rikkoo jään, ja vapautunut piereskely sitoo läheisiä yhteen. Pierujen vapauttavuudesta kertoo muun muassa se, että ihmiset tapaavat nimittää suosikkikotihousujaan pieruverkkareiksi. 

Lentokentällä voi ottaa lasillisen tai useamman kuohuvaa ja rentoutua. Jos paikalta saa poistua, nappaa taksi alle ja hurista jatkamaan lomaa.

Kyllä, se on tapahtunut minullekin. Viime syksynä jämähdimme Kreetalle Hanian kentälle, kun lentokoneemme meni rikki.

Olimme reissussa kahden aikuisen ja kahden pienen lapsen voimin. Nuorempi joi äidinmaidonkorviketta, ja olimme pakanneet matkaan juuri sopivan määrän maitotetroja. Eli emme yhtään ylimääräistä.

Sillä aikaa, kun muut (aikuiset) tuskailivat, kiukuttelivat ja huokailivat, meidän perhe päätti ottaa rennosti. Ensimmäisenä menimme ostamaan karkkia. Sen jälkeen laitoimme isommalle lapselle tablettitietokoneelta piirretyt pyörimään ja odotimme, että saamme aikataulusta lisätietoa. Olimme tyytyväisiä, ettemme lähteneet matkaan rikkinäisellä lentokoneella.

Klassinen tilanne on, että lentohenkilökunta yrittää pitää matkustajat lähtövalmiina, koska myöhästyminen maksaa heille paljon. Siksi porukka ei pääse pois lentokentältä ennen kuin on varmistettu, että remmi kannattaa kuljettaa muualle odottamaan. Niin kävi myös meille. Lopulta kapteeni tuli ilmoittamaan, että lähtö siirtyy kymmenen tuntia. 

Tässä vaiheessa meidän perhe otti taksin kaupunkiin.

Matkustajille kerrottiin, että lentokentän ulkopuolella on kahvila, josta saisi lounasta. Tässä vaiheessa meidän perhe otti taksin kaupunkiin. Varasin netistä hotellihuoneen, josta oli merinäköala. Se oli naurettavan halpa, koska saimme viime hetken varaajina tuntuvan alennuksen. Sitten köpöttelimme rantakadulla, ostimme vauvalle korvikejauhetta apteekista, söimme mereneläviä ja kävimme lasten kanssa hevosajelulla. Kaikilla oli mukavaa. Välillä lepäsimme hotellihuoneessa.

Kun uusi ilmoitettu lähtöaika alkoi lähestyä, otimme taksin lentokentälle. Lähtöportilla kuulimme, että muut suomalaiset oli noukittu tienvarsikahvilasta bussiin ja kuljetettu viiden tähden resorttiin, jossa porukka oli istunut aulatilan sohvilla lähes koko odotusajan. Kaikkien uikkarit oli pakattu matkalaukkuihin, laukut olivat lentokentällä ja lähin kauppa sijaitsi useiden kilometrien päässä evakkohotellilta.

Ihmiset olivat todella kypsiä. Tilannetta ei helpottanut se, että lento viivästyi vielä entisestään. Toisin kuin muilla, meillä oli ollut mahtava viimeinen päivä etelänlomalla. Kaiken lisäksi meille maksettiin tuosta ihanasta aurinkopäivästä 1 600 euroa korvauksia.

Lentokentällä istumisesta saa minusta oikein kohtuullisen tuntipalkan.

Useamman sadan euron korvauksen voi saada, jos lento myöhästyy yli kaksi tuntia

Vaikka olisin joutunut istumaan vuorokauden lentokentällä pelkkää kolmioleipää järsien, olisin silti kokenut, että tuo korvaus on ihan kelpo raha siitä kärsimyksestä. Toki olisin ollut huolesta soikeana, kun vauvani äidinmaidonkorvikkeet olisivat loppuneet, mutta ehkä siitäkin olisi jotenkin selvitty.

Monesti olen odottanut myöhästynyttä lentoa myös ilman lapsia. Silloin voi vaikka ottaa lasillisen tai useamman kuohuvaa ja rentoutua – sekä suunnitella käyttökohteita korvausrahoille. Lentokentällä istumisesta saa minusta oikein kohtuullisen tuntipalkan.