Onko se tuhlausta, kun korkeasti koulutettu nainen jää vuosikausiksi kotiin hoitamaan lapsia? Kaisa Alarannan mielestä ei ole.

Se kysymys tulee aina – ennemmin tai myöhemmin. Kuten äskettäin häissä, joissa oli paljon vanhoja tuttuja. Missä sinä olet nykyään töissä?

– Kyllä minä olen valinnastani ihan ylpeä, mutta silti noina hetkinä tulee tunne, että niin, minusta ei tosiaan ole tullut mitään suurta, kurikkalainen Kaisa Alaranta, 33, sanoo.

Hän on koulutukseltaan historian ja yhteiskuntaopin opettaja, mutta kuusi ja puoli viime vuotta hän on ollut kotiäiti. Joonatan menee syksyllä eskariin, Kaspian on neljä ja Samuel kaksi ja puoli.

Alle kolmevuotiaiden suomalaislasten äideistä joka toinen on hoitovapaalla, joten ei Kaisa mikään harvinaisuus ole. Mutta kenen muun elämänvalinnoista olisi ulkopuolisilla yhtä kärkkäitä näkemyksiä kuin kotiäitien?

Joidenkin mielestä kotiäiti on lastensa parasta ajatteleva sankari, joka on oivaltanut elämän syvimmät arvot. Muutamien mielestä hän taas on vastuuton lusmu, joka vaarantaa urakehityksensä sekä tekee karhunpalveluksen muille naisille vahvistamalla perinteisiä sukupuolirooleja. Viimeksi toukokuussa Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen ylijohtaja Juhana Vartiainen sivalsi Helsingin Sanomien haastattelussa, että kotiäitien "ihana velttoilu veronmaksajien rahoilla" pitäisi saada loppumaan.

– Mutta ei kai kukaan tee elämänsä isoja ratkaisuja pelkästään yhteiskunnallisilla perusteilla, Kaisa sanoo.

Kotiäiti vastoin luontoaan

Jos tiedät ihmisestä vain, että hän on kolmen lapsen kotiäiti ja maatilan emäntä Pohjanmaalta, millaiseksi kuvittelet hänet? Kenties ajattelet nyt jotakuta pullantuoksuista, kovaäänistä tehopakkausta, mutta unohda se. Kaisa ei ole yhtään sellainen.

– Alun perin ajattelin, että olen kotiäidiksi liian teoreettinen, Kaisa sanoo.

Opiskeluaikana hän ei esimerkiksi halunnut kutsua kavereita syömään, koska tuntui mahdottomalta mitoittaa ruokaa isommalle joukolle kuin kahdelle. Nyt kokkaaminen luonnistuu, kun on pakko, mutta ei se mikään nautinto ole.

Yhtenä kesänä hän teki pihaan kasvimaan, jotta lapset oppisivat, mistä porkkanat tulevat. He oppivatkin, ja Kaisa itse oppi, ettei kasvimaan hoitaminen ole lainkaan hänen juttunsa.

Käsitöistä Kaisa pitää, mutta niihin on vähän liiankin helppo uppoutua. Hänellä on nimittäin keskittyessään tapana unohtaa ulkomaailma, ja se taas on ongelma, kun seurana on kolme vilkasta lasta, joilla on loputtomasti uteliaisuutta mutta ei juurikaan harkintakykyä.

Miten Kaisan tapainen taiteellinen pohdiskelija sitten päätyy kotiäidiksi? Vähä vähältä, tilanne kerrallaan. Alle vuoden ikäistä esikoista Kaisa ei edes harkinnut vievänsä hoitoon, ja sitten vauva numero kaksi jo ilmoittikin tulostaan. Sama juttu numero kolmosen kanssa. Mitään riuskaa emäntätyyppiä Kaisasta ei silti ole sukeutunut.

Pakostakin tulee mieleen, että ansiotöissä hän pääsisi helpommalla. Joku muu laittaisi ruuat, ja hän itse voisi tehdä omien taipumustensa mukaista työtä ja vieläpä keskittyä siihen. Ja seuraavissa häissä Kaisa voisi sitten kertoa kuulumisensa ilman alemmuudentunnon häivähdystä.

Mutta Kaisa haluaa olla kotona.

Pyjama-aamupäiviä

Alarannan sinitapettisessa tuvassa Kurikan Salonkylässä vietetään hidasta perjantaiaamua. Joonatan kiikkuu katosta roikkuvassa lautakeinussa. Kaspian vetää sukkia jalkaan mietteliäänä, ajatukset jo päivän leikeissä. Kello on kymmenen, ja Kaisan kupissa höyryää aamutee.

– Joskus poden huonoa omaatuntoa meidän pyjama-aamupäivistä, hän tunnustaa.

Huono omatunto on kaiku entisestä elämästä, ajalta ennen lapsia, jolloin Kaisalla oli tapana täyttää kalenteri äärimmilleen työllä, opinnoilla ja harrastuksilla. Silloin elämisen meininki tuli siitä, että selvisi täpäristä aikatauluista sankarina. Enää Kaisa ei halua elää niin.

– En erityisesti pidä sanasta downshiftaus, mutta jotain sellaista tämä kai on. Ettei yritä haalia kaikkea elämässä samaan aikaan.

Kaisan puoliso Iisakki, 34, on töissä Metsolla Tampereella, ja hankintapuolen kehittämispäällikön hommiin kuuluu myös ulkomaanmatkoja. Muutamana päivänä viikossa Iisakki tekee etätöitä kotona, mutta välillä Kaisa on yksin vastuussa lapsista kellon ympäri. Lisäksi Iisakki viljelee maata.

– Ainakin nyt tuntuu, että meidän perheen arki on tarpeeksi haasteellista näinkin. Haluan, että elämässä säilyy edes jonkinlainen rauha, Kaisa sanoo.

Moni kotiäiti perustelee ratkaisuaan lapsen parhaalla. Kaisallekin se on tärkeä syy olla kotona, mutta vähintään yhtä paljon vaakakupissa painaa oma jaksaminen. Kaisa on ollut valmistumisensa jälkeen parin vuoden ajan töissä korkeakouluopiskelijoiden hyvinvointiin liittyvässä hankkeessa, ja opettajan töitä hän on tehnyt vain muutaman sijaisuuden verran. Jos hän nyt hakisi ja saisi opetustöitä, hän joutuisi valmistelemaan tunnit käytännössä öisin. Siihen voimat eivät riitä.

Eikä Kaisa ole ihan varma siitäkään, millaista työtä haluaisi hakea.

– Sen pitäisi tuntua niin mielekkäältä, ettei ylitöiden tekeminen haittaa.

Hurjaa suuttumusta

Pitkää kotiäitiyttä vastaan puhuu moni asia. Kotihoidontuki on pieni ja kun lapsi täyttää kolme, sekin loppuu. Työnhaussa voi näyttää pahalta, että ansioluettelossa on monen vuoden aukko. Eläkekin jää vähäiseksi.

Kaisaa raha-asiat eivät pelota. Mieluummin hän tulee toimeen vähemmällä rahalla kuin katuu sitten vanhana, ettei antanut lapsille aikaa, kun he olivat pieniä. Hän uskoo saavansa sopivan työn sitten, kun sen aika tulee. Hän myös ajattelee, että pariskunnan rahat ovat yhteisiä eläkkeelläkin.

– Olisi väärin, jos yksi kituuttaisi ja toinen lyhentäisi moottoripyörälainaa. Tämä on kuitenkin meidän yhteinen päätös.

Entä jos tulee ero?

– En usko, että meille tulee. Suhde on meille tosi tärkeä ja olemme saaneet välineitä sen hoitamiseen parisuhdeleireillä.

Oikeasti vaikeita asioita kotiäitiydessä on Kaisan mielestä kaksi. Ensinnäkin: mitään asiaa ei saa kerralla valmiiksi, ei edes ajatuksen puolikasta, kun joku koko ajan keskeyttää.

– Ehkä siksi kotiäideistä on se mielikuva, että he vain juovat kahvia. Se on suunnilleen ainoa asia, jonka voi keskeyttää toistuvasti ilman että tulee suurempaa haittaa.

Toiseksi: kotiäiti on joka päivä omien tunnemyrskyjensä armoilla. Työpaikalla, työroolissa, ihminen sentään on useimmiten turvassa primitiivireaktioiltaan. Kotiäitinä on vaikeaa, ellei mahdotonta, elätellä itsestään mielikuvaa kypsästi käyttäytyvänä, hillittynä ihmisenä.

– On hurjaa, millaista suuttumusta voivat herättää ne ihmiset, joita eniten rakastaa.

Takaisin maalle

Rankin vaihe Kaisan kotiäidin uralla oli keväällä 2009. Vielä alkuvuonna Kaisa ja Iisakki asuivat Tampereella, jonne he olivat kotiutuneet opiskeluaikoinaan. Heillä oli kaksi lasta ja kolmas tulossa, ja Iisakilla vakituinen työpaikka.

Kaisan vanhemmat olivat vastikään eronneet, ja perheen maatilalle etsittiin jatkajaa. Iisakki innostui. Hän on niitä ihmisiä, jotka kaipaavat merkityksen tunnetta myös vapaa-aikaan.

– Iisakki löysi sisäisen maanviljelijänsä. Minä taas ajattelin, että voisin löytää oman tapani asua maalla, vaikka emännyys onkin minulle vähän vaikea asia, Kaisa sanoo.

He muuttivat kylvöaikaan, joten Iisakin aika meni tiiviisti pellolla. Kaisa yritti pysyä raskausmahansa kanssa kahden vilkkaan pikkupojan perässä ja huomasi ikävöivänsä Tampereelle jääneitä opiskelukavereita ja kotiäitituttuja.

Muutaman kuukauden jälkeen Kaisan voimat olivat niin vähissä, että hän haki osa-aikaista hoitopaikkaa Kaspianille ja Joonatanille. Se olisi voinut tuntua epäonnistumiselta, mutta Kaisa oli vain helpottunut, että joku muu huolehtii pojista edes muutaman tunnin ajan päivässä.

Vuoden verran pojat kävivät perhepäivähoitajalla. Sen jälkeen Kaisasta alkoi tuntua hölmöltä viihdyttää vauvaa yksin kotona, ja hän otti isommat veljekset pois hoidosta.

Voimien palautumiseen auttoi, että Kurikasta löytyi samanhenkisten kotiäitien porukka.

– Kun on pitkään kotona, sosiaalinen verkosto pitää luoda aina uudestaan, kun itse muuttaa tai kun läheisimmät kotiäitikaverit menevät töihin. Siinä tulee tyhjä olo, että ketäs me nyt sitten nähdään. Mekin on aloitettu luuppi alusta jo monta kertaa.

Kiireessä parisuhde punnitaan

Lounasaikaan työhuoneen ovi avautuu. Iisakilla on tänään töissä etäpäivä, mikä tarkoittaa, että ruokatauko on perheen yhteistä aikaa.

– Joskus tuntuu epäreilulta, että tuolla se istuu rauhassa koneen ääressä, kun meillä on täällä täysi rähinä päällä, Kaisa tunnustaa.

Tietenkin Iisakin on tehtävä työnsä, kyllä Kaisa sen tietää, mutta harmituksen tunnetta se ei poista. Sama juttu maanviljelyksen kanssa: Kaisan näkökulmasta Iisakki on koko ajan menossa jonnekin. Kyntämään/ kylvämään/ äestämään/kultivoimaan/ niittämään ojanpientareita/ katsomaan kasvaako rypsi vai ei/ etsimään hukkakauraa/ tarkistamaan pinta-aloja EU-tarkastajan kanssa/ metsätöihin/ etsimään myrskytuhoja.

Kaisa sen sijaan on koko ajan lasten kanssa.

– Sellaisina päivinä kun ei ole lippu kovin korkealla, saatan ottaa Iisakin lounastauolla kymmenen minuutin päiväunet. Ei tämä minun kotonaoloni tosiaan kovin sankarillista ole, Kaisa naurahtaa.

Jos Kaisa haluaisi mennä töihin, Iisakki kyllä tukisi, jäisi tarvittaessa vaikka vuorostaan lasten kanssa kotiin. Mutta ei Kaisa ole vielä halunnut. Niinpä Iisakki tekee sen minkä voi: hoitaa työnsä, maanviljelykset ja päästää Kaisan joskus hengähtämään, vaikkapa pariksi päiväksi Tampereelle tapaamaan ystäviä ja notkumaan kahviloissa.

Yhdellä sellaisella reissulla Kaisa osti linja-autoon matkalukemiseksi käsityölehden, perillä Tampereella kävi ostamassa langat ja kutoi viikonlopun aikana pipon valmiiksi. Se oli oikea terapiapipo.

– On vain niin ihanaa saada mikä tahansa asia tehtyä rauhassa alusta loppuun.

Kaisa uskoo, että hänen kotona olemisensa on myös parisuhteen etu. Jos molemmat kävisivät töissä, yhteistä aikaa olisi entistä vaikeampi löytää. Nytkin sen eteen saa tehdä töitä.

– Kun väsyttää, on vaikea muistaa, että toistakin väsyttää. Silloin tulee sanomista ja murjotusta pyykkikasoista ja tiskivuorista, siitä, kumpi menee selvittämään lasten riidan ja kumpi käy kaupassa. Lasten touhutessa ei päiväsaikaan pysty puhumaan miehen kanssa kahden kesken juuri lainkaan, ja jos oikein väsyttää, ei jaksa jäädä illalla kahdestaan valvomaan.

Silloin Kaisa muistuttaa itseään, että Iisakki on edelleen se sama ihana tyyppi, johon hän 16-vuotiaana rakastui: ystävällinen ja keskusteleva, sopivasti urheilullinen mies, jolla on kristillinen maailmankatsomus ja joka soittaa ihanasti pianoa.

– Kaikkein parasta on, kun Iisakki järjestää ajan ja lastenhoitajan niin, että saamme olla ihan kahdestaan ja voimme katsoa toisiamme silmiin ja unelmoida yhdessä vielä vähän.

Yhdestä sellaisesta hetkestä kertoi Kaisan Facebook-päivitys: Päätös perheen parhaaksi: lykättiin tuvan maalausta ja vietettiin perheviikonloppu. Rakastuin komeaan kesäheilaani. Remppa ehtii kyllä, mutta tänään täällä asuu onnellinen perhe.

Elämän tarkoitusta etsimässä

Kotipestin jälkeen työelämään palaavilla on yleensä liikuttavan samankaltaiset ilonaiheet. Saa syödä jonkun muun laittamaan ruokaa, saa käydä yksin vessassa, saa juoda kahvinsa kuumana. Voi keskustella muustakin kuin Topi ja Tessu -elokuvan juonenkäänteistä.

Kotiäidin maailmassa kaaoksen pyörteet etenevät omien lakiensa mukaan. Juuri kun kuvittelee, että nyt olisi hyvä hetki pitää kahvitauko, tuleekin jokin äkillinen myrsky – vakoojaviitta on ihan tyhmä, veli anastaa lelun tai nipistää. Sitten sitä selvitellään, ja kahvi jäähtyy haaleaksi.

– Työelämässä minua stressasivat uudet tilanteet ja uusien ihmisten kohtaamiset. Kotona stressaavat päivästä toiseen samanlaisina toistuvat tilanteet: lasten riidat ja jatkuvat keskeytykset. Huomaan olevani ihminen, jonka on vaikea sietää eripuraa, ja lasten kanssa sitä on pakko oppia kestämään, Kaisa sanoo.

Myös rauhalliset hetket tulevat varoittamatta. Yhtäkkiä vain huomaa, että yksi kyntää lelutraktorilla mattoa ja puhelee hiljaa itsekseen, toinen kuuntelee musiikkia, kolmas istuu uppoutuneena sarjakuvakirjaan. Silloin pitää ymmärtää istahtaa kiikkustuoliin ja nauttia.

Siinä keinuessa voi ajatella vaikkapa sellaisen ajatuksen, että oliko se entisen elämän tekemällä tehty kiire sittenkin jonkinlaista hyväksynnän hakemista ja ahdistuksen peittämistä.

Kuuden ja puolen viime vuoden aikana Kaisa on miettinyt paljon elämän tarkoitusta. Ainakaan se ei ole toisten ihmisten mielipiteiden myötäily.

– Ulkoisia vaatimuksia on niin paljon, että jos niitä alkaisi seurata, siitä ei tulisi loppua.

Keskustelu äitiyteen liittyvistä valinnoista saa helposti fanaattisia piirteitä, mutta Kaisalle kaikenlainen ehdottomuus on vierasta. Arjessa luovitaan sen mukaan, mikä milloinkin toimii. Yhdellä lapsella käytettiin paljon kestovaippoja, toinen oli kantoliinavauva. Kahta ensimmäistä Kaisa imetti reilun vuoden, mutta parivuotias kuopus saa rintamaitoa vieläkin.

– Minusta tuli taaperoimettäjä vahingossa. Lapsi kasvaa vähitellen, ja jos ei ole päättänyt päivää, jolloin lopettaa, koskaan ei tule sitä hetkeä, jolloin katsoisi lasta, että onpa se nyt iso, nyt sitä ei voi enää imettää.

Harmi vain, että suomalaisessa työelämässä ei voi luovia noin joustavasti tilanteen mukaan. Esimerkiksi Ruotsissa, Saksassa ja Hollannissa on tavallista, että lapsiperheissä toinen vanhemmista tekee osa-aikatyötä. Suomessa on useimmilla aloilla valittava joko tai, ota tai jätä.

– Osa-aikatyö olisi luultavasti minulle paras tapa tehdä töitä aluksi, kun lapset ovat pieniä. Mutta vielä en ole ajatellut tosissani sitäkään vaihtoehtoa, Kaisa sanoo.

Lue, mitä tähdet kertovat tänään juuri sinulle.

JOUSIMIES

Kuuntele itseäsi. On tärkeää, että olet rehellinen peilikuvallesi tunne-elämääsi koskevissa kysymyksissä. Älä sulkeudu kuoreesi.

                

KAURIS

Anna muiden puuhata omiaan. Pidä huolta läheisistäsi ja kotiin liittyvistä asioista. Sinun on keskityttävä yhteen asiaan kerrallaan.

 

VESIMIES

Pysyttele totuudessa. Onnistut välttämään tunnerikkaan konfliktin, jos et vääristele tapahtumia. Älä sekaannu asioihin, jotka eivät kuulu sinulle.

 

KALAT

Tunteesi karkaavat herkästi käsistä, jos et ole tarkkana. Valitse sanasi tarkkaan. Oikea ajoitus voi säästää sinut monilta harmeilta.

 

OINAS

Pidä henkilökohtaiset asiat yleisöltä piilossa. Huhut lähtevät tänään leviämään pienestä sytykkeestä. Älä anna kenenkään jyrätä ylitsesi.

 

HÄRKÄ

Älä usko kaikkea, mitä sinulle kerrotaan. Terve ennakkoluuloisuus pelastaa sinut hankaluuksilta. Luota vaistoosi tiukan paikan tullen.

 

KAKSONEN

Vietä laatuaikaa rakkaan ihmisen seurassa. On hyvä hetki miettiä sitoutumista. Ihmissuhteissa puhaltavat uudet tuulet.

 

RAPU

Tarjoa apuasi sitä tarvitseville. Voit oppia päivän tapahtumista paljon. Panoksesi saa aikaan merkittäviä muutoksia.

 

LEIJONA

Suunnittele tulevia reissuja. On aika ottaa yhteyttä vanhoihin ystäviin ja muistella menneitä. Taaksepäin palaaminen tekee hyvää.

 

NEITSYT

Satsaa kaikkesi ihmissuhteisiin. Voit saada aikaan positiivisia muutoksia ympäristössäsi. Pelastat perheenjäsenen tai sukulaisen päivän.

 

VAAKA

On aika puhua suoraan. Jaa tuntemuksesi läheisesi kanssa. Perhe ja ystävät menevät tänään kaiken muun edelle.

 

SKORPIONI

Pieni muutos saa aikaan jotain merkittävää. Päivän tapahtumat auttavat sinua hahmottamaan asioiden tärkeysjärjestyksen. Raha-asioissa on luvassa yllätyksiä.

 

 

Joillakin niitä ei ole ollenkaan ja joillakin vaikka muille jakaa. Arvaatko hiusten perusteella, ketkä julkisuuden henkilöt ovat kuvissa?