Jenni Kokander uskoo, ettei ystävyyden tarvitse aina olla kivaa. Kuva: Juha Salminen
Jenni Kokander uskoo, ettei ystävyyden tarvitse aina olla kivaa. Kuva: Juha Salminen

Vaikka mitä tapahtuisi ja maailma menisi mullin mallin, en saa amputoitua itsestäni neitejä B, S, P ja H, Jenni Kokander kirjoittaa. 

Neiti B:llä on kympin keskiarvo peruskoulun päättötodistuksessa. Hänellä on pettämätön tyylitaju, eettinen elämäntapa ja järkälemäinen yleissivistys. Neiti B on yksi tärkeimmistä opettajistani elämässä. Hänen kanssaan olen teinistä asti pystynyt peilaamaan arvojani ja kehittämään ajatteluani. Hän on haastanut minua ja minä häntä. On helpottavaa tietää, että toinen ei jätä, suutu tai kanna kaunaa, vaikka ollaan erilaisia ja eri mieltä.

Neiti S on yksi kauneimmista ihmisistä, joita tiedän. Hän kirjoitti viisitoistavuotiaana niin hienoja runoja, että järki puutui. Hän laulaa kuin enkeli, merenneito tai ehkä muinainen intiaaninainen. Hänen kanssaan olen aina luovimmillani: hänen herkkyytensä tarttuu ja tukee omaani. Helppo hän ei ole. Olemme loukanneet toisiamme ja törmäilleet, kun elämän isot vaiheet eivät ole osuneet yksiin. Olen pitänyt häntä itsestäänselvyytenä ja hän ehkä minua. Neiti S on kuitenkin ystävä, jollaista ei ole varaa menettää. Vaikka elämä on kovistellut meitä, olemme aina päätyneet sohvan nurkkaan tuijottamaan toisiamme ihastuneina.

Neiti P:n tapasin baaritiskillä. Hän hurmasi minut heti. Ei vain siksi, että hän tarjosi minulle gintonicin, vaan koska hänen onnellinen ja elämänviisas olemuksensa valaisi koko baarin. Neiti P ei aina ymmärrä, miten erityinen hän on ja antaa usein muiden kävellä ylitseen. Hän asettaa aina muut etusijalle, ja kuuntelijana hänen veroistaan ei helposti löydä. Ystävänä hän on vaativa ja armoton. Hänestä on turha odottaa seuraa paskanpuhumiseen. Jos soitan ja valitan parisuhteestani, hän ei koskaan lähde haukkumaan miestäni, vaan kysyy, mitä minä olen tehnyt ja voisinko minä korjata omaa käytöstäni. Hänen kanssaan me etsimme ratkaisuja emmekä lölli murheissa. Hänen viisautensa on kantanut minut monen ongelman yli. Tiedän myös varmuudella, että minä osaan vetää hänet suonsilmästä.

Kun Neiti H astuu huoneeseen, kaikki kerääntyvät kuuntelemaan. Hän on ilmiömäinen tarinankertoja, ja hänen seurassaan on helppo olla. Hänen härski, iloinen ja vapaa persoonansa on kuin kärpäspaperi. Hän tuntee kaikki, ja kaikki tuntevat hänet. Olen itse tottunut olemaan keskipisteenä, mutta Neiti H vie helposti paikkani valossa. Olemme kilpailleet samoista rooleista ja saman miehen huomiosta, mutta koskaan en ole kokenut häntä kilpailijakseni. Hänen saavutuksensa ovat tuntuneet omilta voitoiltani. Tiedän, että hän arvostaa minua yhtä paljon, ja tasa-arvo välillämme on ollut aina rakkautemme maaperä.

Ystävyys on luottamuksen kehä, jossa me toimimme toistemme peileinä. Emme voi valikoida perhettämme, ja todellisen ystävän tunnistaa samasta asiasta. Vaikka mitä tapahtuisi ja maailma menisi mullin mallin, en saa amputoitua itsestäni neitejä B, S, P ja H.

Ystävä on ihminen, jota ei voi enää valita.

Kaikki Me Naisten kolumnit löydät täältä.