Helsingin Pörssiklubi pitää edelleen kynsin hampain kiinni säännöstä, jonka mukaan naiset eivät pääse sen jäseniksi. Hirveän ryhdikästä toimintaa!

– Maailma muuttuu, mutta voi käydä niinkin, että todetaan, ettei tasa-arvoa pidä kaikkiin nurkkiin ängetä, Helsingin Pörssiklubin viestinnästä vastaava jäsen Juhani Mäkinen kertoi Kauppalehdessä.

Mäkinen joutui perustelemaan, miksi vuonna 1910 perustetun Helsingin Pörssiklubin jäseniksi ei vieläkään huolita naisia. Klubissa tykätään vedota pitkiin perinteisiin, mutta sen säännöissä naisten jäsenyys kiellettiin vasta vuonna 1997. Olikohan se oli ensimmäinen kerta, kun joku nainen keksi sinne haluta? Virhe! Täyskielto pamahti heti.

Pörssiklubiin kuuluu nykyään yli 1 700 keskimäärin 55-vuotiasta mieskerholaista. Siellä he ihan kaikessa rauhassa puhuvat yhteiskunnallisista asioista. Ei ole naisia hössöttämässä siinä.

Jäsen Mäkisen asenne on ihana! Maailman muutoksesta ei tosiaan voi tietää.

Naiset siis kelpaavat pörssiyhtiöiden toimitusjohtajiksi, mutta eivät Pörssiklubiin. Koska genitaalit. Jäsen Mäkisen mukaan klubi halutaan pitää herrojen kokoontumispaikkana, mutta Pörssiklubi ei kuitenkaan hänen mukaansa syrji naisia.

– Ei syrji, jäsen Mäkinen perusteli asiaa aukottomasti Kauppalehdessä.

Jäsen Mäkisen asenne on ihana! Maailman muutoksesta ei tosiaan voi tietää. Ehkä iäkäs mieskerholainen näkee tulevaisuuteen selvemmin kuin muut. Voi olla, että me infoähkyn keskellä hylkäämme internetin ja globalisaation, ehkä naiset kyllästyvät start up -pöhinöihin ja palaavat kantamaan vettä kaivolta, synnyttämään ja lypsyhommiin. Miehen ehkä metsästävät, keräilevät ja kertovat toisilleen tarinoita menneestä maailmasta.

Vaikea nähdä sinne saakka. Tai sitten voi tietysti käydä niinkin, että todellinen valta karkaa ovenraoista jonnekin Pörssiklubin ulkopuolelle.

Marja-Leena Haapanen olisi liittynyt Pörssiklubin jäseneksi, jos se olisi ollut mahdollista. Koska klubiin ei kuitenkaan päässyt, hän perusti naisille oman pörssiklubin.

Tänään miesten Pörssiklubin vuokranantaja uhkasi jo irtisanoa herrakerhon sopimuksen. Muutoksen tuulet puhaltavat, hyvät herrat!

Satunnainen Tarkkailija

Voiko noin 55-vuotias mies tietää, minne tasa-arvo pitää ängetä?

Ihme ulinaa taas. Mikä ihme siinä korpeaa naisia niin suunnattomasti, että heitä ei tarvita tai haluta kaikkialle? Maailman on väärällään jos jonkinlaisia vain naisille tarkoitettuja kerhoja, verkostoja ja kannustinohjelmia - ja yhtäkään miestä ei harmita pätkääkään. Olisiko nyt niin, että halutaan vain siksi, että joku sanoo ettet voi saada?
Lue kommentti
Elä ja anna elää...

Voiko noin 55-vuotias mies tietää, minne tasa-arvo pitää ängetä?

-Yh-isänä ollessani sosiaalitäti sanoi ettei minulla ole ikinä mitään asiaa sinne koska mitään en tulisi saamaan sieltä. Ikinä! (Nämä genitaalit.) -Empä ollut vaillakaan mitään. Kunhan paperit saataisiin järjestykseen. Sekakäyttäjä äiti on kuitenkin ammattilaisenkin mielestä parempi vaihtoehto kuin tavallisen turvallinen isä ja koti ilman draamaa ja jatkuvaa kaaosta. -No, lapset ovat nyt aikuisia ja ammateissaan. Mutta vieläkin mietityttää joskus mistä naiset ammentavat sen viisastelevan...
Lue kommentti

Lentokentällä voi ottaa lasillisen tai useamman kuohuvaa ja rentoutua. Jos paikalta saa poistua, nappaa taksi alle ja hurista jatkamaan lomaa.

Kyllä, se on tapahtunut minullekin. Viime syksynä jämähdimme Kreetalle Hanian kentälle, kun lentokoneemme meni rikki.

Olimme reissussa kahden aikuisen ja kahden pienen lapsen voimin. Nuorempi joi äidinmaidonkorviketta, ja olimme pakanneet matkaan juuri sopivan määrän maitotetroja. Eli emme yhtään ylimääräistä.

Sillä aikaa, kun muut (aikuiset) tuskailivat, kiukuttelivat ja huokailivat, meidän perhe päätti ottaa rennosti. Ensimmäisenä menimme ostamaan karkkia. Sen jälkeen laitoimme isommalle lapselle tablettitietokoneelta piirretyt pyörimään ja odotimme, että saamme aikataulusta lisätietoa. Olimme tyytyväisiä, ettemme lähteneet matkaan rikkinäisellä lentokoneella.

Klassinen tilanne on, että lentohenkilökunta yrittää pitää matkustajat lähtövalmiina, koska myöhästyminen maksaa heille paljon. Siksi porukka ei pääse pois lentokentältä ennen kuin on varmistettu, että remmi kannattaa kuljettaa muualle odottamaan. Niin kävi myös meille. Lopulta kapteeni tuli ilmoittamaan, että lähtö siirtyy kymmenen tuntia. 

Tässä vaiheessa meidän perhe otti taksin kaupunkiin.

Matkustajille kerrottiin, että lentokentän ulkopuolella on kahvila, josta saisi lounasta. Tässä vaiheessa meidän perhe otti taksin kaupunkiin. Varasin netistä hotellihuoneen, josta oli merinäköala. Se oli naurettavan halpa, koska saimme viime hetken varaajina tuntuvan alennuksen. Sitten köpöttelimme rantakadulla, ostimme vauvalle korvikejauhetta apteekista, söimme mereneläviä ja kävimme lasten kanssa hevosajelulla. Kaikilla oli mukavaa. Välillä lepäsimme hotellihuoneessa.

Kun uusi ilmoitettu lähtöaika alkoi lähestyä, otimme taksin lentokentälle. Lähtöportilla kuulimme, että muut suomalaiset oli noukittu tienvarsikahvilasta bussiin ja kuljetettu viiden tähden resorttiin, jossa porukka oli istunut aulatilan sohvilla lähes koko odotusajan. Kaikkien uikkarit oli pakattu matkalaukkuihin, laukut olivat lentokentällä ja lähin kauppa sijaitsi useiden kilometrien päässä evakkohotellilta.

Ihmiset olivat todella kypsiä. Tilannetta ei helpottanut se, että lento viivästyi vielä entisestään. Toisin kuin muilla, meillä oli ollut mahtava viimeinen päivä etelänlomalla. Kaiken lisäksi meille maksettiin tuosta ihanasta aurinkopäivästä 1 600 euroa korvauksia.

Lentokentällä istumisesta saa minusta oikein kohtuullisen tuntipalkan.

Useamman sadan euron korvauksen voi saada, jos lento myöhästyy yli kaksi tuntia

Vaikka olisin joutunut istumaan vuorokauden lentokentällä pelkkää kolmioleipää järsien, olisin silti kokenut, että tuo korvaus on ihan kelpo raha siitä kärsimyksestä. Toki olisin ollut huolesta soikeana, kun vauvani äidinmaidonkorvikkeet olisivat loppuneet, mutta ehkä siitäkin olisi jotenkin selvitty.

Monesti olen odottanut myöhästynyttä lentoa myös ilman lapsia. Silloin voi vaikka ottaa lasillisen tai useamman kuohuvaa ja rentoutua – sekä suunnitella käyttökohteita korvausrahoille. Lentokentällä istumisesta saa minusta oikein kohtuullisen tuntipalkan.

Vaikka mitä tapahtuisi ja maailma menisi mullin mallin, en saa amputoitua itsestäni neitejä B, S, P ja H, Jenni Kokander kirjoittaa. 

Neiti B:llä on kympin keskiarvo peruskoulun päättötodistuksessa. Hänellä on pettämätön tyylitaju, eettinen elämäntapa ja järkälemäinen yleissivistys. Neiti B on yksi tärkeimmistä opettajistani elämässä. Hänen kanssaan olen teinistä asti pystynyt peilaamaan arvojani ja kehittämään ajatteluani. Hän on haastanut minua ja minä häntä. On helpottavaa tietää, että toinen ei jätä, suutu tai kanna kaunaa, vaikka ollaan erilaisia ja eri mieltä.

Neiti S on yksi kauneimmista ihmisistä, joita tiedän. Hän kirjoitti viisitoistavuotiaana niin hienoja runoja, että järki puutui. Hän laulaa kuin enkeli, merenneito tai ehkä muinainen intiaaninainen. Hänen kanssaan olen aina luovimmillani: hänen herkkyytensä tarttuu ja tukee omaani. Helppo hän ei ole. Olemme loukanneet toisiamme ja törmäilleet, kun elämän isot vaiheet eivät ole osuneet yksiin. Olen pitänyt häntä itsestäänselvyytenä ja hän ehkä minua. Neiti S on kuitenkin ystävä, jollaista ei ole varaa menettää. Vaikka elämä on kovistellut meitä, olemme aina päätyneet sohvan nurkkaan tuijottamaan toisiamme ihastuneina.

Neiti P:n tapasin baaritiskillä. Hän hurmasi minut heti. Ei vain siksi, että hän tarjosi minulle gintonicin, vaan koska hänen onnellinen ja elämänviisas olemuksensa valaisi koko baarin. Neiti P ei aina ymmärrä, miten erityinen hän on ja antaa usein muiden kävellä ylitseen. Hän asettaa aina muut etusijalle, ja kuuntelijana hänen veroistaan ei helposti löydä. Ystävänä hän on vaativa ja armoton. Hänestä on turha odottaa seuraa paskanpuhumiseen. Jos soitan ja valitan parisuhteestani, hän ei koskaan lähde haukkumaan miestäni, vaan kysyy, mitä minä olen tehnyt ja voisinko minä korjata omaa käytöstäni. Hänen kanssaan me etsimme ratkaisuja emmekä lölli murheissa. Hänen viisautensa on kantanut minut monen ongelman yli. Tiedän myös varmuudella, että minä osaan vetää hänet suonsilmästä.

Kun Neiti H astuu huoneeseen, kaikki kerääntyvät kuuntelemaan. Hän on ilmiömäinen tarinankertoja, ja hänen seurassaan on helppo olla. Hänen härski, iloinen ja vapaa persoonansa on kuin kärpäspaperi. Hän tuntee kaikki, ja kaikki tuntevat hänet. Olen itse tottunut olemaan keskipisteenä, mutta Neiti H vie helposti paikkani valossa. Olemme kilpailleet samoista rooleista ja saman miehen huomiosta, mutta koskaan en ole kokenut häntä kilpailijakseni. Hänen saavutuksensa ovat tuntuneet omilta voitoiltani. Tiedän, että hän arvostaa minua yhtä paljon, ja tasa-arvo välillämme on ollut aina rakkautemme maaperä.

Ystävyys on luottamuksen kehä, jossa me toimimme toistemme peileinä. Emme voi valikoida perhettämme, ja todellisen ystävän tunnistaa samasta asiasta. Vaikka mitä tapahtuisi ja maailma menisi mullin mallin, en saa amputoitua itsestäni neitejä B, S, P ja H.

Ystävä on ihminen, jota ei voi enää valita.

Kaikki Me Naisten kolumnit löydät täältä.