Helsingin Pörssiklubi pitää edelleen kynsin hampain kiinni säännöstä, jonka mukaan naiset eivät pääse sen jäseniksi. Hirveän ryhdikästä toimintaa!

– Maailma muuttuu, mutta voi käydä niinkin, että todetaan, ettei tasa-arvoa pidä kaikkiin nurkkiin ängetä, Helsingin Pörssiklubin viestinnästä vastaava jäsen Juhani Mäkinen kertoi Kauppalehdessä.

Mäkinen joutui perustelemaan, miksi vuonna 1910 perustetun Helsingin Pörssiklubin jäseniksi ei vieläkään huolita naisia. Klubissa tykätään vedota pitkiin perinteisiin, mutta sen säännöissä naisten jäsenyys kiellettiin vasta vuonna 1997. Olikohan se oli ensimmäinen kerta, kun joku nainen keksi sinne haluta? Virhe! Täyskielto pamahti heti.

Pörssiklubiin kuuluu nykyään yli 1 700 keskimäärin 55-vuotiasta mieskerholaista. Siellä he ihan kaikessa rauhassa puhuvat yhteiskunnallisista asioista. Ei ole naisia hössöttämässä siinä.

Jäsen Mäkisen asenne on ihana! Maailman muutoksesta ei tosiaan voi tietää.

Naiset siis kelpaavat pörssiyhtiöiden toimitusjohtajiksi, mutta eivät Pörssiklubiin. Koska genitaalit. Jäsen Mäkisen mukaan klubi halutaan pitää herrojen kokoontumispaikkana, mutta Pörssiklubi ei kuitenkaan hänen mukaansa syrji naisia.

– Ei syrji, jäsen Mäkinen perusteli asiaa aukottomasti Kauppalehdessä.

Jäsen Mäkisen asenne on ihana! Maailman muutoksesta ei tosiaan voi tietää. Ehkä iäkäs mieskerholainen näkee tulevaisuuteen selvemmin kuin muut. Voi olla, että me infoähkyn keskellä hylkäämme internetin ja globalisaation, ehkä naiset kyllästyvät start up -pöhinöihin ja palaavat kantamaan vettä kaivolta, synnyttämään ja lypsyhommiin. Miehen ehkä metsästävät, keräilevät ja kertovat toisilleen tarinoita menneestä maailmasta.

Vaikea nähdä sinne saakka. Tai sitten voi tietysti käydä niinkin, että todellinen valta karkaa ovenraoista jonnekin Pörssiklubin ulkopuolelle.

Marja-Leena Haapanen olisi liittynyt Pörssiklubin jäseneksi, jos se olisi ollut mahdollista. Koska klubiin ei kuitenkaan päässyt, hän perusti naisille oman pörssiklubin.

Tänään miesten Pörssiklubin vuokranantaja uhkasi jo irtisanoa herrakerhon sopimuksen. Muutoksen tuulet puhaltavat, hyvät herrat!

Satunnainen Tarkkailija

Voiko noin 55-vuotias mies tietää, minne tasa-arvo pitää ängetä?

Ihme ulinaa taas. Mikä ihme siinä korpeaa naisia niin suunnattomasti, että heitä ei tarvita tai haluta kaikkialle? Maailman on väärällään jos jonkinlaisia vain naisille tarkoitettuja kerhoja, verkostoja ja kannustinohjelmia - ja yhtäkään miestä ei harmita pätkääkään. Olisiko nyt niin, että halutaan vain siksi, että joku sanoo ettet voi saada?
Lue kommentti
Elä ja anna elää...

Voiko noin 55-vuotias mies tietää, minne tasa-arvo pitää ängetä?

-Yh-isänä ollessani sosiaalitäti sanoi ettei minulla ole ikinä mitään asiaa sinne koska mitään en tulisi saamaan sieltä. Ikinä! (Nämä genitaalit.) -Empä ollut vaillakaan mitään. Kunhan paperit saataisiin järjestykseen. Sekakäyttäjä äiti on kuitenkin ammattilaisenkin mielestä parempi vaihtoehto kuin tavallisen turvallinen isä ja koti ilman draamaa ja jatkuvaa kaaosta. -No, lapset ovat nyt aikuisia ja ammateissaan. Mutta vieläkin mietityttää joskus mistä naiset ammentavat sen viisastelevan...
Lue kommentti

Yhä liian usein mies yrittää kertoa, millainen naisen kuuluisi hänen mielestään olla. 

”Viehättävä kaunis nuori nainen tulee vastaan. Kohdallani hän narahtaa 'Voi vittu'. Silmissäni hän rupsahtaa ja näyttää vanhalta noita-akalta”, mietti Jussi Tossavainen Twitterissä.

Onko se jotain kriiseilyä, kun mies tiettyyn ikään tullessaan alkaa käyttäytyä naisia arvottavasti? Entä onko siihen jotain ehkäisykeinoa, jotta tällaiselta voisi välttyä?

Itseni puolesta kyselen. Olisi melko ikävää herätä jonain päivänä ja huomata, että minustakin on tullut kusipää.

Itseni puolesta kyselen. Olisi melko ikävää herätä jonain päivänä ja huomata, että minustakin on tullut kusipää.

Miehenä saan usein hävetä, kun kanssani oletettavasti saman sukupuolen edustaja päättää näyttää sanallista osaamistaan, ja ulos putkahtaa jotain alun esimerkin kaltaista.

Kaikki tietävät, että kiroilu on jokseenkin rumaa. Miksi käytöstapakritiikkiin sitten pitää sekoittaa naista halventavaa haukkumista?

Koska miehet haluavat kertoa, millainen nainen on. Siitä on ollut taas hiljattain useita esimerkkejä, kuten Ilta-Sanomien kolumnissa, jossa Tuomas Manninen kritisoi television viivettä tytöttelyn kautta.

Tyttöjen ja naisten halutaan käyttäytyvän tietyn mallin mukaan, sillä miehet kaipaavat jonkinlaista naista elämäänsä. Kaunista ja kunnollista, joka ei kiroile mutta keittää perunat oikein, kuten äiti teki. Sellaista naista, joka olisi entisaikana siivonnut torpan kuntoon, kun mies itse olisi heilunut hangon kanssa heinäpellolla.

Tuskin kukaan nainen kuvittelee, että elämä olisi elettävä vain miestä varten.

Mistä miesten harhakuva sitten muodostuu? Ainakin vanhanaikaisesta kasvatuksesta ja kulttuurista. Tyttölasta torutaan paskan hokemisesta, koska se ei sovi kiltin tytön suuhun. Pojille se on sallitumpaa, sillä heistä tulee kuitenkin rekka-, putki-, meri- tai muita miehiä. Äijiä.

Syntymässä määritetty sukupuoli ei tarkoita, että olisi pakko pukea päälle vain sinistä tai pinkkiä, joten esimerkiksi käytöstapojenkin soisi kuuluvan kaikille.

Kun sukupuolineutraaliudesta puhutaan, sitä kritisoidaan, koska ”pojat ovat poikia ja tytöt tyttöjä”. Eihän biologisella sukupuolella tarvitse olla kasvattamisen kannalta väliä. Syntymässä määritetty sukupuoli ei tarkoita, että olisi pakko pukea päälle vain sinistä tai pinkkiä, joten esimerkiksi käytöstapojenkin soisi kuuluvan kaikille.

On hienoa huomata, että miesten typerät avautumiset herättävät runsaasti vastustusta, etenkin niissä, joita ulostuloissa halveerataan. Tyhmyyden tuomitsemista toivoisi silti kaikilta.

Haluaisin uskoa, että kymmenen vuoden päästä seksististä ilmiötä ei enää olisi, kun me nuoremmat ikäluokat vartumme keski-ikäisiksi miehiksi ja naisiksi. Yksilönä saisi sitten tehdä mitä haluaa – vaikka kiroilla, jos vituttaa.

Lapsiaikuisiin väsynyt täti

Miksi keski-ikäisten miesten pitäisi saada sanella, miten nuori nainen käyttäytyy?

Vai ottaa Me Naisetkin tavakseen leimata osalllista kuulematta somekeskustelijoita kusipäiksi. Eipä tarvitse enää lehteen päin sylkeäkään. Alle kolmekymppiset kaikkivoipaisuusharhaiset opintonsa kesken jättäneet minäkeskeiset pikkutytöt ja -pojat ovat riehuneet kuin viimeistä päivää somessa kommentista. Kasvakaa aikuisiksi, käyttäytykää kuin aikuiset ja jos olette toimittajia, käyttäytykää kuin toimittajat. Kusipääksi nimittely vie vain JSN:ään ja ura jää lyhyeen.
Lue kommentti
Alfarealisti

Miksi keski-ikäisten miesten pitäisi saada sanella, miten nuori nainen käyttäytyy?

Totuus kuitenkin on, että ainakin me heterot - niin miehet kuin naiset - arvioimme ikäkriteerimme täyttäviä vastakkaisen sukupuolen edustajia heidän seksuaalisen arvonsa mukaisesti, tilanteessa kuin tilanteessa. Tätä eivät mitkään säännöt tai vinkumiset tule muuttamaan - syyttäkää evoluutiota. Toki minäkin voin kirjoitella totuudenvastaista puutaheinää erilaisia tahoja miellyttääkseni, jos siitä maksetaan...
Lue kommentti

Sukupuolella ei pitäisi olla merkitystä siihen, miten meitä arvioidaan tekijöinä. Olemme juuri niin hyviä, huonoja, valmiita tai kehittyviä olentoja kuin jokainen meistä on yksilönä, Ulla Virtanen kirjoittaa

Olen viime aikoina kuullut monen naispuolisen tuttavani jättäneen hakematta tai vastaanottamatta korkeampaa työnimikettä. Syynä on ollut ajatus siitä, että he eivät ole vielä valmiita. Sitten joskus, kun olen valmis.

Tottakai joskus on myös niin, ettei ole valmis etenemään. Vaan onko joillakin rima liian korkealla tai pelko siitä, että ympäristö lyttää heidät?

Eräs tuttavani oli vuosia työpaikassa, jossa hän teki korkean profiilin töitä. Häntä ei koskaan ylennetty, eikä hänen palkkaansa korotettu.

Työnsä huonommin hoitava mieskollega sai korkeampaa palkkaa ja ylennyksen. Nainen oli timantinkova ammattilainen, mutta silti hänen puheissaan toistui, kuinka häntä tilanne ei haitannut.

Ei haitannut? Ei kyse ole siitä, pärjääkö itse. Kyse on siitä, että pitää saada työnsä mukaista palkkaa ja arvostusta.

Kasvatetaanko meitä naisia eri lailla? Lehdet ovat täynnä juttuja siitä, kuinka naiset menestyvät koulussa hyvin. Silti jossakin kohtaa monen naisen usko urakehitykseen kaatuu.

Ehkä naiset välillä väsyvät taistelemaan oikeuksiensa puolesta?

Tarttuvatko meihin itseemmekin ne asenteet, joita saamme kuulla ympärillämme koko ajan? Naiset eivät ole kiinnostavia. Naiset mäkättävät, miehet johtavat. Nainen on riski työmarkkinoilla, koska kuukautiset ja lapsenteko.

Ehkä naiset välillä väsyvät taistelemaan oikeuksiensa puolesta? Kun toistuvasti lytätään, on lopulta helpompi vain ajatella, että ei minua haittaa.

Juonsin muinoin eri radioissa. Kanavat pitävät aamuohjelmia usein keulakuvinaan, ja kerran ihmettelin, miksei niissä ole enemmän naisjuontajia. Naiset eivät vain halua, mieskollega perusteli minulle.

Ahaa, ajattelin. Eivätkö naiset halua? Ehkä jotkut naiset eivät edes lähde tavoittelemaan paikkoja, koska he eivät koe, että heitä pidetään tarpeeksi kyvykkäinä.

Ympäristön asenteet ovat nimittäin yllättävän tarttuvia. Vastustan esimerkiksi asennetta, että mieskoomikot olisivat hauskempia kuin naiskoomikot. Silti jos pitää äkkiä nimetä joku hauska esiintyjä, saan itseni kiinni käymästä ensin läpi listaa miesoletetuista.

Syy lienee, että miehet näkyvät joka paikassa enemmän ja pitävät enemmän ääntä itsestään. Se on ihan oikein! Pitääkin olla ylpeä itsestään ja tekemisistään! Toivottavasti se näkyy myös tulevissa naissukupolvissa.

Sukupuolella ei pitäisi olla merkitystä siihen, miten meitä arvioidaan tekijöinä. Olemme juuri niin hyviä, huonoja, valmiita tai kehittyviä olentoja kuin jokainen meistä on yksilönä. Niin meidät tulisikin nähdä.

Kaikki Me Naisten kolumnit löydät täältä.