Kolumnisti-koomikko Ulla Virtanen teki kesällä elämänsä rankimman vuoristovaelluksen Alpeille. Äärioloissa naisen kantti testattiin.

Tein kesällä elämäni rankimman vuoristovaelluksen, joka suuntautui Mont Blancille. Reissu opetti minulle viisi yllättävää asiaa arkiminästäni.

1. 90 sekunnin sääntö. Normioloissa ihminen sortuu helposti bakteeriyliherkkyyteen. Yksi kantaa mukanaan desinfiointipulloa estääkseen kaikki mahdolliset pöpöt, minä heitän usein ruokaa pois vanhentuneen päiväyksen perusteella. Ruoka saattaisi olla ihan syöntikuntoista, mutta en osaa arvioida sen säilyvyyttä. Ja jos pizzapala putoaa lattialle, heitän sen biojätteeseen. Vaan vaelluksella säännöt ovat toiset.

Poimin Spagetti á la kuran ojasta ja pistelin menemään.

Kokkailin Alpeilla keskellä metsikköä ja huuhtelin spagettia retkikeittimessä. Vahingossa kaadoin koko satsin ojaan. Kun vaihtoehtona oli olla nälissään, päätin, että retkellä pätee 90 sekuntia maassa -likaisuussääntö. Poimin Spagetti á la kuran ojasta ja pistelin menemään. Gourmet!

Sisältö jatkuu mainoksen alla

2. Henkilökohtainen hygienia on suhteellinen käsite. Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä enemmän olen alkanut puunata itseäni. Pesen kasvoni kahdella aineella ja hiuksiini käytän kaikenmaailman tehohoitoja. Vaan vaelluksella kun tietää kantavansa ylös vuoria kaiken, mitä mukaansa ottaa, sitä oppii karsimaan tavarat minimiin. Kotiin jäivät esimerkiksi sampoo ja hiusharja. Olin yhdeksän päivää pesemättä tukkaani – eikä tuntunut missään. Enkä ole koskaan näyttänyt paremmalta kuin tuolloin! Tosin en myöskään kantanut peiliä mukanani.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

3. Uni onkin väsymyskysymys. Harkitsin äskettäin erikoistyynyä ja unitutkimusta parantaakseni untani. Vaelluksella maasto teltan alla oli möykkyinen. Viereemme oli leiriytynyt sekä iloisesti kokkaava aasialainen perhe että riehakas nuorisoryhmä. Silti porskutin sikeästi kahdeksan tunnin unet. Kenties puheet hapen ja liikunnan positiivisesta vaikutuksesta uneen ovatkin ihan valideja.

Metsässä muistaa jälleen, kuinka vähällä pärjää ja voi hyvin.

4. Ihan loppu on kaukana ihan lopusta. Usein pitkän työpäivän jälkeen, kun mietin lenkille lähtöä, ajattelen etten jaksa, koska olen “aivan totaalisen loppu”. Vaelluksella kiivettyäni aamupäivän vuorenrinnettä ylös, olin oikeasti ihan loppu. Voimat finaalissa. Vaan kas kummaa, syötyäni ja levättyäni hetken jaksoinkin taas jatkaa vaeltamista seuraavan kukkulan päälle. Loppu ei ollutkaan vielä loppu. Harvoin on.

Kyllä luonto todellakin opettaa. Metsässä muistaa jälleen, kuinka paljon kuvittelemaansa vahvempi ja sitkeämpi sitä onkaan. Kuinka vähällä pärjää ja voi hyvin. Kuinka mikä tahansa ruoka on taivaallista, kun sen syö riittävän väsyneenä ja nälkäisenä.

5.oppini onkin: metsään kannattaa mennä.

Kaikki Me Naisten kolumnit löydät täältä.

Näyttelijä Ulla Virtanen rakastaa metropoleja ja umpimetsiä

Sisältö jatkuu mainoksen alla