Jenni Kokander ei usko, että äitiys automaattisesti tekee kenestäkään parempaa ihmistä. Kuva: Juha Salminen
Jenni Kokander ei usko, että äitiys automaattisesti tekee kenestäkään parempaa ihmistä. Kuva: Juha Salminen

Lapsen saaminen ei tee kenestäkään automaattisesti parempaa ihmistä, muistuttaa Jenni Kokander kolumnissaan.

Olen lähiaikoina toistuvasti törmännyt ilmiöön, jossa me perheelliset ihmiset vähättelemme kanssaihmisiä, joilla ei ole lapsia.

Lapseton ystäväni kertoi, kuinka sukulaistäti oli ristiäisissä ihmetellyt hänen taitoaan käsitellä vastasyntynyttä vauvaa. ”Onpas sinulla varmat otteet, vaikka olet varmaan tottunut kantamaan lähinnä käsilaukkua.” Toinen ystäväni oli jätetty mökkireissulta perustelulla, että ”Me lapsiperheet ollaan kato sulle tylsää seuraa. Meet vaikka baariin viikonloppuna tai teet muita juttuja, jotka sua kiinnostaa.”

Itse kommentoin lapsettomalle ystävälleni kiireitäni: ”Ja sitten mulla on vielä se tärkein vastuu, eli lapset.”

On todella tavallinen ajatus, että perheettömän ihmisen elämä on vastuutonta hengailua ja epäempaattista oleilua. ”Vain toinen vanhempi voi ymmärtää” on yleisesti viljelty fraasi, joka varmasti loukkaa lapsetonta.

”Vanhemmuuden glorifiointi on rikospoliisin asia.”

On täyttä puppua, että äidiksi tai isäksi tuleminen avaisi jonkin mystisen maailman. Tunnen monia vapaaehtoisesti lapsettomia, jotka rakastavat lapsia, viihtyvät näiden seurassa ja kokevat lapsia kohdanneet tragediat ihan yhtä syvästi kuin lapsekkaatkin.

Vanhemmuus on myös lahja, jota ei kaikille halukkaille suoda, siksikin vanhemmuuden glorifiointi on rikospoliisin asia.

Lapsen saaminen ei tee kenestäkään automaattisesti parempaa ihmistä. Äidiksi tuleminen ei tehnyt minusta yhtään empaattisempaa tai viisaampaa. Usein kuitenkin syyllistyn ajattelemaan, että globaalit lapsiin kohdistuvat kamaluudet tuntuvat minussa syvemmin kuin lapsettomissa ystävissäni.

Kun itse tulin äidiksi, pelkäsin lapsettomien ystävieni katoavan maailmastani. Kummallinen ajatus – ja kovin yleinen – täällä vanhemmuuden vaaleanpunaisessa kuplassa. Miksi ihmiset, jotka tuntevat minut läpikotaisin, poistuisivat elämästäni, kun minusta on tullut äiti? Enhän minä ole muuttunut, eivätkä ystäväni. Toki perhe ja sen tuomat uudet elämäntilanteet ovat isoja käänteitä, mutta ihminen kaiken pyörityksen keskellä on sama.

Vanhemmuus on vain yksi elämän sitovista ja palkitsevista asioista, yksi elämän isoista käännekohdista. On outoa ajatella, että lapsettoman ihmisen elämä olisi vastuuton ja vapaa tasainen viiva. Me kaikki olemme vastuussa omistamme. Ovat ne sitten lapsia, vanhempia, ystäviä, kummilapsia, koiria, mummoja tai vaikkapa rengastamiamme lintuja.

Vanhemmuus ei ole salaseura. Se on vain yksi muoto elää.

Kaikki Me Naisten kolumnit löydät täältä.

Vierailija

On täyttä puppua, että vanhemmuus avaisi jonkin mystisen maailman

Taitaa olla aika yksilöllistä, avaako vanhemmuus yhtään mitään. Väsymys, uupumus ja huoli ei aina jalosta. Pahimmat nettirinkipedofiilit taitavat olla pinjojen ja patujen isiä samoin kuin huoletta alaikäisten tekemiä tuotteita ostavat vanhemmat, myöskään öljyvalmisteisten goretexin ym vesistöihin päästämät myrkyt eivät huoleta. Kuten ei mikään muu kuin oman lapsen kaverimäärä tai liikunta ja ruoka ja kiusaajilla riittää kavereita. Samat vanhemmat, jotka kärräävät omia mukuloitaan koulun pihaan...
Lue kommentti
Unna K.

On täyttä puppua, että vanhemmuus avaisi jonkin mystisen maailman

Vanhemmuus tuntuu avaavan portin puhtaaseen itsekkyyteen ja omien lasten suosimisen muiden ihmisten kustannuksella. Usein vielä vanhemmat odottavat, että muidenkin ihmisten moraalinen velvollisuus on laittaa juuri heidän lastensa etu tärkeimmäksi muiden edun kustannuksella. Huvittavaa on, että vanhemmat näkevät tämän niin hyvänä ihmisyytenä.
Lue kommentti

Mikään ei valaise lokakuista päivää kirkkaammin kuin asenneröyhtäys 1950-luvulta.

Et saa vaativia työtehtäviä, jos sinulla on silmäpussit. 

Harmaantuminen ei saa näkyä. 

Käytä hametta, jos haluat vaikuttaa menestyneeltä.

Muun muassa näin Menesty tyylillä – Bisnespukeutumisen uusi aika -kirjan (Alma Talent) kasanneet Minna Kiistala ja Jani Niipola opettavat Helsingin Sanomissa

– Jos ei tarvitse miettiä hoitamattomia kynsinauhoja tai silmäpakoa sukkahousuissa, voi keskittyä tärkeiden työasioiden hoitamiseen, Kiistala kuvailee lehden haastattelussa.

En ole urani aikana käyttänyt sekuntiakaan kynsinauhojeni pohtimiseen. Tuskin on muuten Juha Sipiläkään.  

Kaksikko antaa myös joukon järkeviä (miehille suunnattuja) pukeutumisvinkkejä, mutta nämä muut... Voi hyvä jumala.

Voin vakuuttaa, etten ole urani aikana käyttänyt sekuntiakaan kynsinauhojeni pohtimiseen. Tuskin on muuten Juha Sipiläkään.  

Silmäpussit eivät estäneet Bill Clintonia saamasta ihan merkittäviä työtehtäviä (ne olivat ihan toisenlaiset pussit, jotka tuhosivat hänen uransa).

Ja harmaantuminen – ei edes mennä tähän. Jos vilkaisee Maailman varakkaimpien ihmisten -listaa, harmaa vyöryy päälle. Mutta ei siinä joukossa toki naisiakaan juuri näy.

Johtuu varmaan siitä, että he eivät ole tajunneet käyttää niitä hameita. Vai tuleeko mieleen mitään muuta mahdollista selitystä?

On naurettavaa, että vapaaehtoisesti lapsettomia ihmisiä pidetään itsekkäinä. Oikeasti itsekkäitä olemme me perheelliset.

En pidä vastakkainasettelusta, joka vallitsee lapsettomien ja lapsellisten välillä. On naurettavaa, että vapaaehtoisesti lapsettomia ihmisiä pidetään itsekkäinä. Oikeasti itsekkäitä olemme me perheelliset.

Olen aina halunnut lapsia ja heitä myös saanut, kaksi ihanaa. Mutta olen tuntenut valinnastani myös tuskaa. Maailmassa on ihan liikaa ihmisiä, onko minulla oikeus tähän?

Meitä on täällä jo 7,6 miljardia. Tutkijat ovat laskeneet maapallon kestävän maksimissaan 10 miljardia ihmistä. Tämä luku ylittyy näillä näkymin vuonna 2060.

”Kun joku päättää, ettei tee omaa biologista lasta, se antaa jollekin muulle mahdollisuuden tehdä.”

Jonkun on tehtävä jotain ja pian. Mutta kenen? Minä itse en ollut siihen valmis. Ajattelin enemmän itseäni kuin kokonaisuutta.

Tästä syystä vanhempien pitäisikin olla lapsettomuuden valinneita kohtaan kiitollisia. Sen sijaan, että ylenkatsomme heidän elämänvalintojaan, meidän pitäisi antaa heille aplodit. Kärjistäen: kun joku päättää, ettei tee omaa biologista lasta, se antaa jollekin muulle mahdollisuuden tehdä.

Lapsettomien ja lapsellisten välinen kinastelu pitäisi jo vähitellen unohtaa. Kun ajattelemme asiaa tarpeeksi isosti, me olemme kaikki samalla puolella.

Ehkä mä sitten vanhainkodissa..

Vapaaehtoisesti lapsettomat ansaitsisivat aplodit

Kiitos! Ja olkaa hyvä kaikista niistä veroista, joita teidän jälkikasvuanne varten maksan. Itse käytän julkisista palveluista lähinnä teitä, jotka tunnetusti ovat ala-arvoisessa kunnossa. Ja minun vanhempani maksoivat minun kouluni, joten turha tulla huutamaan. Ainiin, maksoin kyllä itsekin niitä opintolainalla ja vähäisen kelalta saamani opintotuen takaisin maksamalla laittoman suurella korkoprosentilla lisättynä!
Lue kommentti