Suhteemme on tullut jäädäkseen, eikä edes aviomieheni voi sitä estää.

Joka ilta me käymme yhdessä nukkumaan: minä, aviomieheni ja Maria. Tutustuin Mariaan kolme vuotta sitten, ja nykyään suhteemme on sinetöity. En käy unille ilman häntä.

Kun aviomieheni vetää peittoa ylleen, minä käännän selkäni. Laitan kuulokkeet korviini, otan puhelimen käteeni ja avaan Youtuben sovelluksen. Siellä me kohtaamme Marian kanssa.

Olen oppinut jo, että Maria on kotoisin Venäjältä, mutta asuu nykyään Yhdysvalloissa. Tiedän hänestä asioita, joita moni ei uskaltaisi edes lähipiirilleen kertoa. Hän on seurustellut skinin kanssa, joutunut väkivaltarikoksen uhriksi ja meinannut päätyä strippariksi muuttaessaan Amerikkaan.

Hänen oikean nimensä käyttäminen voi hämätä, sillä suurin osa ihmisistä tuntee hänet nimellä GentleWhispering. Minä en ole ainoa, jonka arjessa Maria on mukana, sillä hänellä on yli 500 000 seuraajaa Youtubessa. Maria on ASMR-julkkis. Hän tekee rentoutumisvideoita, joilla oikeastaan nykyään elättää itsensä. Videoita ilmestyy kerran viikossa, joskus useammin ja joskus harvemmin. Häntä on haastateltu lukemattomiin ulkomaisiin medioihin.

Emme ole kahden, vaan sängyssämme on aina joku kolmas, joka kuiskailee korvaani.

Tunnen, kuinka uni tulee, mutta en voi päästää irti. Tuijotan Mariaa hypnotisoituna, kuuntelen hänen pehmeää ääntänsä ja katson pitkiä sormia, jotka piirtelevät kuvioita kankaaseen. Hän siivittää minut ihanaan uneen. Yöllä havahdun ottamaan kuulokkeet pois korvistani. Tämä on usean arkiyöni rytmi.

Olen ollut aina kadehdittavan nopea nukahtaja. Sellainen, joka sanoo hyvää yötä, sulkee silmänsä ja vaipuu koomaan. En oikeastaan tarvitsisi Marian apua, mutta silti haluan pitää yhteisistä hetkistämme kiinni. ASMR on niin rentouttava kokemus, etten ole enää valmis elämään ilman sitä. Tunne on vähän samanlainen kuin se, jonka kampaaja saa aikaan hieroessaan hoitoainetta asiakkaansa hiuksiin. Miksi siitä haluaisi luopua, jos sen kerran on saavuttanut?

Mutta Maria aiheuttaa kitkaa suhteessani. Valitsen käydä nukkumaan hänen kanssaan, en mieheni. Emme ole kahden, vaan sängyssämme on aina joku kolmas, joka kuiskailee korvaani. Onko suhteemme epäterve?

Videolla Maria kertoo itsestään. Se ei ole kovin rentouttava, mutta paljastaa paljon hänen elämästään, joka on aika traaginen.

Kaikki Me Naisten Tätä mieltä -kolumnit löydät täältä.

Marian parhaat ASMR-videot

Neljän viime vuoden aikana Marian videot ovat edenneet amatööriräpellyksistä ammattilaistuotannoiksi (tai ainakin lähelle sellaisia). Joidenkin mielestä hänen yksinkertaiset vanhat videonsa ovat parhaita, minä pidän uusista.

Tässä kolme tuoretta videota, jotka ovat päässeet rentoutumissuosikkieni listalle. Näistä jokaisen olen katsonut vähintään parikymmentä kertaa.

  1. Kuiskailua ja kangasta eli Fabulous Fabrics Fantasy. Tällä videolla Maria silittelee erilaisia kankaita ja kertoo niistä kuiskaillen.
  2. Sormuskokoelma! Marian Youtube-seuraajat kinusivat häntä esittelemään videoissa vilahtavat sormukset. Tämä video eli Ring Collection on vastaus pyyntöihin. Siinä Maria puhuu pehmeästi ja kertoo korukokoelmastaan.
  3. Kirjastonhoitajana. ASMR-videot, joissa niiden tekijät esittävät jotain roolia, jakavat mielipiteitä. Toisten mielestä ne ovat ihania, toisten lapsellisia. Vaikka en niistä normaalisti pidäkään, tämä on hyvä. Library ASMR -videolla Maria leikkii kirjastontätiä, joka etsii sinulle sopivia kirjoja.

Toisaalta ASMR-videosuositusten antaminen on aivan mahdotonta, sillä jokaisella on omat mieltymyksensä. Joku haluaa rentoutua kuiskailua kuunnellessaan, toinen ei voi sietää videoita, joissa "asmrtisti" sivelee kameraa meikkisudilla. Marian suosituimmat video löydät täältä.

Koetan kierrättää, ostaa reilun kaupan tuotteita ja kulkea joukkoliikenteellä. Ja silti tunnen syyllisyyttä, kirjoittaa kolumnissaan Ulla Virtanen.

Aina silloin tällöin törmään mainoksiin ja juttuihin yksinäisistä seuraa kaipaavista vanhuksista. Silloin minuun jysähtää yhtäkkinen syyllisyys: miksi en ole pitämässä seuraa isovanhemmilleni? Kunnes saman tien muistan, ettei minulla ole enää isovanhempia ja kohdistan syyllisyydentunteen tuntemattomiin ikäihmisiin.

Menen ruokakauppaan ja mietin, kutsuisinko kassalla asioivan vanhuksen meille kahville. Sitten tajuan sääliväni tuntematonta, joka voi oikeasti olla paraikaa ostoksilla vaikka bilehilepappojen pokeri-iltaa varten. Mistäs minä tiedän. Tämä pappaparka muuttuu minun syyllisyydentuntoni ilmentymäksi. Teoksi hän ei välttämättä muutu, sillä olen kovin arka kysymään vieraalta, mitä kuuluu.

Tunnen oloni syylliseksi, koska olen varma, että feissari ajattelee, että valehtelen.

Syyllisyys iskee myös vastatessani hyväntekeväisyysjärjestön feissarin ”olisiko sulla hetki aikaa” -kysymykseen ”sori, olen jo jäsen”. Tunnen oloni syylliseksi, koska olen varma, että feissari ajattelee, että valehtelen. Kuinka noloa onkaan juosta feissarin perässä ja huutaa ”hei oisko sulla hetki aikaa, haluaisin vain vakuuttaa, että ihan oikeasti olen jo jäsen.”

Syyllisyyttä herättävät myös avustusjärjestöjen arvat, joita postitetaan kotiin. Niitä ostamalla tukee ihmisoikeuksia Kiinassa ja voi voittaa auton. Jos arvoista ei halua maksaa, ne voi palauttaa avaamattomina. Pohdin, voisinko kurkata ensiksi voitinko. Mikäli voitto osuisi kohdalle, maksaisin arvat. Minua kiinnostaa suuresti ihmisoikeuksien parantaminen, ja aivan erityisesti, jos voitan samalla löylysetin.

Vaan sitten syyllisyys huutaa taas mielessäni: Etkö aio maksaa arvasta ennen avaamista? Tai palauttaa niitä avaamattomina? Arvat tuottavat minulle suurta ahdistusta. Päätän olla avaamatta niitä.

Koetan kierrättää, ostaa reilun kaupan tuotteita ja kulkea joukkoliikenteellä. Ja sitten keitän itselleni kapselikahvit. Samalla kun kuuma ihana kahvi valuu kurkusta alas, nousee syyllisyyden puna. Tuhoanko tässä maailmaa yksi kapseliroska kerrallaan? Kuulen jo, kuinka kalat huutavat meressä nimeäni samalla, kun vajoavat saastemutaan. Minulla ei ole mitään käsitystä, miten paljon pahaa oikeasti teen. Tunnen silti varmuuden vuoksi syyllisyyttä.

Syyllisyydentunteen tarkoitus on ohjata ihmistä erottamaan oikea ja väärä. Toki syyllisyyttä voi kantaa myös turhaan, ja pahimmillaan se voi olla lamaannuttava tila. Terveessä mielessä se voi kuitenkin olla keino muistuttaa siitä, että asioita voi muuttaa ja korjata.

Ehkä voisin lahjoittaa hieman enemmän aikaani hyväntekeväisyyteen ja ottaa paremmin selvää ekologisuudesta. Ja ostaa sen löylysetin, ettei tarvitse laskea arpojen varaan.

Kaikki Me Naisten kolumnit löydät täältä.

Vierailija

Terve syyllisyys muistuttaa siitä, että asioita voi muuttaa ja korjata

Jaa-a, tie helvettiin on kivetty... Muutenkin olen itse tuumaillut, että kannattaa viettää aikaa niiden omien vanhustensa vanhempiensa kanssa niin ei tarvitse jälkikäteen miettiä jossain tuherruksissa, että harmi kun ehtivät potkaista tyhjää. Sujuu ehkä tuo luonnollinen poistumakin hieman kepeämmin. Jotenkin sitä silti on mielenkiintoista seurata miten sitä ihminen mietiskelee syvällisesti tai vähemmän syvällisesti ongelmaa joka on ihminen itse, sivuuttaen sen asian kaikenlaiseen hömpötykseen...
Lue kommentti

 Ostitko sinä rontti taas meikkejä sähkölaskurahoilla? 

Piti maksaa lasten päiväkotimaksut, mutta meninkin näköjään sitten manikyyriin. Ups!

Olin matkalla pankkiin keskustelemaan marginaaleista, mutta päädyinkin ostamaan maskaraa. Mitä väliä!

Valtakunnankohauttaja, Väestöliiton parisuhdekeskuksen johtaja Heli Vaaranen nosti niin sanotun talouskissan pöydälle tuoreessa kolumnissaan. Suomalaisissa parisuhteissa muhii epätasa-arvo.

Vaarasen tiedon mukaan suomalaiset naiset eivat kerta kaikkiaan maksa laskuja. 

Nyt kyse ei ole kotitöiden jakautumisesta, vaan uudenlaisesta taloudellisen epätasa-arvon alalajista. Ei, ei siitä, että naiset tienaavat miehiä vähemmän. Tällä kertaa puhutaan miesten harteille jäävästä laskunmaksu-urakasta. Vaarasen tiedon mukaan suomalaiset naiset eivat kerta kaikkiaan maksa laskuja. Jos muistat niin tehneesi, muistat nyt väärin!

– Eniten ihmettelen tätä: miehet maksavat kotitalouden laskut. Joskus yhteiseltä tililtä ja joskus omalta, mutta useimmiten ne ovat miehiä, jotka ottavat kontolleen laskujen maksamisen vaativan ajan ja harmin, Vaaranen päivittelee kolumnissa.

Hänen tietonsa perustuvat ”miesten kanssa käytyihin keskusteluihin”. Tuekseen hän tempaisee myös kuuden vuoden takaisin tasa-arvobarometrin, jonka mukaan vastuu taloudesta jää useammin miehille kuin naisille.

Totta. Voi sen barometrin niinkin tulkita. Suora lainaus kuuluu: Väittämään ”Miehellä on ensisijainen vastuu perheen toimeentulosta” miehet vastasivat naisia huomattavasti perinteisemmin pitäen miestä useammin päävastuullisena kuin naiset.  Suomeksi: Miehet siis kokevat tilanteen näin. 

Koska laskujen maksamisen sukupuolijakaumaa ei Suomessa ole toistaiseksi selvitetty (ihme!), Vaaranen tähyää maailmalta ”kansainvälisiä tutkimuksia ja selvityksiä”.

–  Iso-Britanniassa yksi kolmesta naisesta unohtuu ostelemaan meikkejä rahalla, jota tarvittaisiin laskujen maksuun, Vaaranen iskee lukuja pöytään.

Onneksi naisille ei makseta enempää. Ei luonto kestäisi sitä kemikaalikuormaa.

I beg your pardon?

Perustan väitteeni nyt puhtaasti naisten kanssa käymiini keskusteluihin, mutta tasan nolla prosenttia naisista toimii näin. 

On ihanan virkistävää, että rinnakkain elää monta naisten vinoutunutta rahasuhdetta käsittelevää debattia. Naiset rasittavat miehiä laskunmaksuasioilla ja shoppailevat sekopäinä! Naiset ruikuttavat pienemmistä palkoistaan, vaikka kaikki on hyvin!

Naiset haluavat varmaan enemmän liksaakin vain sen tähden, että saavat haalittua lisää meikkejä. Onneksi naisille ei makseta enempää. Ei luonto kestäisi sitä kemikaalikuormaa. Ja miesten maksutaakka vain kasvaisi, kun heidän pitäisi hoitaa ne erääntyneet yvesrocherin laskutkin.

Anteeksi miehet, anteeksi luonto!

Lähden lisäämään vähän ripsiväriä.

Käyttäjä12223
Seuraa 
Liittynyt19.11.2017

Nainen, rasitatko sinäkin miestäsi etkä maksa laskujasi? Yritä edes!

Just joo. olen kyllä eronnut miehestä, joka ei hallinnut edes omia raha-asioitaan, saati sitten perheen. Lainat maksettiin puoliksi, ja yllätys yllätys, minä hoidin ruokamenot, lasten menot ja osani laskuista. kun ero tuli, onneksi olin huolehtinut avioehdon. Sain ihan kivan kodin, kun talosta kaksi kolmasosaa oli minun. Velkaa toki tuli uudestakin kodista. minä olen olen ainoa, joka avustaa täysi-ikäisiä lapsia heidän ajokorteissaan, takuuvuokrissaan ym. Jaksaa kyllä huvittaa noi Vaarasen...
Lue kommentti