Pitääkö heti suhteen alussa saada tietää, tuleeko tästä loppuelämän juttu? No ei pidä. Löysä hirsi on pakollinen vaihe, jonka yli ei edes kannata yrittää hypätä.

– Päätin, etten enää lähde löysään hirteen, on Miia toistellut Ensitreffit alttarilla -tv-ohjelmassa. Ohjelma kertoo kolmesta pariskunnasta, jotka tapasivat ensimmäistä kertaa alttarilla ja hulauttivat suoraan naimisiin.

Nyt sitten seurataan, menevätkö lusikat jakoon vai syntyykö vuosisadan rakkaustarina.

Ensitreffit alttarilla on kiehtova. Pihvi ei suinkaan ole erinäisten asiantuntijoiden (on psykologia, on pappia) elämänneuvoissa (ovat vähän sorttia, että ennenkin on kuultu). Pihvi on tässä: ohjelma heijastaa laajemmin sitä, millaista pariutuminen on kolmenkympin paremmalla puolella.

Hemmetin vaikeaa, siis.

Asiantuntijat ovat löytäneet Miialle, 32, psykologisten testien ja haastatteluiden perusteella mielestään täydellisen parin, Ollin, 29. Pariskunta on tuntenut vain joitakin viikkoja, mutta asuu jo yhdessä ja elää normaalia arkea. No okei, niin normaalia kuin arki tv-kameroiden edessä voi olla.

Mutta Miia painaa huoli: hän haluaisi jo tietää, tuleeko jutusta mitään, ja tivaa Ollilta vastausta. Ajatus riivaa häntä ja pulpahtaa ajoittain esiin epävarmana marinana:

– Tekisi mieli lähteä, Miia sanoo ohjelmassa.

– Olen ansainnut sellaisen, joka on tosissaan. Yritän olla ylianalysoimatta ja kiirehtimättä. Mikä mussa on vialla? Mitä mun pitäisi tehdä, että mä olisin tyttöystävämateriaalia?

Miiassa ei ole mitään vikaa, mutta hänen lähestymistapansa on riski.


Mistä sen tietää, tuleeko tästä Miian ja Ollin jutusta jotain?

Etkö ole katsonut ohjelmaa sekuntiakaan? Ei haittaa, arvaat silti, miten Olli reagoi Miian painostukseen.

No miten mahtaa reagoida, miten?!?

Olli ahdistuu. Olli ahdistuu paljon. Eivät kaikki tiedä heti, ovatko tosissaan, vaikka olisivatkin sattuneet karauttamaan naimisiin tv-kameroiden edessä ventovieraan kanssa. Ei heti tarvitsekaan tietää.

On jopa vaarana, että Miia pilaa jutun ajamalla Ollin nurkkaan. Miian kannattaisi oman itsensä vuoksi ryhdistäytyä: epätoivoinen asenne voi sabotoida suhteen.

Mutta jos yli kolmikymppinen nainen haluaa saada tietää, onko suhde etenemässä johonkin, älä ole hullu ja kehota häntä ryhdistäytymään. Paineet löytää se oikea tai edes se joku sinnepäin saattavat olla hirvittävät. Niitä paineita pitää myös ymmärtää.

Paradoksaalisesti kuitenkin tämä Miian pelkäämä ”löysä hirsi” on ainoa paikka, jossa hänen kannattaisi nyt malttaa roikkua ja kunnon tovi.

Suhteen todellinen tulevaisuus selviää vasta, kun vieraskoreus karisee ja oikea pitkä arki alkaa. Siihen menee aikaa, koska yritämme epätoivoisesti esitellä parhaita puoliamme uudelle kumppanillemme niin pitkään kuin mahdollista.

Tulevaisuutta ei voi tietää ennen kuin on vihannut toista verisesti siitä, että tämä leikkaa varpaankyntensä keskellä sohvaa. Ei ennen kuin keskustelu toisen kanssa on tyrehtynyt niin puuduttavaksi, että sanottava on loppunut tunti sitten ja enää tekee mieli purra itseään käteen pysyäkseen hereillä.

Ja silti rakastaa toista.

Miia, nauti löysästä hirrestäsi. Se voi myös yllättää myönteisesti.

Ensitreffit alttarilla -sarja tiistaisin Avalla klo 21.00.

Lue myös:

Ensitreffit alttarilla -parit: Ei seksiä hääyönä

Ensitreffit alttarilla -asiantuntijat: Näistä syistä Miian ja Ollin voi olla vaikeaa saada suhdetta toimimaan

Älä tee näitä Ensitreffit alttarilla -ohjelmasta tuttuja virheitä ihmissuhteissasi!

HS: Rosa Meriläinen puolustaa Ensitreffit alttarilla -sarjaa: Ihan järkevä tapa pariutua!

Koetan kierrättää, ostaa reilun kaupan tuotteita ja kulkea joukkoliikenteellä. Ja silti tunnen syyllisyyttä, kirjoittaa kolumnissaan Ulla Virtanen.

Aina silloin tällöin törmään mainoksiin ja juttuihin yksinäisistä seuraa kaipaavista vanhuksista. Silloin minuun jysähtää yhtäkkinen syyllisyys: miksi en ole pitämässä seuraa isovanhemmilleni? Kunnes saman tien muistan, ettei minulla ole enää isovanhempia ja kohdistan syyllisyydentunteen tuntemattomiin ikäihmisiin.

Menen ruokakauppaan ja mietin, kutsuisinko kassalla asioivan vanhuksen meille kahville. Sitten tajuan sääliväni tuntematonta, joka voi oikeasti olla paraikaa ostoksilla vaikka bilehilepappojen pokeri-iltaa varten. Mistäs minä tiedän. Tämä pappaparka muuttuu minun syyllisyydentuntoni ilmentymäksi. Teoksi hän ei välttämättä muutu, sillä olen kovin arka kysymään vieraalta, mitä kuuluu.

Tunnen oloni syylliseksi, koska olen varma, että feissari ajattelee, että valehtelen.

Syyllisyys iskee myös vastatessani hyväntekeväisyysjärjestön feissarin ”olisiko sulla hetki aikaa” -kysymykseen ”sori, olen jo jäsen”. Tunnen oloni syylliseksi, koska olen varma, että feissari ajattelee, että valehtelen. Kuinka noloa onkaan juosta feissarin perässä ja huutaa ”hei oisko sulla hetki aikaa, haluaisin vain vakuuttaa, että ihan oikeasti olen jo jäsen.”

Syyllisyyttä herättävät myös avustusjärjestöjen arvat, joita postitetaan kotiin. Niitä ostamalla tukee ihmisoikeuksia Kiinassa ja voi voittaa auton. Jos arvoista ei halua maksaa, ne voi palauttaa avaamattomina. Pohdin, voisinko kurkata ensiksi voitinko. Mikäli voitto osuisi kohdalle, maksaisin arvat. Minua kiinnostaa suuresti ihmisoikeuksien parantaminen, ja aivan erityisesti, jos voitan samalla löylysetin.

Vaan sitten syyllisyys huutaa taas mielessäni: Etkö aio maksaa arvasta ennen avaamista? Tai palauttaa niitä avaamattomina? Arvat tuottavat minulle suurta ahdistusta. Päätän olla avaamatta niitä.

Koetan kierrättää, ostaa reilun kaupan tuotteita ja kulkea joukkoliikenteellä. Ja sitten keitän itselleni kapselikahvit. Samalla kun kuuma ihana kahvi valuu kurkusta alas, nousee syyllisyyden puna. Tuhoanko tässä maailmaa yksi kapseliroska kerrallaan? Kuulen jo, kuinka kalat huutavat meressä nimeäni samalla, kun vajoavat saastemutaan. Minulla ei ole mitään käsitystä, miten paljon pahaa oikeasti teen. Tunnen silti varmuuden vuoksi syyllisyyttä.

Syyllisyydentunteen tarkoitus on ohjata ihmistä erottamaan oikea ja väärä. Toki syyllisyyttä voi kantaa myös turhaan, ja pahimmillaan se voi olla lamaannuttava tila. Terveessä mielessä se voi kuitenkin olla keino muistuttaa siitä, että asioita voi muuttaa ja korjata.

Ehkä voisin lahjoittaa hieman enemmän aikaani hyväntekeväisyyteen ja ottaa paremmin selvää ekologisuudesta. Ja ostaa sen löylysetin, ettei tarvitse laskea arpojen varaan.

Kaikki Me Naisten kolumnit löydät täältä.

Vierailija

Terve syyllisyys muistuttaa siitä, että asioita voi muuttaa ja korjata

Jaa-a, tie helvettiin on kivetty... Muutenkin olen itse tuumaillut, että kannattaa viettää aikaa niiden omien vanhustensa vanhempiensa kanssa niin ei tarvitse jälkikäteen miettiä jossain tuherruksissa, että harmi kun ehtivät potkaista tyhjää. Sujuu ehkä tuo luonnollinen poistumakin hieman kepeämmin. Jotenkin sitä silti on mielenkiintoista seurata miten sitä ihminen mietiskelee syvällisesti tai vähemmän syvällisesti ongelmaa joka on ihminen itse, sivuuttaen sen asian kaikenlaiseen hömpötykseen...
Lue kommentti

 Ostitko sinä rontti taas meikkejä sähkölaskurahoilla? 

Piti maksaa lasten päiväkotimaksut, mutta meninkin näköjään sitten manikyyriin. Ups!

Olin matkalla pankkiin keskustelemaan marginaaleista, mutta päädyinkin ostamaan maskaraa. Mitä väliä!

Valtakunnankohauttaja, Väestöliiton parisuhdekeskuksen johtaja Heli Vaaranen nosti niin sanotun talouskissan pöydälle tuoreessa kolumnissaan. Suomalaisissa parisuhteissa muhii epätasa-arvo.

Vaarasen tiedon mukaan suomalaiset naiset eivat kerta kaikkiaan maksa laskuja. 

Nyt kyse ei ole kotitöiden jakautumisesta, vaan uudenlaisesta taloudellisen epätasa-arvon alalajista. Ei, ei siitä, että naiset tienaavat miehiä vähemmän. Tällä kertaa puhutaan miesten harteille jäävästä laskunmaksu-urakasta. Vaarasen tiedon mukaan suomalaiset naiset eivat kerta kaikkiaan maksa laskuja. Jos muistat niin tehneesi, muistat nyt väärin!

– Eniten ihmettelen tätä: miehet maksavat kotitalouden laskut. Joskus yhteiseltä tililtä ja joskus omalta, mutta useimmiten ne ovat miehiä, jotka ottavat kontolleen laskujen maksamisen vaativan ajan ja harmin, Vaaranen päivittelee kolumnissa.

Hänen tietonsa perustuvat ”miesten kanssa käytyihin keskusteluihin”. Tuekseen hän tempaisee myös kuuden vuoden takaisin tasa-arvobarometrin, jonka mukaan vastuu taloudesta jää useammin miehille kuin naisille.

Totta. Voi sen barometrin niinkin tulkita. Suora lainaus kuuluu: Väittämään ”Miehellä on ensisijainen vastuu perheen toimeentulosta” miehet vastasivat naisia huomattavasti perinteisemmin pitäen miestä useammin päävastuullisena kuin naiset.  Suomeksi: Miehet siis kokevat tilanteen näin. 

Koska laskujen maksamisen sukupuolijakaumaa ei Suomessa ole toistaiseksi selvitetty (ihme!), Vaaranen tähyää maailmalta ”kansainvälisiä tutkimuksia ja selvityksiä”.

–  Iso-Britanniassa yksi kolmesta naisesta unohtuu ostelemaan meikkejä rahalla, jota tarvittaisiin laskujen maksuun, Vaaranen iskee lukuja pöytään.

Onneksi naisille ei makseta enempää. Ei luonto kestäisi sitä kemikaalikuormaa.

I beg your pardon?

Perustan väitteeni nyt puhtaasti naisten kanssa käymiini keskusteluihin, mutta tasan nolla prosenttia naisista toimii näin. 

On ihanan virkistävää, että rinnakkain elää monta naisten vinoutunutta rahasuhdetta käsittelevää debattia. Naiset rasittavat miehiä laskunmaksuasioilla ja shoppailevat sekopäinä! Naiset ruikuttavat pienemmistä palkoistaan, vaikka kaikki on hyvin!

Naiset haluavat varmaan enemmän liksaakin vain sen tähden, että saavat haalittua lisää meikkejä. Onneksi naisille ei makseta enempää. Ei luonto kestäisi sitä kemikaalikuormaa. Ja miesten maksutaakka vain kasvaisi, kun heidän pitäisi hoitaa ne erääntyneet yvesrocherin laskutkin.

Anteeksi miehet, anteeksi luonto!

Lähden lisäämään vähän ripsiväriä.

Käyttäjä12223
Seuraa 
Liittynyt19.11.2017

Nainen, rasitatko sinäkin miestäsi etkä maksa laskujasi? Yritä edes!

Just joo. olen kyllä eronnut miehestä, joka ei hallinnut edes omia raha-asioitaan, saati sitten perheen. Lainat maksettiin puoliksi, ja yllätys yllätys, minä hoidin ruokamenot, lasten menot ja osani laskuista. kun ero tuli, onneksi olin huolehtinut avioehdon. Sain ihan kivan kodin, kun talosta kaksi kolmasosaa oli minun. Velkaa toki tuli uudestakin kodista. minä olen olen ainoa, joka avustaa täysi-ikäisiä lapsia heidän ajokorteissaan, takuuvuokrissaan ym. Jaksaa kyllä huvittaa noi Vaarasen...
Lue kommentti